30. maaliskuuta 2013

Vatsatautia ja pääsiäistä

Mitä yhteistä on vatsataudilla ja mämmillä? No, meillä oli niitä kumpaakin yllin kyllin pääsiäisenä. Pitkäperjantai alkoi mukavasti, kunnes pahoinvointi alkoi jyllätä ja rotat paeta uppoavasta laivasta. Emme saaneet nauttia Julian ja vauvan seurasta kovin pitkään, ja Aurakin lähti sukkelaan vanhemmilleen.

Mutta muuten meillä on ollut rattoisaa, ja ne, jotka ovat pystyneet, ovat saaneet nauttia hyvistä ruoista. Saimme myös hiuksemme leikattua Maestro Joelin toimesta ja kylvettyä chilien ja paprikoiden taimet. Aurakin uskalsi palata tänään lammaspaistille. Ihan kokonaan tauti ei ole vieläkään Koutusta poistunut, joten otamme illalla rennosti ja menemme saunaan ja katsomme leffaa, vaikka niitä olisimme luultavasti tehneet terveinäkin.

PS. Pääsiäinen on meistä mukava juhla, koska silloin ei tarvitse stressata erityisesti järjestelyistä tai ostaa lahjoja, mutta silti saa herkutella sydämensä kyllyydestä.

29. maaliskuuta 2013

Julia: Minusta tuli äiti

Hieman yli viikko sitten syntyi rakas pieni poikamme yllättävän aikaisin ja yllättävän nopeasti. Olimme koko alkuviikon tehneet keittiöremonttia, enkä olisi keskiviikkona päivällä uskonut, että vielä samana päivänä meillä olisi lapsi! Ja kuinka suloinen ja ihana lapsi.
Pääsimme sairaalasta kotiin 3. päivänä synnytyksestä. Kotona oli kaikki vielä mullin mallin, mutta onneksi saimme palmusunnuntaina talkooapua remontin kanssa. Eeva ja Nora toivat tulleessaan rotinat, lasagnea ja pullaa mikä oli mahtavaa, sillä keittiössä ei ole vieläkään uunia ja liettä. Rotinat on vanha karjalainen tapa. Perheeseen, jonne on syntynyt lapsi, viedään ruokaa ja leivonnaisia, jolloin äiti pääsee ensimmäiset päivät hieman helpommalla.

Nyt esikoisemme on kahdeksan päivää vanha ja ensimmäistä kertaa Koutussa viettämässä pääsiäistä. Kuvissa hänellä on päällä Mirja-mummin neuloma villahaalari.
Alku vauvan kanssa on ollut mielestäni yllättävän helppoa, vauva nukkuu paljon ja syö hyvin. Tärkeät yhteiset päivät kuluvat nopeasti häntä ihastellessa. On ihanaa olla äiti.

Eeva: Kotimämmiä



Mämmin valmistaminen kotona on todella helppoa, mutta vie aikaa imeltymisineen, keittämisineen ja paistamisineen noin työpäivän verran. Mämmin valmistusohjeita on netissä vaikka kuinka paljon, itse käytin tätä hyväksi havaittua, joskus Turun Sanomissa ollutta ”Tertun mämmi” ohjetta. Samainen lehden artikkeli kertoo, että mämmi on kotoisin Lounais-Suomesta, josta se on levinnyt koko maahan. Katolisena keskiaikana mämmiä käytettiin pääsiäistä edeltäneen paastoajan ruokana.



Tertun mämmi

4,5 l vettä (alkuperäisen ohjeen mukaan 3,5 l, tällä määrällä tulee turhan kiinteää)
0,5 kg maltaita
1 kg ruisjauhoja
2 dl siirappia
2 rkl pomeranssinkuorta (voi jättää poiskin)
1 tl suolaa

-        Sekoita vajaa puolet maltaista ja ruisjauhoista 1,5 litraan 60-asteista vettä
-        Anna imeltyä peitettynä lämpimässä 2-3 tuntia
-        Lisää loppu vesi, maltaat ja ruisjauho
-        Anna imeltyä pari tuntia
-        Keitä mämmivelliä 10-15 minuuttia, varo pohjaan palamista
-        Lisää siirappi, pomeranssinkuori ja suola
-        Kädenlämpöiseksi jäähtynyt mämmi paistetaan 2-3- tuntia, 150–175 asteisessa uunissa
-        Valmiiden mämmiropposten annetaan tekeytyä 1-2 päivää viileässä
Kuten huomaatte, mämmi on alumiinivuoissa sillä en löytänyt pahviroppeita mistään. Oikeat tuohiropposet olisivat pääsiäispöydässäkin upeat mutta niitäkään ei tähään hätään kukaan ehtinyt tehdä. Ehkä ensi vuonna olen ajoissa liikkeessä. Tosin taitaa tuo ajoissa oleminen jäädä ikuiseksi haaveeksi.

Oikein hyvää pitkäperjantaita kaikille!

 

24. maaliskuuta 2013

Eeva: Pajukranssi



Pahoittelen blogihiljaisuutta, mutta kaikilla meillä tuntuu olleen erityisen paljon kiireitä ja tapahtumia tällä viikolla. Pääsiäinen muutamine ylimääräisine lomapäivineen tuleekin tarpeeseen. Koko perhe kokoontuu runsaslukuisena tänne Kouttuun ja odotankin pääsiäiseltä rentoa oleilua, ulkoilua, saunomista ja hyvää ruokaa.

Ja jotta juhla erottuisi arjesta, on tehtävä valmisteluja., tai ainakin suunnitella tekevänsä. Ruokien suunnitteleminen, hankkiminen ja niiden tekeminen taitaa olla se suurin ja aikaa vievin juttu. Meillä syödään pääsiäisenä melko perinteisesti. Lammasta, pashaa, ja mämmiä ainakin pitää olla, pashan teen aina itse ja tänä vuonna teen myös pitkästä aikaa mämmiä. Maltaat on jo hankittu, mutta mämmituokkosia on kovia vaikea löytää kaupoista.Tietääkö teistä kukaan mistä niitä saisi ostettua?

Kukat ja pääsiäiskoristeet tuovat myös omalta osaltaan kotiin juhlan tuntua. Virittäydyin viikonlopun aikana tunnelmaan ja tein muutaman kranssin pajunkissoista. Pajunoksia hakiessani tuli samalla ulkoiltua auringossa, saaliin kerääminen ojanpohjilta upottavassa lumessa kun vei lähes kaksi tuntia.
 
Kranssi on helppo tehdä, tässä ohje:

       kiepauta kranssin pohjarenkaaksi viiniköynnöksen oksia, mutta myös muut taipuisat oksat, kuten vaikkapa koivun, käyvät tähän.

       leikkaa pajunoksat noin 10 cm:n pituisiksi ja niputa niitä yhteen noin 10 kappaletta

       sido niput tiukasti pohjarenkaaseen rautalangalla, seuraava nippu aina hieman toisen päälle jolloin edellinen sidontakohta peittyy.

       tee rautalangasta ripustuslenkki.

       valmis!

Hyvää viikonalkua kaikille ja iloista pääsiäisen odotusta! 



20. maaliskuuta 2013

Jenny: Kevään lastenmuoti mielessä

Mielestäni paras lastenvaatteiden nettikauppa on Next. Päädyin sinne taas viettämään aikaa, kun etsin UV-uimapukua vanhimmalle tytölleni. Olemme lähdössä reissuun kahden viikon päästä. Ostin jo yhden, mutta se jäi valitettavasti avantoreissulle. Nextin vaatteet ovat edullisia, kauniita ja niissä on usein kivoja yksityiskohtia ja kuoseja- vaatteet ovat samalla trendikkäitä ja perinteisiä. On kiva, että lastenvaatteet näyttävät lastenvaatteilta, en haluaisi pukea lapsiani niiteillä koristeltuihin glittervermeisiin. Tällä ikkunaostoskierroksella miellyin eniten näihin:




Tästä mekosta tulee aivan mieleen omat lapsuusmekot.


Tämä olisi ollut aivan unelma nuoremmalle lapselle, mutta hänellä on jo kolme uikkaria.


Voiko olla ihanampaa uimapukua!

Tässä 5 vuotiaan uusi uima-asu lomalle.
Tämän asun ostin nuoremmalle tytölleni.
Vauvan kokoasu!



Ja lopuksi ylisöpö lammasasu!

Julia: Peitto pienokaiselle

Täällä odotetaan jo malttamattomana vauvaa syntyväksi. Ihanaa saada pian nähdä miltä hän näyttää!
Halusin neuloa hänelle jotain lämmintä. Langat tilasin Garnstudiolta jo ennen kuin tiesin vauvan sukupuolta. Lankojen värit eivät ole yhtään sitä mitä nettisivujen värikarttojen ja sanallisten kuvausten perusteella odotin. Esimerkiksi kuvissa vaaleansiniset tilkut on neulottu langasta, jonka sävy on värikartan mukaan "vaalea harmaanvihreä". Loppujen lopuksi olen sävyihin kuitenkin ihan tyytyväinen.




Lanka on DROPS Merino Extra Finea, joka on mukavan lämmintä, mutta ei kutita. Tilkut ovat helmineuletta ja kooltaan noin 20x20cm. Ne on yhdistetty lopuksi virkkaamalla yhteen. Reunat on myös huoliteltu virkkaamalla.
Pidän tällaisista helpoista käsitöistä, joissa ei tarvitse seurata ohjeita. Tätä oli helppo tehdä missä vain ja vaikka telkkaria katsellessa. Tein jämälangoista vielä tossut, jotka on pakattu sairaalakassiin lämmittämään vauvan pieniä jalkoja ensimmäisinä päivinä.

14. maaliskuuta 2013

Jenny: Pad thai -nuudelit (oma versio)

Tässä on nuudeliruoka, joka on ikisuosikkini thaimaalaisista ruuista! Pad thai on ollut to do -listallani jo todella kauan, vaikka olin olettanut, että sen valmistus olisi minulle liian haastavaa. Huomasin Uutta kasviskeittiö -kirjaa selatessani, että siitä löyty ohje pad thai nuudeleihin ja yritin painaa ainekset muistiini seuraavaa kauppareissuani varten. Kirja on muuten loistava, siitä olen valmistanut monia onnistuneita keitoksia, esim. tässä postauksessa olevan linssikookospinaattikeiton.

Olin siis tänään kaupassa ja unohdin muutamia tärkeitä aineksia, mutta hyvää tuli! Tässä ohje niinkuin itse valmistin ruuan ja vieressä myös alkuperäiset ainekset:

Pad thai -nuudelit

4 rkl rypsiöljyä (auringonkukkaöljyä)
4 kananmunaa kevyesti vatkattuna
150 g kuivattuja leveitä munanuudeleita (riisinuudeleita) (liota lämpimässä vedessä 5 min ja valuta)
100 g tuoretta pinaattia (paksoita, mangoldia tms. lehtivihannesta)
4 rkl sitruunamehua (tai 4 rkl tamarinditahnaa)
(4 rkl makeaa chilikastiketta) Tämän unohdin ostaa!!!
4 rkl soijakastiketta
1 iso porkkana (200 g) raastettuna
(100 g pavunituja) Näitäkään en muistanut kaupassa, olisivat kyllä kruunanneet ruuan!

Tarjoiluun
50 g paahdettuja cashewpähkinöitä (maapähkinöitä)
4 kevätsipulia silputtuna
korianterinlehtiä

Kuumenna vokki (itse kuumensin korkealaitaisen paistinpannun) erittäin kuumaksi ja lisää öljy. Lisää kananmunat ja nuudelit ja vokkaa noin 2 minuuttia niin että munista alkaa tukka kokkelia. Lisää loput ainekset ja vokkaa vielä 3-5 minuuttia, kunnes nuudelit ovat kypsyneet. Jaa neljään lämmitettyyn kulhoon, ripottele päälle pähkinät, kevätsipulit ja korianteri.

11. maaliskuuta 2013

Julia: Keittiökuulumisia

Täällä ollaan vietetty äitiyslomaa melko kiireisissä merkeissä. Vauvaa varten on kaikki jo valmiina, vaatteet on viikattu vanhaan kunnostettuun lipastoon, hoitopöytä järjestelty ja sairaalakassi pakattu. Nämä hommat eivät kuitenkaan ole pitäneet minua kiireisenä vaan lähestyvä keittiöremontti, joka oikeastaan alkoi jo viikko sitten keittiön yläpuolella olevan parven kaiteiden tekemisellä.

Ensi viikolla tulee puuseppä, sähkömies ja putkimies tekemään osuutensa ja sitä ennen pitäisi olla vanha keittiö tyhjennettynä ja purettuna ja pohjatyöt tehtynä. Kiireinen viikko siis edessä. Mies sairastui tänään vatsatautiin, toivottavasti paranee pian ja toivottavasti en itse saa tartuntaa niin saisimme kaiken tehtyä ajoissa.

Oikeastaan tämä äitiyslomailu on aika mukavaa. On mukavaa, kun vointi on ollut niin hyvä että olen jaksanut tehdä vielä kaikkea haluamaani. Päivät saa suunnitella itse ja nauttia elämän pienistä iloista, kuten tämän rätin tekemisestä:
Rätti on tehty Auran äidin, Tiinan, ohjetta mukaillen. Siitä tuli vahingossa kuitenkin ihan erilainen, sillä olen vähän laiska seuraamaan neuleohjeita. Langassa on puuvillaa ja bambua ja se on saatu Lauralta lankakaapin siivouksen yhteydessä. Nappi ja nauha ovat oman käsityöarkun uumenista. Täytyyhän uudessa hienossa keittiössä olla myös uusi hieno rätti!

Remonttitouhuista lisää myöhemmin, nyt täytyy lähteä ostamaan Jaffaa tuolle yhdelle toipilaalle.

10. maaliskuuta 2013

Eeva: Pöydät vaihtoon

Saimme vihdoin kunnostettua (kiitos Hanna) vintissä vuosia lojuneen 50-luvun sohvapöydän. Sen viilutetussa pinnassa oli rasvatahrojen jättämiä jälkiä ja toinen jalka oli irronnut messinkituesta. Hieman pelkäsin, että tahrat ovat sen verran syvällä, että niitä ei saa enää hiottua pois, mutta tosin kävi. Pinta on nyt lähes moitteeton. Messinkitukiin päätimme jättää vanhan patinan.
Olin suunnitellut vaihtavani  kunnostetun pöydän tämän nykyisen pöydän tilalle, joka oli tarkoitus antaa Auralle ja Joelille. Heillä on nyt myös täältä lainassa Artekin sohvapöytä, joka on heille hieman liian iso.


Tämä nykyinen sohvapöytä on hankittu kymmenisen vuotta sitten puualan messuilta. Suunnittelija on britti, jonka nimeä en muista, ja nämä menivätkin kaikki Englannin markkinoille. Sain kovalla puhumisella ostettua näitä paikan päältä kaksi kappaletta, toinen niistä on Noran luona.
Saarniviilutettu pöytä on käytännöllinen, sillä siinä on avattava kansi ja sisällä säilytystilaa. Toisessa päässä on avohylly jossa voi säilyttää vaikka lehtiä ja kaukosäätimiä. Huono puoli tässä pöydässä on sen paino, se painaa yksinäänkin melkoisesti. Säilytettävät tavarat vielä lisäävät painoa ja sitä on mahdotonta nostaa yksinään sivuun siivousta varten.
Mutta nyt kun soviteltiin uutta pöytää, iskikin epäusko. Periaatteessa se istuu huoneeseen ihan hyvin, mutta jokin tökkii vastaan. Ongelma taitaa olla pöydän korkeus, johon en ole vielä tottunut. Toisaalta tämän korkuinen sohvapöytä on hyvin kätevä jos aikoo syödä pöydän ääressä.
Pidän kyllä  uuden pöydän ja näiden Yrjö Kukkapuron tuolien yhdistelmästä. Vaikka materiaali, väri ja aikakausi eivät käy yksiin, niin niitä yhdistää molemmissa oleva tektoninen jalkarakenne.
Ehkä on parasta, että jätän asian hautumaan pariksi päiväksi.Tälläkään asialla ei ole kiirettä.
Hyvää työviikkoa kaikille! 

7. maaliskuuta 2013

Julian vauvakutsut

Viime viikonloppuna keräännyimme jälleen Kouttuun, tällä kertaa naisten kesken viettämään Julian vauvakutsuja. Huijasimme hieman Juliaa, Eeva pyysi nimittäin Julian ja Ollin viattomasti syömään, ja yllätys olikin täydellinen, kun vastassa odottivat sukulaiset ja perhetutut. Koutussa paikalla olevat miehet eli Joel ja Olli siirtyivät takavasemmalla katsomaan leffaa.

Paikalla oli Eevan, Noran, Jennyn ja Auran lisäksi Julian anoppi, Ollin veljien vaimot ja perhetuttumme (, joka on myös Julian entinen pianonsoiton opettaja) tyttärineen.
Pääosassa kutsuilla oli syöminen, kuten tavallista. Olimme järjestäneet ruoat nyyttärimeiningillä ja tarjolla oli muun muassa blinejä, juustoja ja salaatteja.
Kaikki kutsutut sukulaisnaiset eivät valitettavasti päässeet paikalle, mutta Eevan sisko Anna oli lähettänyt Julialle ihanan viestin, jonka Eeva luki syömisen lomassa. Annalla on kaksi alle kouluikäistä lasta ja hän kertoi viestissään hauskasti pojan ja tytön kasvattamisesta, onko siinä eroja ja toisaalta tekeekö yhteiskunta näitä eroja.
Olimme myös järjestäneet pientä ohjelmaa. Julian piti maistella vauvojen soseita, arvuutella mitä ne sisältävät ja antaa niille kouluarvosana. Pari sosetta veti Julian ilmeen aika vakavaksi ja posket punaiseksi, eivätkä arvosanatkaan olleet nelosta korkeampia, vaikka nimi pikkukalastajan herkku olikin lupaava... Onneksi Jennyn omatekoinen sose sai sentään seiskan.
Seuraavaksi arvuuttelimme vatsanympärystä. Kaikkien piti leikata langasta omasta mielestään oikeanpituinen pätkä. Pääsääntöisesti kaikkien leikkaamaat langat olivat ainakin 20 cm liian pitkiä. Lähimmäksi totuutta osui Julian anoppi.
Annoimme tulevalle äidille lahjaksi (tai kyllähän Julia nyt on jo äiti, vaikkei vauva ole vielä päivänvaloa nähnytkään) Suomen lasten laulukirjan ja Muumilaakoson vauvakirjan. Lisäksi vauva sai muun muassa hauskan tiikeripeppupotkupuvun.
Julia ja Olli ovat päättäneet jo tulevan lapsen etunimen, mutta arvuuttelimme toisia nimiä. Veikkasimme myös laskettua aikaa. Vauvakutsut olivat erittäin mukavat ja rennot. Naisten kesken aika vierähti siivillä ja viimeiset vieraat lähtivät kotiin vasta illalla.

Seuraavat suuret juhlat Koutussa ovatkin varmaan vauvan nimiäiset, tai no, jos vanhat merkit paikkaansa pitävät, jonkinlaisia juhlia vietätään jo sitä ennen. Eihän sitä tiedä, jos vaikka terassin voisi tänä vuonna avata jo toukokuussa!