Koutun pihakirppis tulevana lauantaina 14.6.!

Koutun pihakirppis järjestetään tulevana lauantaina 14.6. alkaen kello 11 - 16. Myynnissä on runsaasti vaatteita (vintagea, nykyaikaista, lasten vaatteita, miesten ja naisten vaatteita, vaatteita eri vuosikymmeniltä etc.), kenkiä, laukkuja, asusteita, kirjoja, astioita, joitakin huonekaluja ja kaikenlaista tavaraa! Kaikki hinnat ovat todella edullisia. Koutun väen lisäksi myymässä on ystäviämme.


Tässä osa aidoista vintagemekoista, kaikki ovat myynnissä!

Kahvilastamme voit ostaa 5 eurolla herkullisen grillilautasen, joka sisältää paikallisen Salmensuun tilan Hereford-makkaraa, coleslaw- ja vihreää salaattia. Lisäksi voit nauttia mm. porkkanakakkua, toffeepopcornia sekä kahvia, teetä ja mehua.

Mikäli sataa, järjestämme tapahtuman sisällä, Koutun koulun luokassa.

Osoite: Koutuntie 15, 20170 Sauvo.

Lämpimästi tervetuloa tekemään löytöjä!

Julia: Karavaanihuuma

Asuntovaunuista monelle saattaa tulla mieleen "lasikuituinen kusikoppi" -tyyppinen menopeli, joka tyyrätään kesän alussa läheiselle leirintäalueelle. Siellä sitten grillataan makkaraa, luetaan Aku Ankkaa ja tylsistytään. Itse en ole koskaan ollut reissussa asuntovaunulla, joten minulla ei ole myöskään täysin selkeää käsitystä, millaista karavaanarin kesänvietto voisi olla.

Noin kuukausi sitten jostakin syystä innostuin asuntovaunuista. Selasin Pinterestin Vintage Caravan -kuvat läpi. Minua innosti myös Diagnoosi Sisustusmanian asuntovaunuprojekti.

Selvitettyämme asiaa, lähipiiristä löytyi asuntovaunu, jonka saamme lainata kesäksi. Tartuimme tilaisuuteen ja nyt meillä on vaunu!

 Vaunu on vuodelta 1984 ja siinä oli paikoillaan alkuperäiset tummanvihreät samettiverhot. Vaihdoin ne kevyempiin kukallisiin verhoihin ja ompelin kierrätyskankaista tilkkupeiton päiväpeitoksi. Vaunu on juuri sopivan kokoinen pienelle perheellemme. Etuosan vuoteen edestä saa liukuovet kiinni, jolloin voi vaikka jättää lapsen turvallisesti sinne nukkumaan ja itse istua iltaa olohuoneen puolella. Olohuoneen pöytäryhmästä saa myös sängyn. Mielestäni vaunu tuli oikein viihtyisäksi pienellä sisustamisella ja siivoamisella. Tämähän on kuin pieni kesämökki!

 

Tällä hetkellä vaunu odottaa vielä ensimmäistä matkaansa, sillä autossamme ei vielä ole peräkoukkua. Asia kuitenkin korjataan pian ja pääsemme käyttämään vaunua muutenkin kuin kesähuoneena.

Myös Jennyn perhe on hankkinut eilen matkailuauton, joten saattaa olla, että pääsemme myös yhdessä tekemään pienen reissun tänä kesänä. Onkohan lukijoiden joukossa karavaanareita? Otamme kiitollisena vastaan matkavinkkejä!

Julia: Kierrätyskeijut 2014

Alkuvuodesta pohdiskellessani mikä olisi hyvä uudenvuoden lupaus, eteeni sattui Kierrätyskeijut 2014 -kampanja. Kierrätyskeijut 2014 on haaste, jonka tarkoituksena on olla ostamatta vaatteita uutena vuoden 2014 aikana. Nyt tähän osallistuu jo yli kymmenen blogia. Tässä lainaus kampanjan facebook-sivulta:

"Kierrätyskeijut 2014 on kampanja, joka syntyi kolmen tyylibloggaajan päätöksestä olla ostamatta uusia vaatteita vuoden 2014 aikana. Haluamme sanoutua irti huonolaatuisesta pikamuodista ja vaateteollisuuden huonoista toimintatavoista. Samalla haluamme panostaa sekä oman vaatekaappimme sisällön parempaan käyttöön, laadukkaaseen vintageen ja second handiin että pienyrittäjien tukemiseen esimerkiksi teettämällä tai korjauttamalla vaatteitamme ja asusteitamme.

Tyylistä emme kuitenkaan tingi, ja kutsumme mukaan kaikki muutkin kiinnostuneet. Tarkoitus ei ole olla tiukkapipoinen, vaan harkitseva. Jokainen osallistuja voi rajata omat erityistapauksensa pois, ja on ymmärrettävää, että erityistapauksia tulee - jos vaikka juoksukengät hajoavat sellaisella, joka niitä tarvitsee, hän tuskin löytää kirpputorilta uusia! Toisaalta kampanjaa voi halutessaan laajentaa myös sisustus-, kosmetiikka-, kodintavara- ja muihin hankintoihin, jos niin haluaa."

Olen toteuttanut tätä kampanjaa alkuvuodesta lähtien. Tähän liittyminen tuntui luontevalta ja melko helpolta, sillä ostan muutenkin vaatteeni yleensä kirppiksiltä tai vintage-liikkeistä. Joskus tilaan vaatteita myös Etsyn kautta. Tuntuu, että viimeisen kahden vuoden aikana olen elänyt jatkuvassa vaatekriisissä raskauden ja imetyksen takia, joten "uusia" vaatteita olen tarvinnut melko paljon ja niitä on tullut myös hankittua. Viime aikoina olen myös innostunut ompelemaan enemmän ja uudet kankaat olen rajannut pois syntilistaltani.

Olen päättänyt olla ostamatta vaatteita uutena myöskään lapselle. Se on erittäin helppoa, sillä lastenvaatteita on niin paljon kierrossa. Kuvissa näkyvän paidan ompelin Aarrekidin Rooster -kankaasta. Samasta metrin palasta tein myös vauvalle haalarin ja kaulurin ja Ollille pipon ja kaulurin. Tuli siis melko edulliseksi!

Olemme päättäneet ostaa myös kaikki lelut ja vauvan tarvikkeet kierrätettyinä. Leluja olemme myös lainanneet. Vauvan lelusäilö on Noran vanha ja hella itse tehty kierrätysmateriaaleista. Osan leluista olemme saaneet lahjaksi.

Suosittelen kaikkia kokeilemaan Kierrätyskeijukampanjaa. Mielestäni on ollut välillä jopa helpottavaa, ettei ole "tarvinnut" tehdä heräteostoksia, sillä päätös niiden suhteen on tehty jo etukäteen. Jos et ole valmis kokeilemaan koko vuotta, kokeile vaikka kuukausi ensin!

PS. Täytyy myöntää, että ostin uutena housut vauvalle 1-v juhliin ja myös yhden paidan Pomp De Lux-kutsuilta...

Eeva: Vielä ehtii kylvää pääsiäiseksi

Olispa mukavaa, jos joskus muistaisin kylvää ajoissa jotain vihreää pääsiäiseksi, jotta pääsiäistunnelmia voisi fiilistellä jo hyvissä ajoin. Myöhäiseen meni tänäkin vuonna, mutta onpahan ainakin nyt kylvetty ohraa, joka toivottavasti vihertää ensi viikonloppuna.

Kun minulle iskee tekemisen inspiraatio, teen yleensä niistä tarvikkeista, mitä kotoa löytyy. Väsäsin pikaisesti purkit ruohoille maito- ja viinitölkeistä. Suihkaus mustaa spraymaalia ja koristeet paperista. Mustaan mattamaaliin voi myös kirjoittaa tai piirtää liidulla jotain aiheeseen sopivaa.

Ja voihan ne jättää myös koristelematta, jos pitää yksinkertaisemmasta tyylistä. Hieman ankeiltahan nämä näyttävät, mutta kuvitelkaa purkkeihin se vihreänä rehottava ruoho.

Hyvää viikonloppua kaikille ja intoa pääsiäisvalmisteluihin!

Eeva: Bollywoodista Tampereelle

Hei kaikille, pitkästä aikaa! Postaustahti on ollut viime aikoina melkoisen hidasta, mutta eiköhän tästä piristytä. Paljon tämä porukka on kuitenkin tehnyt erilaisia asioita yhdessä ja erikseen vaikka niistä ei ole ehditty blogissa kertoa. Ja siitä syytetään tietenkin kiirettä, tuota ihmiselämän suurta vihollista. Mutta säästän teitä pidemmiltä selittelyiltä ja kerron muutamista alkuvuoden tapahtumista.

Jennyn perheellä on ollut viime syksystä lähtien aivan mahtava aupair, Laura Saksasta helpottamassa lapsiperheen arkea ja toki hän on päässyt (tai joutunut) viettämään aikaa myös muun perheen kanssa. Laura on kovin kiinnostunut Bollywood-leffoista ja kun hänellä oli syntymäpäivät, saimme erinomaisen hyvän syyn järjestää teemajuhlat. Ja tietenkin Bollywood-henkiset ja Lauralle yllärinä.

Teemaan sopivat asusteet keräsimme kokoon omista ja sisareni varastoista. Malesiassa asuessaan sisareni ja hänen miehensä toivat sieltä tuliaisina monen moista pukua, huivia ja koriste-esinettä.

Juhlatila koristeltiin kaikella mahdollisella intialaisaiheisella rekvisiitalla mitä kaapeista löytyi. Kyllä oli taas kannattanut säästää näitäkin kamoja! Tunsin jopa salaista mielihyvää kun sain käyttää säästämiäni tyynyliinoja, huiveja, pöytäliinoja ja koriste-esineitä, sillä täällä vintti pursuilee tavaroita, ja saan tuon tuostakin pikku huomautuksia tavaramäärän vähentämisestä.

 

Aidon intialaisen ruuan suhteen pääsimme helpolla, siskon mies kun sattuu olemaan erinomainen intialaisen curryn valmistaja. Ruoka oli aivan loistavaa ja samoin Jennyn tekemä kaunis kakku.

 

Laura kuljetettiin tänne Kouttuun Jennyn anopin toimesta kun kaikki oli valmista. Juhlaväki piileskeli salissa ja yllätys oli täydellinen! Yllärijuhlat ovat niin hauskoja sekä juhlittavalle että juhlien järjestäjille. Niiden eteen on kiva nähdä vaivaa, siinä on sellaista mukavaa kutkuttavaa jännitystä ilmassa ja yllätettävä varmasti muistaa sellaiset juhlat.

 

Mutta nyt ihan toisenlaisiin tunnelmiin ja paikkoihin eli Tampereelle. Toisenlaista tasoa on myös luvassa kuvien suhteen, Bollywood-kuvat kun eivät ole niin kehuttavia ja seuraavat kuvat ovat poikani Joelin ottamia.

 

Meidän molemmat pojat ja Aura opiskelevat Tampereella ja tähän alkuvuoteen saimme järjestettyä siellä yhteisen viikonlopun, ihan turistityyliin. Lähdimme matkaan aamulla kolmen auton letkassa. Ruokailut on hyvä suunnitella etukäteen ja Auran suosituksesta päädyimme pikkuruiseen malesialaiseen ruokapaikkaan, ravintola Borneoon http://www.ravintolaborneo.fi/fi. Lounasaikaan lauantaina siellä oli hiljaista, ja hyvä niin, sillä kouttulaiset täyttivät puolet koko ravintolan kapasiteetista. Ja kyllä, ruoka oli hyvää, samoin palvelu.

Borneossa

 

Käynti museokeskus Vapriikissa oli mieluinen yllätys näin ensikertalaiselle. Todella monipuolinen, koko perheen paikka ja runsaasti korkeatasoisia näyttelyitä. Lelumuseon, tekniikka- ja innovaationäyttelyn, jääkiekkomuseon, kenkämuseon, luonnontieteellisen museon ja muutaman muun näyttelyn joukosta löytyy ihmeteltävää moneen makuun.

Vapriikin susi
 

 

Sunnuntaina, hyvin nukutun hotelliyön jälkeen vierailu talvisessa Särkänniemessä oli yllättävän hyvä juttu, epäilyksistäni huolimatta. Oikeastaan melkein kaikki muut kohteet, paitsi tietenkin huvi- ja elöinpuisto, olivat auki. Sara Hildenin ja Pyynikin tornin jälkeen kävimme vielä Delfinaariossa. Delfiinien temput olivat ihastuttavia ja viihdyttäviä, pieni epäilys kuitenkin hiipi mieleeni että miten nuo valtamerien asukit oikeasti sopivat altaisiin asumaan. Tosin ihan hyvin ne näyttivät siellä viihtyvän.

 

Särkänniemen jälkeen ahtauduimme kaikki Auran ja Joelin kaksioon ja Aura kunnostautui ruokavastaavana, on hän vaan niin mahtava kokki!

En nyt muista näitä Auran tekemien ruokien nimiä, sen muistan kyllä että herkullisia olivat.

 

Tampereen matka oli piristävä miniloma ja katko arkeen. Ja kuinka helppoa toteuttaa!

 

Eeva:Rannekorusta Teneriffalle

Vietimme viikon joulun aikaan mieheni kanssa Teneriffalla ja paluumatkalla lentokoneessa vieressäni istui nuori nainen, joka viihdytti itseään punomalla rannekoruja. Kiinnostuin ihan ääneen vierustoverini mielenkiintoisesta puuhasta ja niinpä hän alkoi selostaa innokkaasti yksinkertaista tekniikkaa, jolla syntyy ranne- ja kaulakoruja. Kaksi eri väristä lankaa tai narua sidotaan päistään edessä istuvan istuimen selkänojaan, kierretään yhteen ja pujotellaan väliin helmiä. Helppoa ja hauskaa ajankulua!

Ja koska en ostanut yhtään korua Teneriffalta laajoista koruvalikoimista huolimatta, tein nopsaan itselleni kotona rannekorun samalla tekniikalla, vähän kuin matkamuistoksi. Kätevää. Tarvikkeina nyt oli mitä kaapista löytyi, puuvillalankaa, paperinarua, helmiä ja metalliprikkoja, mutta pienellä panostuksella voisi tehdä ihan hienojakin ranteen somistuksia.

Reissun tunnelmiin on mukava palata tämän hyytävän kylmyyden keskellä. Matkalla ja menossa mukana olivat meidän lisäksemme ystäväperheemme, johon kuului vanhemmat, kolme teini-ikäistä nuorta ja isoisä eli Pappa. Majoituimme yksityishenkilöltä Holiday lettings-sivuston kautta varattuun huvilaan saaren eteläosaan, Costa del Silencioon. Paikka oli meille tuttu jo entuudestaan, sillä Jenny vietti perheineen siellä pari vuotta sitten muutaman kuukauden ja kävimme siellä heitä tapaamassa.

Varasimme kyseisen huvilan, sillä se oli riittävän suuri näin isolle porukalle, ja siksi, koska siinä oli lämmitetty uima-allas. Korostan sanaa lämmitetty, sillä se oli ehdottomasti toiveena, mutta joka valitettavasti jäi toteutumatta. Allas pysyi kylmänä huolimatta soitoista vuokranantajalle, hän ei ilmeisesti pystynyt hankkimaan lämmittäjän korjaajaa juuri sillä hetkellä. Mutta minulle kelpasi vähän kylmempikin vesi ja taisi siellä uida joku toinenkin. Loppujen lopuksi emme viettäneet kovinkaan paljon aikaa itse huvilalla, vaan tutustuimme vuokra-autolla ja bussilla saareen, loikoilimme rannalla ja söimme hyvin.

Ystävykset, Sirkku ja minä, ilta-auringossa uintireissun jälkeen Los Cristianoksen rannalla. Keli oli mitä parhain, aurinkoista ja lämmintä ja meressä olisi voinut polskia vaikka kuinka pitkään.

Kävimme jopa kahteen otteeseen saaren pohjoisosassa sijaitsevassa kaupungissa, Puerto de la Cruzissa. Ensimmäisellä kerralla tapasimme siellä pari työkaverianikin, joiden kanssa ihailimme rannan tyrskyjä iltavalaistuksessa. Toisella kerralla oli tavoitteena mennä eläintarhaan, Loro parkiin. Toisin kuin miesväki, sateessa kastumista parempana vaihtoehtona Sirkku ja minä pidimme jutustelua lämpimän drinkin äärellä sisätiloissa. Ja erilaisia baareja, ruokapaikkoja ja kauppoja tässä kaupungissa tosiaan riittää.

Mascan laakso saaren luoteisosassa oli todella näkemisen ja kokemisen arvoinen paikka. Olimme jo suunnitelmissamme etukäteen päättäneet mennä sinne, mutta matka majapaikastamme Mascalle bussien kanssa oli melko hankalaa, ja kun sitten sattumalta näimme suurin piirtein maassa lojuvia retkien järjestäjän mainoksia, niin tartuimme tilaisuuteen. Kukaan meistä ei ole ollut vastaavilla retkillä, ja niinpä meitä odottikin yllätys. Olimme jo hieman ihmetelleet reissun alhaista hintaa, mutta sillekin paljastui selitys. Matka oli villatuotteita valmistavan yrityksen sponsoroima, ja heti reissun alkukilometreillä löysimme itsemme näiden tuotteiden esittelytilaisuudesta. No, otimme ilon irti siitäkin ja suhtauduimme asiaan kepeän huvittuneesti, tai oikeastaan nauroimme makeasti koko jutulle.

Reitti laaksoon vuorten yli serpentiiniteitä pitkin oli huikaisen kaunis! Siitä ilosta kannatti kuunnella villapeittojen ihmeitä.

Mascan laaksossa on pieni, viehättävä kylä, joka on levittäytynyt silmiä hivelevän kauniisti vuoren kupeisiin. Vierailijat voivat virkistäytyä pikku kahviloissa drinkkejä maistellen ja huikaisevan kauniita maisemia ihaillen. Ostimme täältä muuten maailman parhaimmat ja mehukkaimmat appelsiinit. Ja tulisia chilejä, joiden siemenet on nyt kuivattu ja visusti tallessa odottamassa kevään kylvökautta.
Miesväki innostui heti seuraavana päivän lähtemään uudelleen Mascaan, sieltä kun voi vaeltaa laaksoa pitkin meren rannalle. Oli kuulemma hieno reitti, paikoitellen vaativakin. Rannasta on kuljetuksia Las Galletakseen, josta taas pääsee bussilla jatkamaan matkaa.

Summa summarum, joulu etelässä oli ensikertalaiselle uusi kokemus, joka jätti mukavan jälkimaun. Pimeän ajan keskellä pyrähdys aurinkoon ja lämpöön, ei hassumpaa. Joulu erilaisissa maisemissa tosin meni aivan ohitse ja luulenpa, että emme oikeasta joulun vietosta tulevaisuudessa kovin helposti luovu.

Vuodenvaihteessa Koutun bloggarit ovat muutenkin matkailleet ahkerasti. Aura jo valottikin Lapin reissua ja Nora kävi ihanassa Istanbulissa. Ja tämän porukan matkailu senkun jatkuu, huomenna lähdetään taas koko perheen voimin viikonlopuksi Tamperelle. Meidän molemmat pojat sekä Aura opiskelevat siellä ja päätimme vaihteeksi viettää yhdessä aikaa tutustumalla heidän uuteen kotikaupunkiinsa ihan turistimeiningillä.

Mutta hyvää viikoloppua kaikille!

Julia: Kettumania

Kaikki lähti kettulapasista. Ketut ovat aika sympaattisen näköisiä eläimiä ja vauva saikin joulupukilta koko sarjan erilaisia kettujuttuja. Ihana kettuneule on mummin neuloma.

Metsolan "Kaarlo-kettu"-kankaasta tulee tyynyliina.

Nahkaiset kettutossut vakauttavat askelta kun opettelee seisomaan tai kävelemään. Hauskaa viikonloppua kaikille! Huomenna meillä onjuhlat tiedossa, sillä on Jennyn keskimmäisen syntymäpäivä.