31. joulukuuta 2012

Eeva ja Aura: Hyvää uutta vuotta ihmisille ja eläimille!


Koutussa majailee myös eläimiä. Vakituisesti täällä asuvat Molli, Lara ja Fanny. Veksi ihastuttaa tai vihastuttaa meitä silloin tällöin viikonloppuisin ja lomilla. Koirat pelkäävät voimakkaita yhtäkkisiä ääniä, joten uudenvuoden paukuttelu on niille yhtä tuskaa ja ahdistusta. Ainakin meidän koirille, vaikka maaseudulla tulitetaankin vähemmän kuin kaupungissa. Veksin reaktiosta tosin emme tiedä vielä mitään. Se jää nähtäväksi.

Keskiaasianpaimenkoira Molli ja kaukaasialainen Aura
Saksanmetsästysterrieri Veksi Lauttasaaresta
Japaninpystykorva Fanny Turusta
Sekarotuinen lappalaiskoira Lara Utsjoelta

Toivomme omiemme ja muidenkin eläinten puolesta ilotulitteiden ammuskelua sallittuina aikoina!

30. joulukuuta 2012

Aura: Eames House piparkakusta

Minulla on ollut tapana tehdä joka vuosi ennen joulua jonkinlainen rakennelma piparkakusta. Aluksi piparkakkutalot olivat aika perinteisiä pikku mökkejä muutamine kuusineen ja tomusokerilumineen. Minussa asuva pieni jääräpää kuitenkin heräsi pari vuotta pikkusieviä tupia tehtailtuani, ja aloin kaivata jotain haastetta. Tähän mennessa muistan rakentaneeni piparkakuista ainakin karusellin, useampia kolmikerroksisia kartanoita sekä viime vuonna kokonaisen piparkakkukylän jonka muodoltaan identtiset mökit oli kaikki koristeltu eri kuosein.


Tänä vuonna halusin tehdä jotain spektaakkelinomaista ja modernia (ei puhettakaan mistään tomusokeritahnasta muovatuista jääpuikoista tai pikkutarkasti koristetuista tuvan asukeista). Näin joskus interverkon ihmemaassa kuvan piparkakusta valmistetusta Frank Lloyd Wrightin Falling Waterista ja ajattelin ryhtyä samaan. Kärsivällisyys ei kuitenkaan riittänyt kaavojen piirtämiseen eikä niitä ollut siihen hätään saatavilla, joten vaihdoin kohteen Ray ja Charles Eamesin itselleen suunnittelemaan Eames Housena tunnettuun asuin- ja studiorakennukseen. Eames House kuuluu Case Study House -sarjaan, jonka tarkoituksena oli suunnitella viime vuosisadan puolivälissä moderneille kotitalouksille sopivia, toimivia rakennuksia ja toteuttaa ne. Suunnitelmista julkaistiin artikkelit sponsorina toimineessa Arts & Architecture -lehdessä. Case Study House -sarjaan kuuluu yhteensä 36 suunnitelmaa (joskin osaa niistä ei koskaan rakennettu), ja Eames House tunnetaankin järjestysnumeronsa mukaan myös nimellä Case Study House No.8. Rakennus valmistui vuonna 1949 Pacific Palisadesiin, Los Angelesiin, ja suunnittelijapariskunta asui ja työskenteli siellä yhdessä loppuelämänsä. 

Leipuri vähän vinksahtaneessa talossaan. Mad Photoshop skillz!


Yhteensä vietin aikaa tämän piparkakkutalon parissa noin 10 tuntia. Piparkakkutalojen ongelma ja ihanuus on siinä, että koskaan ei voi oikein tietää, onnistuvatko ne vai ei. Tarkkoja kaavoja piirrettyään turhautuu helposti kun huomaakin että piparitaikina paisuu ja pyöristyy uunissa aivan suunnitelmien vastaisesti. Innokasta kotileipuria ärsyttävät myös kuuman sokerin kanssa leikkiminen, liian löysä sokerikuorrute ja se kun on aika alkaa koota rakennelmaa ja huomaakin ettei omista tarpeeksi isoa alustaa. Vaikka kaikki menisikin putkeen, jäljestä tulee yleensä hiukan sotkuinen. Siksi talojen leipominen on perfektionistille oikein kasvattavaa ja rentouttavaa puuhaa jota suosittelen kaikille itseni kaltaisille suorittajille! Tällä(kin) kertaa talosta tuli mielestäni jotenkin epäonnistunut, mutta ensi vuonna sitten taas uudestaan.

Tein talon omilla kaavoilla kaupan valmispiparkakkutaikinasta, jota kului 800 grammaa. Ikkunat valmistin sulatetusta sokerista tekemästäni levystä, ja kuorrutuksena käytin valkuaistomusokeriseosta elintarvikeväreillä värjättynä. Talon mitat ovat noin 70 cm x 23 cm. Koristeina käytin katossa mantelilastuja kuvaamaan valkoista soraa, ja maassa vihreitä ja rusehtavia nonparelleja. 

 

29. joulukuuta 2012

Eeva: Koruja luonnonmateriaaleista

Olin jo pitkään suunnitellut (= puoliksi tehty) nahkakorun tekemistä ja koska joulupakettini olivat täysin koruttomia, päätin tällä kertaa myös toteuttaa suunnitelman. Inspiraation lähteenä, tai siis pikemminkin kopioinnin, toimi isäni vuosikymmeniä sitten tekemä yksinkertainen tuohihelmikoru.
Tuohi on perinteinen materiaali, jota puun ohella käytettiin erilaisten tarve-esineiden tekemiseen ennen teollista valmistusta. Silloin sitä oli saatavissa helposti, mutta nykyään tuohen hankkiminen on hieman hankalampaa. Tuohesta tehtyjä sisustus- ja käyttöesineitä on jälleen alkanut näkyä markkinoilla ja aavistelenkin, että siitä on tulossa hienoinen nouseva trendi. Ja samalla myös toivon, sillä tuohi on materiaalina ekologinen, kaunis ja miellyttävä.

Poikani Jonas innostui myös viime keväänä tekemään koruja tuohesta. Hän teki minulle tämän kauniin ja viimeistellyn rannerenkaan punomalla.

Kuvassa on korujen seurana tuohesta valmistettu kannellinen rasia. Isoisäni veli on tehnyt tämän sodan aikana rintamalla, pohjassa on merkintä ”Syväri 1943”. Työn jälki on huolellista ja tarkkaa.
Myös isoveli Joel on kunnostautunut korurintamalla. Huomaatteko kuvassa Joelin tekemän, yksinkertaisuudessaan kauniin sormuksen. Materiaali on omenapuuta, omasta puutarhasta. Tämäkin tehtiin äidille.
Tässä kuvassa näkyy helmien alkuperäinen malli. Tuohen pinta on lakattu ja säilynyt ihmeen hyvin.
No, tässä nyt nämä väsäämäni nahkakorut, jotka kyllä kalpenevat miesten tuotosten rinnalla, mutta tulipahan suunnitelma toteutettua. Valkoiset nahkahelmet on yhdistetty mustalla nahkanauhalla ja mustia helmiä koristaa kultapunosnauha.
Tällä samalla menetelmällä voi näitä helmiä tehdä vaikka mistä materiaalista kuten paperista, muovista tai kankaasta.

Tätä kirjoittaessani tajusin, että kaikki esittelemäni korut ja esineet ovat miesten tekemiä.
Jokainen näistä on vaatinut tarkkuutta, huolellisuutta, pitkäjänteisyyttä ja esteettistä silmää, joiden on yleisesti ajateltu olevan naisten ominaisuuksia. Mutta kuten näette, tämäkin käsitys on nyt kumottu!

Ja viimeisimpänä vaan ei vähäisimpänä esittelen 1800-luvun loppupuolella St. Helenan saarella tuntemattoman henkilön tekemän ristin siemenistä. Valitettavasti en muista tarinaa, miten koru on päätynyt suvullemme, mutta olen varma, että jokin jännittävä tarina tällekin on olemassa. Isoisäni, joka oli arvostettu kultaseppä, on tehnyt ristin taakse messinkisen laatan. Laatassa on kaiverrukset, joista ilmenee, että ristin on ensimmäisenä saanut isoisoäitini vuonna 1898.

Taidankin jossain välissä esitellä teille lisää isoisän tekemiä ja kaivertamia koruja ja esineitä.

28. joulukuuta 2012

Teknisiä ongelmia

Hei lukijat! Olemme saaneet palautetta, että blogi ei näy kokonaisuudessaan Internet Explorerilla, joten suosittelemme lukemaan blogia jollain muulla selaimella, jos siihen on mahdollisuus. Yritämme selvittää, mistä ongelma johtuu, ja korjata vian. Kuulemisiin taas huomenna!

Kirppikset: Shoppailua Manhattanilla

Yhteinen rakas harrastuksemme on kirpputoreilla, vintagekaupoissa ja vanhaintavaraliikkeissä kiertely. Aloitammekin nyt postaussarjan, jossa esittelemme Turun ja lähiympäristön kirpputoreja ja muita käytettyjen tavaroiden liikkeitä.

Ensimmäinen esittelykohde on suosikkikirpparimme Kirppis-Center Manhattan. Tämä iso hyllykirppis sijaitsee Pitkämäessä, kävelymatkan päässä keskustasta (noin 2 km). Koska myyjät hinnoittelevat tuotteensa itse, hintataso vaihtelee paljon. Yksityishenkilöiden lisäksi kirppiksellä tavaroita myyvät muutamat yritykset, kuten vanhoihin huonekaluihin erikoistunut Pimee vintti. Pääpaino on kuitenkin vaatteissa ja pienesineissä kuten astioissa ja posliinikoirissa.
Tänä aamuna lähdimme viettämään laatuaikaa naisten (Nora, Julia, Jenny) kesken. Tosin mukaan pääsi yksi harvinaisen kärsivällinen miespuolinen henkilö, Jennyn kuopus.

Kirpputorit täyttyvät nykyään ketjuliikkeiden halpisvaatteista, joita saa lähestulkoon samaan hintaan uusina, ainakin alennusmyynneistä. Kirppiksiltä kannattaakin bongata laadukkaita materiaaleja ja klassisia malleja, jotka kestävä aikaa. Toki ketjuliikkeiden vaatteetkin voivat olla laadukkaista materiaaleista valmistettuja. Yksi kirppiksillä shoppailun hyvistä puolista onkin, että vaatteiden laatua on jo testattu käyttämällä ja pesemällä.

Julia löysi kaksi mekkoa, jotka mahtuvat myös raskausmahan päälle, vaikka ne eivät varsinaisia äitysmekkoja olekaan. Toinen on Gina Tricotin ja toinen Jackpotin.
Klassiset silkkipaidat ovat olleet pukeutumisessa hitti viime aikoina. Mekin onnistuimme löytämään hyllyn, jossa roikkui silkkipaitoja kaikissa sateenkaaren väreissä. Nora osti tummansinisen ja -punaisen version, Jennyn mukaan lähti tummanvihreä paita.
Huonekaluja ei Manhattanilla juurikaan ole, mutta joskus yksittäisiä kappaleita voi löytää. Nämä ihanat 1900-luvun alun wieniläistuolit jouduimme valitettavasti jättämään odottamaan uutta kotia, sillä kenelläkään meistä ei ollut niille paikkaa. 
Pimee vintti on oikeastaan ainoa osasto, jossa on myös huonekaluja.
Jenny löysi vanhan ala-asteaikaisen idolinsa levyn. Kylien LP olisi lähtenyt kahdella eurolla, mutta sitä ei tarvinnut ostaa, sillä se löytyi jo kokoelmista. Ennen kuin Jenny edes osasi englantia, hän hoilaili kaiket päivät "Ai su pii su laki, laki, laki, lakii..."
Noralla on marmorin lisäksi himo myös erilaisiin kultaisiin esineisiin. Hän löysikin kokoelmiinsa kultaisen hedelmän.
Noralla on taipumus ostaa kirppiksiltä myös kauniita korkokenkiä, vaikkei hän loppujen lopuksi niitä juuri käytä. Näille kengille on kuitenkin jo juhlat tiedossa.
Tässä neuleessa oli hauska kuviointi. Se jäi kuitenkin hyllyyn. Tuntuu, että muutama vuosikymmen sitten neulesuunnittelijoilla oli paljon enemmän mielikuvitusta kuin nykyään.
Lastentarvikkeita on todella paljon kirpputoreilla. Vaikka lastenvaatteiden kulutus on kova, niiden käyttöikä on lyhyt. Uskaltaisimmekin väittää, että halutessaan äitien tai isien ei tarvitsisi ostaa yhtään vaatetta uutena. Jennyllä on ollut käytössään kantoliinan lisäksi erittäin käteväksi osoittautunut Ergon kantoreppu. Julia harkitsi samanlaista, mutta löysikin edullisesti YAMO-merkkisen kantorepun. Googlailimme pikaisesti repun käyttökokemuksia, ja se vaikutti niiden perusteella hyvältä, joten Julia otti sen. Lopullinen totuus paljastuu käytössä.
Jennyn tytöt saivat tuliaisina ison läjän hyväkuntoisia ja kivannäköisiä vaatteita. Miehelle löytyi silitysrauta suksien huoltamista varten. Tässä päivän kokonaissaldo.....
Lopuksi joimme vielä kahvit kirppiksen kahviossa.


27. joulukuuta 2012

Avantosaukot

Kävimme tänään avantouimassa Ruissalossa Saaronniemen Saukkojen saunalla. Osalle meistä paikka oli entuudestaan tuttu, mutta Jonas ja Eeva olivat tässä avannossa ensimmäistä kertaa. Nora ja Jenny olivat tälläkin kertaa nynnyjä, eivätkä uskaltautuneet avantoon. Ensi kerralla sitten (ehkä).Avantouinti rentouttaa mieltä ja kehoa ja sillä on tutkitusti useita terveysvaikutuksia. Mahdolliset jouluturvotuksetkin saa helposti jätettyä saunaan ja avantoon. Avantouinti on myös edullinen harrastus, eikä erityisvarusteita tarvita. Muista vain ottaa mukaan juomapullo, uikkarit ja pyyhe sekä halutessasi uimatossut.
Avantokonkari Olli korkkasi avannon meistä ensimmäisenä.
Jennyn miehen veli Henri oli viettämässä joulua Suomessa. Henri on töissä Taiwanissa, joten avannossa käynti on hänelle tällä hetkellä harvinaista herkkua.
Raskaana ollessaankin voi oman voinnin mukaan käydä avannossa. Julialla on muuten päällään yksi joulun kierrätyslahjoista, Jennyltä saatu äitiysuimapuku.
Jennyn 5-vuotias eskoinen on uskomattoman reipas avantouimari. Jennyn 3-vuotias oli myös mukana, mutta kävi vain saunassa.
Kotimatkalla oli raukea olo. Suosittelemme avantoa kaikille, myös Noralle ja Jennylle!

26. joulukuuta 2012

Kierrätyslahjat

Joulu on täynnä antamisen iloa, mutta joulu on myös kaupallisuuden ja materialismin huipentuma. Muutama vuosi sitten teimme sopimuksen, että annamme toisillemme vain kierrätettyjä, itse tehtyjä tai omista kaapeista löytyneitä lahjoja. Tämä on halpaa, ekologista ja hyvä tapa päästä eroon omista vanhoista tavaroista, jotka voivat tuottaa iloa jollekin muulle.

Kierrätyslahjojen hankkiminen on itse asiassa vaivalloisempaa, kuin lahjojen ostaminen kaupoista, joten bongailemme niitä pitkin vuotta käydessämme kirpputoreilla. Tänä vuonna suurin osa lahjoista oli kierrätettyjä. Tässä muutamia esimerkkejä.

Menimme ostamaan Julialle antiikkista keinutuolia turkulaisen Art + designin huutokaupasta. Samalla huusimme samantyylisen kustavilaispeilin, joka paljastui Julian joulupaketista.
Joel ja Jonas saivat neuleet. Ostopaikat: Lähetyskirpputori ja Pelastusarmeijan kirpputori.
Noran paketista paljastui munan muotoinen korurasia. Sekin ostettiin Art + designista.
Tässä ovat Julian ja Ollin kierrätyslahjoiksi saamat kirjat.
Romanttinen kukkakassi päätyi Eevan kätköistä joulupukin konttiin. Uusi omistaja on Julia.
Noran lahjaksi saamat Tapio Wirkkalan vuonna 1968 suunnittelemat Ultima Thule -lasit ovat uudistuotantoa. Laseja kerättiin Noralle ennen kirpputoreilta, mutta nykyään lasit ovat niin suosittuja, ettei niitä tahdo enää kirppiksiltä löytää. Lasit otimme esimerkiksi sellaisista tavaroista, joita aiemmin on ollut kirpputoreilla myynnissä pilvin pimein. Yhtäkkiä monista 1960-70-luvun käyttöesineistä on tullut suosittuja keräilytuotteita, ja ne ovat lähes kadonneet kirppiksiltä. Ultima thulea moni piti vielä muutama vuosi sitten epätrendikkäänä lasisarjana. Mistäköhän astiasarjasta seuraavaksi tulee hitti? Arabian Ruskaa jo ostetaan, ehkä seuraavaksi aletaan jälleen keräillä Arabian 1980-luvun Arcticaa.
Marmori on materiaali, joka on nousemassa jälleen suosittujen sisustusmateriaalien kärkeen. Toistaiseksi marmoriesineitä löytää kirpputoreilta edulliseen hintaan, joten pitäkää kiirettä! Tämän marmorisetin löysi paketistaan Nora, jota on jo pidemmän aikaa vaivannut paha marmorikuume.
Joel sai lahjaksi upean Kaj Franckin Nuutajärvelle suunnitteleman violetin maljakon. Joelin paketeista paljastui toinenkin suomalainen klassikko: Antti Nurmesniemen suunnittelema Ufo-valuurautapata.
Isot lasiset pullot ovat jälleen suosittuja sisustuselementtejä. Edellisen kerran ne olivat muotia 1970-luvulla, jolloin erityisen hienoa oli pitää niissä kuivattuja osmankäämiä. Jotkut perustivat niihin jopa minipuutarhoja. Joelin ja Auran lasipullo ostettiin Lähetyskirpputorilta.
Eevan musta kiiltonahkainen vintagesalkku on myös peräisin Art + Designista.
Kierrätyslahjaksi luokitellaan myös Noran valmistama pähkinäinen mysli Ollille, mysli on nimittäin pakattu Noran isoäidin vanhaan lasipurkkiin. Etiketin Nora kirjaili tavallisella ompelulangalla tukevalle paperille.
Lopuksi haluamme vielä esitellä muutaman Julian tekemän pakettikortin. Ideasta kerroimmekin jo aiemmin.
 Hyvää tapaninpäivää kaikille! Pistäkää tanssijalka koreaksi, jos lähdette ulkoilemaan!