26. marraskuuta 2013

Julia: DIY pitsihame

Olen potenut koko syksyn pientä vaatekriisiä, sillä raskauden ja kesäisen rennon kukkamekkokauden jälkeen on ollut vaikeaa löytää kaapista vaatteita, jotka

a.) Ovat sopivan kokoisia
b.) soveltuvat imetykseen ja
c.) ovat rentoja, käytännöllisiä ja vielä kauniitakin.

Hain eilen kellarista kasan vaatteita, joita olen käyttänyt joskus ennen raskautta. Löytyi myös virkattu pitsinen jättipaita, joka miehen mielestä oli niin ruma että sen olisi voinut viskata suoraan kaatopaikalle. Itse olin toista mieltä ja halusin antaa paidalle vielä mahdollisuuden ja helpottaa samalla vaatekriisiäni.

Tein  hameeseen vuoren isoäitini vanhasta alushameesta. Lyhensin sitä reilusti ja huolittelin alareunan ompelukoneella. Pienensin jättipaidasta sopivan kokoiset kappaleet hametta varten. Etu- ja takakappale ovat yhtä suuria. Virkkasin kappaleet sivusaumoistaan kiinni toisiinsa piilosilmukoin ja surautin vielä päältä leveällä siksakilla, jotta saumat eivät pullottaisi. Yhdistin pitsin alushameeseen siksak -ompeleella juuri kuminauhakujan alapuolelta ja VALMIS!
Tämän hameen kanssa kelpaa istua lattialla leikkimässä legoilla tai lähteä vaikka ex-tempore kaupungille vaunukävelylle. Varsinkin kun matkassa keikkuu myös uusi Art+Designista ostettu ruusulaukku!



22. marraskuuta 2013

Julia: Mitä kettu sanoo?

Ketut ovat mielestäni kivoja otuksia ja mukavan värisiäkin. Täällä Turussa asustaa paljon citykettuja, joita näkee toisinaan iltahämärissä hiippailemassa. Vauva tarvitsi unitumput, joten päätin neuloa sellaiset hänelle. Inspiraatio tuli Garnstudion kettupiposta, mutta koska inhoan kaikkia valmiita ohjeita, sillä pelkään niiden tappavan luovuuden, päätin tehdä kettulapaset oman pään mukaan. Tällaiset niistä tuli:
Varsi on mallia junasukka, joten tumput pysyvät hyvin paikoillaan. Nämä olivat nopea ja hauska puhdetyö ja vielä hauskempaa oli neuloa kun kuunteli tätä:

17. marraskuuta 2013

Eeva: Valoa kansalle - messinkivalaisin

Ostin viime kesänä, aurinkoisena kesäpäivänä, pieneltä autotallikirppikseltä tämän pöytävalaisimen. Ja nyt se ilahduttaa minua kovasti tässä marraskuun pimeydessä, jolloin kodin valaistuksen riittävyys todella puntaroidaan. Tämän valaisimen valossa on miellyttävä lueskella ja se sopiikin tuohon sohvannurkkaan loistavasti.

Tanskalaisen Frandsenin valmistama valaisin täyttää mielestäni hyvän valaisimen kriteerit, vaikka se onkin valmistettu jo 70-luvulla. Nykypäivänä vaatimus energiatehokkuudesta toteutuu tässä valaisimessa. Polttimona voi käyttää  led- tai energiasäästölamppuja,  toki alkujaan on tarkoitettu käytettävän hehkulamppuja. EU on jo kieltänyt hehkulamppujen valmistuksen ja kierrekantaiset halogeenitkin poistuvat markkinoilta vuonna 2016, mutta onneksemme vaihtoehtoisia lamppuja on markkinoilla ja niiden tuotekehittely jatkuu tulevaisuudessakin.

Energiataloudellisuuden lisäksi hyvän valaisimen tulisi soveltua käyttötarkoitukseensa, olla häikäisemätön ja turvallinen ja näistäkin kriteereistä kirppislöytö selviää puhtailla pisteillä. Lukuvalaisimessa suunnattavuus ja säädettävyys ovat ehdottomasti ominaisuuksia, joista tulee lisäpisteitä.

Valaisimen ulkonäkö on yleensä se ominaisuus, johon ensimmäisenä kiinnitämme huomiota. Se kauneus tai kauheushan on katsojan silmissä ja hyvin henkilökohtainen juttu. Mutta mielestäni sellainen tuote, joka on suunniteltu ja valmistettu vuosikymmeniä sitten, ja joka vielä näyttää hyvältä, täyttää hyvän muotoilun tunnusmerkit. Ja puhtaat pisteet napsahtivat tämänkin kriteerin kohdalla. Valaisin on muotoilultaan yksinkertainen ja pröystäilemätön, siinä ei ole mitään turhaa.

Ja vielä kaiken lisäksi, messingin lämmin väri on kovin virkistävä ja ajankohtainen alumiinin, kromattujen ja harjatun teräksen sävyjen vaihtoehdoksi!





11. marraskuuta 2013

Eeva: Helpot adventtikynttilät

Kerrankin on jotain ajoissa tehtynä! Ensimmäiseen adventtisunnuntaihin on vielä kolme viikkoa aikaa, mutta Koutussa on jo adventtikynttilät valmiina. Kuten Nora edellisessä joulupallopostauksessaan mainitsi, niin isänpäiväsuunnitelmamme menivät pieleen kurjan sään vuoksi, ja innostuimme viettämään sateista ja tuulista päivää askarrellen. Isät olivat tosin vain hengessä mukana, mutta onhan se rentouttavaa jutustella ison pöydän ympärillä. Ja saada samalla jotain näkyvää aikaiseksi, vaikka ihan vaan yksinkertaistakin.

Adventtikynttilöitä on kaupastakin saatavilla valmiina monenlaisia, myös sähköisinä. Näissä kynttilöissä on ideana se, että käytetään lasipurkkeja, laseja tai mitä kukin sattuu löytämään ja  tuikkuja tai pöytäkynttilöitä. Askarteluhimo kun iski yllättäen, ja koska emme olleet tehneet mitään hankintoja etukäteen, niin käytimme tähän todella yksinkertaisia tarvikkeita.

   Näissä kynttilöissä, tai pikemminkin lyhdyissä on käytetty Ikean korkeita laseja, joita on joskus hankittu reilusti Jennyn häihin maljakoiksi. Ne ovat palvelleet hyvin myös drinkkilaseina.
Pohjalla on viime kesänä turhan optimistisesti hankittua hillosokeria ja numeronauhat lasin ympärillä on tulostettu peruskopiopaperille.

Isot lyhdyt ovat kookkaita, kolmen litran lasitölkkejä joita voi pitää vaikka lattialla. Ja hillosokeria riitti näidenkin pohjalle. Perinteiset, pujotellut sydämet on ripustettu rautalangalla.

Tuleva joulu on meille normaalista poikkeava, sillä vietämme sitä melko erillään ja tästä korvauksena järjestämme suvulle isot pikkujoulujuhlat. Taitaa nämä juhlat olleet sysäyksenä näin poikkeuksellisen aikaisiin joulupuuhiin. Ei niitä jouluvalmisteluja näköjään pääsekään pakoon vaikka itse joulua viettäisi etelän lämmössä.

10. marraskuuta 2013

Nora: paperiset joulupallot

Nythän on eletty marraskuuta jo viikko, joten on korkea aika alkaa suunnitella joulua! No ei sentään, en ole lietsomassa jouluhysteriaa eikä itselläni ole tapanani kuorruttaa kotiani joulukoristeilla. Porukassa askartelu on mielestäni kuitenkin mukavaa, ja samaa mieltä ovat sukulaisnaiseni, joten pistimme viikonloppuna Koutussa sakset ja liimat viuhumaan.

Äitini eli Eeva muisteli tehneensä lapsena isänsä johdolla paperista joulukuuseen palloja, ja päätimme kokeilla niitä. Eeva kertoi, että he käytettivät paperia, jonka toisella puolella oli foliota. Ympyrät, joista pallot muodostuvat mitattiin ja piirrettiin tarkasti harpin avulla.

Me olimme hieman modernimpeja ja piirsimme tietokoneella A4-arkin täyteen palloja, joiden sisään sijoitettiin tasasivuinen kolmio ja tulostimme ne valkoiselle kopiopaperille. Tämän lisäksi askarteluun ei tarvita muuta kuin sakset, liima ja lankaa. Pallojen askartelun voi sanoa olevan pientä näpertelyä, mutta itse pidän tämän tyyppisestä askartelusta, sillä se on lähes meditatiivista. Toisaalta näiden askartelu sopii hyvin myös seurusteluun (ja glögin juontiin), sillä tässä ei ole mitään monimutkaisia vaiheita.
Ympyrän koko määrittää valmiin pallon koon. Mitä suuremman pallon haluat, sitä suuremman ympyrän teet. Leikkaaminen kannattaa tehdä mahdollisimman tarkasti, mutta onneksi valmiissa tuloksessa eivät pienet virheet kovin helpolla näy.
Leikkaamisen jälkeen "siivekkeet" taitellaan kolmion sivun mukaisesti. Siivet liimataan toisiinsa. Pallon kärjet muodostuvat viidestä taitellusta kolmiosta. Yhteensä palasia menee yhteen palloon 20 kappaletta.
Minulla meni aikaa ensimmäisen kolmen pallon tekemiseen kaksi tuntia, ja olinkin hieman epätoivoinen hitaaseen tahtiin. Onneksi tähänkin näpertelyyn harjaantui, ja pikku hiljaa palloja alkoi syntyä nopeammin. Tosin Jennyn perheen au pair Laura teki jo ensimmäisen pallonsa noin vartissa.

Pallot voi tehdä kahdella tavalla. Tässä yllä esitetyssä tavassa siivekkeet on liimattu ulospäin, mutta alla olevan kuvan hauskoja timanttipalloja saa liimaamalla siivekeet sisäänpäin.
Pallot ovat itsessään jo kiva koriste, vaikka koottuina lasimaljaan tai koriin, mutta me teimme niistä köynnöksen ikkunaan ja ripustimme niitä muun muassa kuusenoksiin. Köynnöstä varten pallojen läpi pujotettiin neulan avulla pitkä lanka.
Me teimme pallot nimenomaan joulua ajatellen, mutta mielestäni pallokäynnös sopii melkein mihin tahansa juhlaan värejä vaihtamalla. Tämän askartelun ehdoton hyvä puoli on mielestäni se, että lopputulos on näyttävä, mutta mitään kalliita tarvikkeita ei tarvita.

Niin ja syy, miksi olimme jälleen Koutussa koko konkkaronkka oli isänpäivä. Juhlimme omaa isääni, lapsenlapsille pappaa, sekä Jennyn ja Julian lasten isiä. Varsinkin Julian miehelle Ollille sunnuntai oli merkittävä, sillä hän vietti ensimmäistä isänpäiväänsä isänä.
Olimme suunnitelleet päiväksi yllätysmetsäretken, mutta myrsky ja sade sotkivat suunnitelmamme. Grillasimme kuitenkin ulkona ison kasan erilaisia retkeä varten hankittuja makkaroita, kyllähän ne maistuivat sisätiloissakin. Ainakin isänpäiväateria ja oli hieman erilainen ja .....makkarainen.