Eeva: Pöydät vaihtoon

Saimme vihdoin kunnostettua (kiitos Hanna) vintissä vuosia lojuneen 50-luvun sohvapöydän. Sen viilutetussa pinnassa oli rasvatahrojen jättämiä jälkiä ja toinen jalka oli irronnut messinkituesta. Hieman pelkäsin, että tahrat ovat sen verran syvällä, että niitä ei saa enää hiottua pois, mutta tosin kävi. Pinta on nyt lähes moitteeton. Messinkitukiin päätimme jättää vanhan patinan.

Olin suunnitellut vaihtavani  kunnostetun pöydän tämän nykyisen pöydän tilalle, joka oli tarkoitus antaa Auralle ja Joelille. Heillä on nyt myös täältä lainassa Artekin sohvapöytä, joka on heille hieman liian iso.

Tämä nykyinen sohvapöytä on hankittu kymmenisen vuotta sitten puualan messuilta. Suunnittelija on britti, jonka nimeä en muista, ja nämä menivätkin kaikki Englannin markkinoille. Sain kovalla puhumisella ostettua näitä paikan päältä kaksi kappaletta, toinen niistä on Noran luona.

Saarniviilutettu pöytä on käytännöllinen, sillä siinä on avattava kansi ja sisällä säilytystilaa. Toisessa päässä on avohylly jossa voi säilyttää vaikka lehtiä ja kaukosäätimiä. Huono puoli tässä pöydässä on sen paino, se painaa yksinäänkin melkoisesti. Säilytettävät tavarat vielä lisäävät painoa ja sitä on mahdotonta nostaa yksinään sivuun siivousta varten.

Mutta nyt kun soviteltiin uutta pöytää, iskikin epäusko. Periaatteessa se istuu huoneeseen ihan hyvin, mutta jokin tökkii vastaan. Ongelma taitaa olla pöydän korkeus, johon en ole vielä tottunut. Toisaalta tämän korkuinen sohvapöytä on hyvin kätevä jos aikoo syödä pöydän ääressä.

Pidän kyllä  uuden pöydän ja näiden Yrjö Kukkapuron tuolien yhdistelmästä. Vaikka materiaali, väri ja aikakausi eivät käy yksiin, niin niitä yhdistää molemmissa oleva tektoninen jalkarakenne.

Ehkä on parasta, että jätän asian hautumaan pariksi päiväksi.Tälläkään asialla ei ole kiirettä.

Hyvää työviikkoa kaikille!