Eeva: Kaappeja ja säilytystä

Tavarapaljouden keskellä kun elämme, niin niiden säilytys on ratkaistava tavalla tai toisella. Meillä ei ole kuin muutama kiinteä komero, eihän niitä vahoihin taloihin alun perin kovin suurta määrää rakennettukaan. Kun sitä tavaraakaan ei ennen ollut kovia paljoa.

Nykyään valtavien tavaramääriemme hallinnan avuksi on kehitetty monenlaisia säilytysratkaisuja, kokonaisista näppäristä ja kompakteista kaapistosarjoista houkutteleviin laatikko-, purnukka- ja pussukkasäilyttimiin. Ja tavaraahan on juuri niin paljon kuin säilytystilaakin, harvoin olen nähnyt tyhjiä komeroita.

Vanhojen talojen tunnelmaan nämä nykyaikaiset kaapistot eivät mielestäni kuitenkaan kovin hyvin sovi. Meillä tavarat säilytetään pääasiassa erilaisissa käytettyinä hankituissa kaapeissa ja lipastoissa, mutta on täällä muutama lastulevyhirvityskin. Ne on hankittu aikanaan pakon sanelemana ihan väliaikaiseksi ratkaisuksi ja kuten täällä usein tapahtuu, tämä väliaikaisuus vaan jatkuu.

Julia jo kertoi keittiöpostauksessaan, että on heille tulossa täältä Koutusta keittiöön lisäsäilyttimeksi vanha keittiön kaappi. Tämä kaappi ja siihen kuuluvat kaksi tuolia ja pirttikalusto ovat ihan ensimmäisiä tänne kouluun hankkimiamme kalusteita. Ostimme ne lapsuudenystäväni isovanhemmilta ja ne on tehty Turun vankilassa 40-luvulla. Niissä on edelleen tuon ajan vanha vihreä maali, jota en onneksi jossain tuunauspuuskassani ole tuhonnut. Kaappien ovia koristaa kauniit käsin maalatut ruusukuviot. Muut osat tästä sarjasta ovat tällä hetkellä vintillä. 

                     

Keittiökaapissa on paljon pieniä lokeroita, myös sisällä. Siinä on myös ulosvedettävä leivinlauta. Tämä on toiminut jo vuosia käsityökaappina ja hyvin tähän on mahtunutkin langat, neulat, nauhat ja napit, kaavat ja kankaat.

 

Makuuhuoneessa on vaaleanvihreä kookas kaappi jossa säilytän tangolla omia vaatteitani. Julia osti tämän itselleen, mutta koska sitä ei millään saatu kapeista portaista heille yläkertaan, se päätyi tänne. Tätäkään kaapia ei ole kunnostettu mitenkään ja pidän kovasti tuosta kuluneesta maalipinnasta

Lisää kuvateksti

Tämä olohuoneessa sijaitseva puolikorkea lipasto on ostettu tuttavapariskunnalta. Tässä säilytetään valokuva-albumeita, maljakoita jne. Jostain syystä en pidä tästä lainkaan ja aionkin etsiä sille uuden omistajan heti kun saan tilalle mieluisamman tai tavarat sijoitettua jonnekin muualle. Huomaatteko maljakon oksat? Sireeninoksat vihertävät ja kohta  myös omenapuunoksatkin.

 

Ruokasalissa on miehen isoäidin vanha piironki 40-luvulta, jossa majailevat viinilasit, pöytähopeat, tarjoiluastiat ym. Keittiössämme ei ole tilan rikkonaisuudesta johtuen riittävästi kaappitilaa, jotta kaikki astiat mahtuisivat sinne.

Tämä kaappivanhus löytyi miehen isän verstastiloista ja hän säilytti siinä ruuveja, nippeleitä ja maaleja. Löytöhetkellä se oli lian, öljyn ja rasvan peitossa mutta pestyäni sen annoin sille vielä mahdollisuuden. Ja nyt siellä on paremmat kahviastiastot. Ja lääkkeet ja sidetarpeet laatikossa. Ovista näkee, että niissä on ollut aikaisemmin koristeaiheet.

Siivouskomeron virkaa palveleva funkistyylinen kaappi on ostettu paikalliselta kyläkauppiaalta. Kaappi on alun perin vaatekaappi ja toinen puoli on avoin, ilman hyllyjä, joten imurikin mahtuu hyvin.

Tämä liinavaatekaappina toimiva kertaustyylinen kookas kaappi on myös hankittu tästä läheltä, huutokaukaupasta. Kaapin omistaja kertoi ostaneensa sen jonkun lastenkodin huutokaupasta kauan sitten.

On hauskaa, että kaapissa on sisällä lastenkotiajoilta säilyneitä, jonkun käsin kirjoittamia tekstejä ja elämänohjeita ja vuosiluku 1895.

Osaa kirjoistamme säilytämme tässä lasivitriinissä, joka on ollut tämän koulun käytössä ja oli täällä jo silloin kun ostimme koulumme.

Näitä vanhoja kaappeja on kertynyt melkoisesti, muutama vielä puuttuukin tästä postauksesta. Ja onhan meillä vielä iso avoin vintti, jonne mahtuu valtava määrä tavaraa. Siellä säilytämme vanhoja vaatteita, joita ehkä joskus tarvitsee, ylimääräisiä astioita, urheiluvälineitä, leluja ja paljon muuta. Välillä ihmetyttää, miten kaikenlaista onkin kertynyt niin paljon, mutta kummasti se tavara siellä kiertää ja löytää tarvitsijansa. 

Vintillä on myös paljon huonekaluja ja valaisimia, joita olen hankkinut, kun on tullut mieluisa yksilö vastaan. Jokaiselle lapsellekin on löytynyt varastoista sopivia kalusteita omiin koteihin. Monilla hankinnoillani on jokin mukava tarina takana ja tuovathan ne persoonallisuutta sisustukseen.