23. syyskuuta 2013

Eeva: Synttäribrunssi



Viikonloppuna juhlittiin synttäreitä oikein urakalla. Tähän syksyn alkuun kun osuu monen perheenjäsenen merkkipäivä ja tällä kertaa toimimme tehokkaasti. Yhteisiä juhlia viettivät Nora, Jonas, Aura, Jennyn esikoinen ja puoliso eli viisi kärpästä yhdellä iskulla!

Nuo ristiäisiin tehdyt silkkipaperikoristeet ovat olleet paikallaan koko kesän. Oikeasti en ollut suunnitellut niille sen kummempaa jatkokäyttöä, vaan ihan laiskuudesta johtuen nuo ovat tuonne jääneet. Lisäsimme vain punaisia nauhoja ja sillä mentiin.
Brunssi on osoittautunut mahtavaksi keinoksi hoitaa ruokapuoli viikonloppuisin kun on enemmän väkeä paikalla. Yleensä kaikki kynnelle kykenevät kantavat ruokansa yhteiseen kekoon, tehdään itse tai ostetaan valmista kaupasta. Siinä menee samassa aamupala, lounas ja sillä pärjää pitkälle iltapäivään. Ja nyt siinä samalla hoitui synttärikahvittelutkin.
Nora teki syysjuhliin sopivaa porkkanakakkua ja kvinoasalaattia, josta on hyvää vauhtia muodostumassa suosikkisalaattimme.
Täytyy sanoa, että Ollilla, Julian puolisolla on jauhopeukalo kohdallaan. Porkkanat olivat löytäneet tiensä myös näihin herkkusämpylöihin.
Aura paketoi pilkkumekossaan lahjoja pilkkupaperilla, yksityiskohdat ovat tärkeitä. Jokainen syntymäpäiväsankari sai toki lahjoja, käytännöllisiä ja tarpeellisia.
Testailen tässä Jennyn uutta kameraa. Pieni ja näppärä Canon 15G osoittautui oikein kelpo kameraksi ja nyt Jennykin voi kuvailla paremmin blogijuttuja. Itselläni ei ole kunnon kameraa sillä Joel on hoitanut tuon kuvaamispuolen mallikkaasti. Mutta nyt taitaa olla uuden kameran hankinnan aika. Päivät ja viikot vaan kuluvat sellaista tahtia, että en ole ehtinyt tähän puoleen kovin paljoa keskittyä.
Rennosti ruokalevolla, näitä ei melkoinen meteli haitannut!

Emme me pelkästään syöneet vaan kaunis sää houkutteli myös ulkoiluun. Osa kävi metsässä sienestämässä, tällä kertaa tosin laihoin tuloksin. Lämmitimme myös saunan keskellä päivää, mikä on poikkeuksellista, iltasaunojia kuin olemme.
Yhteisistä juhlista jäi iloinen mieli. Perheen parissa vietetty aika on aina yhtä arvokasta ja siihen ei kyllästy koskaan. Tästä syksystä lähtien olemme miehen kanssa asuneet täällä kahdestaan ja vielä ei oikein olla saatu kunnon tuntumaa hiljaiseloon, sillä sen verran vilkasta täällä on ollut viikonloppuisin. 

1. syyskuuta 2013

Eeva: Säilöntäviikonlopun aloitusta

Olimme Jennyn ja Julian kanssa suunnitelleet pitävämme täällä Koutussa säilöntäviikonlopun ja yhdessä tekemällä otavamme ilon irti tästä aikaa vievää puuhasta. Tarkoituksena oli lauantaina käydä sienestämässä ja säilöä myös se mahtava sienisaalis talven varalle. No, sienisaalis oli todella vaatimaton, mutta metsäretki sitäkin upeampi syysauringon lämmössä. Mies oli jo aikaisemmin viikolla käynyt koluamassa ne tutut paikat, ne yleensä takuuvarmat kanttarellimättäät, mutta kuiva kesä näyttää vähentäneen niidenkin sienisatoa.

Suunnistimme siis uusille alueille ja ihmeeksemme löysimme tästä lähistöltä aivan upeita paikkoja. Kyllä kannatti puskea läpi pusikoiden ja sietää muutama hirvikärpänen hiuksissa näiden maisemien vuoksi. Tosin sienimaastoa ne eivät olleet, vaan korkeaa kallioista kukkulaa, josta avautuivat hienot näköalat.
Jennyn perheeseen tuli aupair Saksasta noin kuukausi sitten ja hän viettää jo toista viikonloppua täällä Koutussa. Laura näyttää nauttivan luonnossa liikkumisesta ja sopii tähän meidän porukkaan loistavasti. Alku uuden perheenjäsenen kanssa on sujunut hyvin, ja toivon, että hän tulee viettämään jatkossakin viikonloppujaan kanssamme seuraavan vuoden ajan. Toivon myös, että oma saksankielentaitoni herää henkiin seuraavan vuoden aikana.
Metsäretken jälkeen olimme kaikki kovin nälkäisiä ja grillailimme nopeasti terassilla. Kuvassa näkyvä lyhty on mitä mainioin tunnelmatuoja pimeisiin iltoihin. Se varaa aurinkokennolla virtaa valoisana aikana ja syttyy itsekseen pimeän tultua. Ostin lyhdyn Clas Ohlssonilta ihan kokeeksi ja aion kipaista katsomassa löytyisikö niitä vielä.
Ja saunaan, tottakai!
 Lauantai-iltana rannikolla vietettiin muinaistulien yötä. Tuikut salaojaputkien päässä valaisivat täällä saunapolkua.
Mutta se säilöntä, joka oli koko viikonlopun pointti. Kaikesta touhusta johtuen se eteni hitaasti, mutta saimme kellon näyttäessä jo lähes puolta yötä  pakattua kuivurin täyteen omenalohkoja. Kuivuri on aivan uusi hankinta ja nyt aamulla näyttää siltä, että se toimii. Tähän asti olemme kuivanneet vain sieniä ja niitäkin uunissa tai leivinuunin päällä. Mutta nyt kuivaaminen nousee uusiin ulottuvuuksiin!
Huh, miten huonosti hoidettuja omenapuita, tunnen pistoksen. Siitä huolimatta satoa tulee ja säilöttävää riittää. Meillä on neljä omenapuuta ja se, kuka ne joskus on istuttanut, on toiminut viisaasti. Lajikkeet kypsyvät eri aikoihin joten satoa riittää pidemmäksi aikaa.
Mutta nyt kurkkujen kimppuun!