Ostin valaisimen neljän ja puolen euron hintaan, vaikka siitä puuttui jalkaosa. Pikku juttu tässä tapauksessa, senhän voi aina teettää! Tosin se homma ei ole vielä edennyt, mutta eihän sen kanssa kiirettä ole. Meillä ei ole sille tällä hetkellä selvää paikkaakaan, kun on tullut vuosien varrella hankittua näitä muitakin pöytä ja – työvalaisimia. Mies jaksaa aina hämmästellä kyltymätöntä intoani valaisimiin, mutta aina ne ovat paikkansa löytäneet. Jos eivät täältä, niin lasten kodeista. No myönnettäköön, muutama taitaa olla vintillä odottamassa.
Valaisin 1900-luvun alun kirjoituspöydällä on niin ikään tanskalainen. Olen näköjään selvästi mieltynyt tanskalaiseen valaisinmuotoiluun. Heillähän onkin pitkät perinteet ja mittavat meriitit siltä alalta, tunnetuimpana muotoilijana itseoikeutetusti Arne Jacobsen.
Valaisimet ja valaistus eivät ehkä ole se ajankohtaisin juttu näin keväällä, kun luonnonvalo lisääntyy huimaa vauhtia ja keinovaloa tarvitaan yhä vähemmän. Mutta tilaan sopiva valaisin toimii myös sisustuksen täydentäjänä ja korostajana.
Valoa viikonloppuun, muodossa jos toisessa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti