Eeva: Kouttulaista sisustamista

Oman kodin sisustaminen on toisille hauska ja innostava harrastus, toiset pitävät sitä vaivalloisena ja hankalana. Ja joillekin sisustaminen on jopa työtä. Kaikki me kuitenkin sisustamme ja muokkaamme tilojamme jollakin tavalla. Joko päättäväisesti tavoitellen mielessä siintävää tunnelmaa ja lopputulosta tai vähemmän tavoitehakuisesti. Kotien sisustaminen on vilkkaimmillaan jonkin elämäntilanteen muuttuessa ja suurten juhlien edellä. 
Meidän viisilapsinen perheemme on täällä koulussa tottunut siihen, että huoneet kiertävät perheenjäseneltä toiselle. Ja taas on sisustettu uudelleen. Eli kovin pysyviä ratkaisuja nämä makuuhuoneiden sisustukset eivät ole olleet. Seuraavaksi onkin vuorossa Joelin vanhan huoneen muuttaminen toiseksi vierashuoneeksi. Olin suunnitellut sen tapahtuvan jo hiihtolomani aikana, mutta sille viikolle sattuikin sitten monenlaista muuta puuhattavaa.
 

 

 Rento sisustustyylimme on muokkautunut täällä koulussa monien tekijöiden vaikutuksesta. Lähtökohtana on ollut rakennuksen ikä ja luonne ja aikaisemmin lähes kaikki kalusteemme ja tekstiilimme olivatkin selkeästi tyyliltään vanhoja. Jossain vaiheessa tyyli alkoi tuntua hieman liian museomaiselta, sitä vanhaa kamaa vaan oli liikaa. Tällä hetkellä tyyliä monipuolistavat uudemmat klassikot ja eri aikakausien kalusteet ja valaisimet. Osa näistä on päätynyt tänne melko sattumanvaraisina löytöinä ja omilta tuntuneet jutut ovat saaneet jäädä. Kerroksellisuus niin pinnoissa kuin kalusteissa miellyttää minua kovasti.

Verhoja meillä on aina ollut hyvin niukasti. Maaseudulla kun ei tarvita näkösuojaa ja vanhat ikkunamme näyttävät mielestäni parhaimmilta sellaisinaan 

Meillä taitaa olla juhlat tulossa kun tarjoiluastiat ovat esillä. Tässä kuvassa Fanny loikoilee 50-luvun, unkarilaisella villamatolla. Taustalla näkyvä olohuoneen raidallinen matto on yksi suosikeistamme kodissamme. Se on ostettu nettihuutokaupasta..

Ruokasalin Kilta-tuolit Joel osti raumalaisesta hotellista. Ne ovat menossa verhoiltaviksi piakkoin. Olen yrittänyt etsiä juuri saman sävyistä ja saman tyylistä verhoilukangasta mutta se onkin osoittautunut melkoisen vaikeaksi.

Seinällä olevassa hetekan pohjassa on esillä isoisäni äidilleni lähettämä kortti. Kortti on kenttäpostia Kannakselta ja päivätty 8.2.1940. 

Korkea lattiavalaisin on joskus ollut lääkärin vastaanottohuoneessa. Näin niitä kaksi kappaletta eräällä ekotorilla, mutta aivan heti he eivät suostuneet niitä myymään minulle koska tarvitsivat niitä kuvausvaloiksi. Siinä taisi mennä lähes vuosi, ennen kuin sain ekotorin väen vakuuttuneeksi siitä, että tarvitsen niitä enemmän kuin he.

Säilytän vanhoissa lasitölkeissä mitä milloinkin.

Pidän esineistä, joiden alkuperän tunnen tai jotka muistuttavat jostakin henkilöstä elämässäni.

Ikkunalla oleva työkalu on puuveneen valmistuksessa käytettävä puristin. Isäni teki puuveneitä harrastuksenaan ja perusteellisena tekijänä hän teki myös puristimet itse.

 Keittiön seinällä on koulun kellarista löytyneitä vanhoja keittiövälineitä.

 Puuhevonen on miehen lapsuudenkodista.

Mutta on täällä jokin esine muistuttamasta tämän päivän trendeistä, kullanhohohtoinen tarjoilulautanen.