Aura: Lumil

Eväsleivät nuotiolla

Vietimme Jojon kanssa aivolomaa Ylläksellä viime viikolla.  Päätin jo kauan ennen reissua etten ottaisi mukaan laskureleitä - talvilomasesongin keskellä rinteessä kun tuppaa olemaan karmea tungos, puhumattakaan hinnoista. Keräilimme siis autoon murtsikkakamat ja paahdoimme yöjunalla Rovaniemelle. Veksikoiran saimme onneksi hoitoon, kiitos vielä!
        Rovaniemellä meistä tuntui lähinnä maalaishiiriltä kaupungissa, sillä siellä oli kaikki kovin fiiniä. Kiertämämme kauppakeskus oli sisustettu eksoottisen kreikkalaistyylisesti pylväin ja kimaltein, ja Mäkkärissäkin tummiin pukuihin sonnustautuneet paikalliset söivät hampurilaisensa haarukalla ja veitsellä. Totesimme siis parhaaksi jatkaa matkaa pohjoiseen.
        Ylläkselle saavuttuamme painoimme lähes suorin tein Jounin Kauppaan, jonka muistan lapsuudestani pienenä ja ahtaana tavaramerenä. Jounin kauppa taisi käydä hyvin, sillä pikkupuoti on laajentunut valtavaksi marketiksi gourmetherkkuineen ja juustotiskeineen. Pysyimme kuitenkin vahvoina ja ostimme vain yhden (1) brien.

Ajelimme torstaina Ruotsin puolelle Pajalan kylään (tuttu mm. Mikael Niemen kirjoista), jossa saimme maailman parasta thairapukeittoa. Siis thairuokaa! Pajalassa! Mieletöntä. Kävimme tietty myös Coopissa tarkistamassa vain Ruotsissa myyntiin tulevat ruokatarvikkeiden erikoiserät, ja mukaan lähtikin pullollinen seljankukka-sitruunamehutiivistettä.

Semi-iloinen ilme (vielä).

 Pääsimme toki sinne hikilaudoillekin. Ehdimme heittää muutaman lenkin, kummatkin kuulemma liian pitkiä. Totesimme laduilla taivaltaessamme, että 1) hiihto on todellakin välinelaji joten kamat kuntoon ennen lumille lähtöä 2) tauoille kannattaa ottaa lämmintä lisävaatetta mukaan ja 3) latukahvilat ovat laatuunsa nähden tuhottoman hintaisia ja mieluummin pysähtyy laavuilla joihin saa tuoda omat eväät.

Tauolla Kahvikeitaan laavulla oli niin kylmä että vietimme lähes koko ajan käpertyneenä sikiömäisesti kontilleen nuotion viereen.

Jojo seurasi reissun aikana Auroras Now:sta josko meillä olisi mahdollisuus nähdä revontulia. Yllättäen viimeisenä iltana magneettikentän häiriöisyys (don't ask) oli ilmeisen korkealla tasolla, mikä tarkoittaa sitä että revontulet ovat todennäköisiä. Vedimme siis aamuyöstä toppatakit niskaan ja lähdimme etsimään revontulia. Tarvoimme keskelle lumikenttää ja tiirailimme taivaalle joka muuttui vähitellen vihreäksi. Revontulia alkoi muodostua kaikkialle ympärillemme. Kuviot muuttivat muotoaan häkellyttävän nopeasti, mutta kuitenkin hitaasti kuin luikerrellen.

Kotiinpaluu sujui rennosti yöjunassa torkkuen. Loma taisi tulla molemmille aika tarpeeseen ainakin univelasta päätellen. Siitä tulikin mieleen, koukutuimme aika pahasti The Walking Dead -sarjaan ja saatoimme ehkä mahdollisesti katsoa siitä kolmessa päivässä kaksi ensimmäistä kautta... ja osan kolmannesta. Sarja kertoo viruksen lailla leviävästä sairaudesta joka muuttaa suurimman osan ihmiskunnasta zombeiksi (tai "kävelijöiksi") sekä ihmisistä jotka yrittävät selviytyä maailmanlopun keskellä. Suosittelen, 5/5! Ei myöskään ole aiheesta huolimatta liian pelottava (en suostu katsomaan edes Scary Movieita).