26. huhtikuuta 2013

Aura: Munkit ja wappu

Vappu tekee jo kovasti tuloaan ja Tampereella olemmekin jo viettäneet wappua viime viikon torstaista lähtien. Teekkareille wappu on vuoden odotetuin tapaus joka alkaa wappulehden julkaisusta ja päättyy teekkarikasteeseen. Eri paikkakunnilla wapputavat ovat toki hieman erilaiset. Tampereen wappuun aletaan laskea päiviä jo kuukausia ennen wapun varsinaista alkamista, ja kouluhommat hoidetaan siten että on mahdollista viettää wappua täysin rinnoin. Tänä vuonna Tampereen teekkarit juhlivat wappua yli sadassa itse järjestämässään tapahtumassa.

Heti särähti korvaan: "teekkari". No nehän on just niitä ketkä vaan ryyppää ja rällää ja sotkee paikat ja käyttäytyy rumasti ja kertoo vielä huonoja vitsejä päälle. Mitä ennakkoluuloja! Teekkarius on oikeasti jotain aivan muuta: yhdessä tekemistä ja aitoa draivia ajaa asioita eteenpäin. 
Viime wappuna maalasimme Koutusta kärrätyn auton wappuisin värein.
Teimme muutaman ystäväni kanssa erääseen wapputapahtumaan edellispäivänä pikkumunkkeja. Taisi mennä hiukan yli... teimme niitä nimittäin noin 250 kappaletta. Sitä rasvankäryä ja jauhojen määrää! Munkeista tuli tosin oikein oivallisia. Tässä muutama vinkki onnistuneeseen munkinpaistoon.
1) Jos sinulla on mahdollisuus, käytä rasvakeitintä. Rasvakeittimessä rasvan kuumuusastetta on huomattavasti helpompi säätää kuin liedellä. Lisäksi metallikorista on helppo kaataa valmiit munkit sokeriin kieriskelemään. Käyttämässämme rasvakeittimessä oli myös kätevä kansi, joka esti rasvan räiskymisen.
2) Tee munkit ulkona. Trust me, käry ei lähde vaatteista eikä verhoista eikä lakanoista varsinkaan pienessä asunnossa. Kotikotona teimme munkit kaasugrillin keittolevyllä, tällä kertaa hankimme jatkojohdon ja nostimme rasvakeittimet suoraan ulos.
3) Jätä taikina löysäksi. Mitä löysempi taikina, sitä pehmeämpiä munkkeja.
4) Tee munkeista mahdollisimman samankokoisia, jotta ne kypsyvät tasaisesti.
5) Syö munkit mieluiten muutaman tunnin kuluttua paistamisesta. Näin rakenne pysyy ilmavana ja maku hyvänä. Meidän munkkimme olivat tarjolla vasta seuraavana päivänä, ja osa niistä oli jo onnistunut kovettumaan tiiviiksi pikku pallukoiksi.

Muistathan myös, ettei käytettyä rasvaa saa kaataa viemäriin, vaan se on poistettava muulla tavoin. Kaadoimme likaisen, jäähtyneen öljyn takaisin pulloihin ja laitoimme ne sekajätteeseen.
Käytimme munkkien paistossa tätä Kotiliedestä nappaamaani ohjetta joka toimi moitteettomasti.
Kuvat munkeista jäi tällä kertaa valitettavasti kiireen vuoksi ottamatta, kuvituksena on siis Jojon otoksia viime vuoden wapusta.

Teekkarilakin saa Tampereella painaa päähänsä vasta ensimmäisen opiskeluvuoden wappuna, tarkemmin vapunaattoyönä.
Ainesosat
3 dl  vettä tai maitoa
pussi kuivahiivaa
1/2 tl suolaa
3/4 dl sokeria
2 tl kardemummaa
1 kananmuna
n. 8 dl vehnäjauhoja
75 g voita
kypsentämiseen ruokaöljyä 1-2 l, riippuen kattilan/keittimen koosta 
sokeria munkkien päälle
Lämmitä vesi tai maito n. 42-asteiseksi. Lisää nesteeseen suola, sokeri, kardemumma ja kananmuna. Sekoita kuivahiiva jauhoihin. Lisää vehnäjauhot nesteeseen. Alusta taikina pehmeäksi. Lisää lopuksi pehmennyt voi. Pyörittele taikinasta pingispallon kokoisia pyörylöitä. Anna niiden kohota noin 20 minuuttia. Kuumenna öljy pienessä padassa. Kokeile rasvan kuumuutta paistamalla ensin yksi munkki. Rasva on sopivan kuumaa, kun pulla kypsyy myös sisältä ja sen pinta on molemmin puolin kauniin vaaleanruskea. Aseta taikinapallukat varovasti kuumaan rasvaan. Nosta kypsät munkit reikäkauhalla tai ritiläkorilla talouspaperille ja pyörittele sitten lautasella, jossa on sokeria. Tarjoa munkit vastapaistettuina. Ohjeella tulee noin 20 pientä munkkia.

20. huhtikuuta 2013

Eeva: Keittiökaapit kiertoon

Keittiömme on remontoitu täällä asuessamme jo kahteen kertaan kokonaan. Ensimmäisellä kerralla purettiin vanha keittiö kokonaan, uusittiin pinnat, kalusteet ja koneet. Toinen kerta oli pakon sanelema juttu, sillä meillä oli keittiössä vesivahinko. Vesiputkeen oli ilmestynyt pienen pieni reikä, joka oli todennäköisesti tihkuttanut vettä lattiarakenteisiin jo pidemmän aikaa. Koko lattia jouduttiin purkamaan ja rossipohjan sammaleristeet poistamaan. Osa järeistä kannatushirsistä oli kostunut ja niiden kuivaamiseen koneellisesti hupun alla meni pari kuukautta.

Paikallinen puuseppä teki nämä kalusteet keittiöömme jo parikymmentä vuotta sitten ja ne ovat säilyneet remontista toiseen.


Tällä kertaa päädyimme uusimaan osittain kalusteet ja laitteet. En halunnut vielä luopua puusepän tekemistä ajattomista kalusteista, sillä ne olivat vielä varsin hyväkuntoiset. Halusin kuitenkin vintistä löytyneen 1950-luvun yläkaapin keittiöön, ja toimintojen paikkaa vaihtamalle se onnistui.

Tässä keittiö ennen viimeistä muutosta. Tuosta punaisesta kaapista tehtiin Julian keittiöön yläkaappi.


Kolmas ja viimeisin muutos keittiössä on juuri valmistunut ja se koskee vain yläkaappien vaihtoa. Tämä toimenpide sai alkunsa Julian keittiöremontista ja siitä tulikin varsinainen vanhojen keittiökaappien kiertoliike. Julia oli nimittäin jo pari vuotta sitten ostanut kokoelman Uusi muste -blogin Mikolta hänen keittiöremontistaan ylimääräiseksi jääneitä 1950-luvun keittiökaappeja, jotka purettiin uusien kalusteiden tieltä. 

Kuuden yläkaapin kokonaisuudesta oli alun perin tarkoitus tehdä Julialle ja Ollille yläkaapit, mutta kaappeja olisi pitänyt modifioida niin paljon, että mietimme muita ratkaisuja. Huomasimme, että meidän keittiön vanha kaappi kävisi korkeusmitoitukseltaan Julian keittiöön, joten päädyimme pienellä muutokselle tekemään siitä Julialle sen tarvittavan yläkaapin. Kaappi siis kavennettiin ja maalattiin. Lisää Julian uudesta keittiöstä kuulette myöhemmin.
 
Saimme Julialta sen kuuden kaapin kokonaisuuden ja pienen kunnostuksen ja maalauksen jälkeen siitä tulikin meille kelpo yläkaapisto. Korkea yläkaapisto korostaa tilan korkeutta.
Kaappeihin oli jossain vaiheessa vaihdettu uudet vetimet, mutta sain vanhat vetimet  työkaverin kätköistä.
Kaasuliesi on osoittautunut käytössä aivan mahtavaksi. Se on nopea ja talvella liekin lämpö luo mukavasti tunnelmaa.Teräshyllyt teetettiin jo edellisen remontin yhteydessä aputasoiksi.
Tämä pieni yläkaappi on ollut jo muutaman vuoden odottamassa paikkaansa. Löysin sen paikalliselta kesäkirppikseltä. Maalauksen jälkeen siitä tulikin sopiva pari korkealle kaapistolle.

Vanhat maustepurkit ovat aluperin kuuluneet äidinäidilleni.
Keittiön lasipöytä riittää mainiosti meidän Koutussa tällä hetkellä asuvalle pienelle perheellemme, mutta kun kaikki lapset perheineen ovat koolla, syömme ruokasalissa tai luokassa.

Pieni naulakko toimii keittiössä hyllynä.



Kuten huomaatte, keittiömme koostuu varsin erilaisista osista. Tunnelma on mielestäni kohdallaan, sopivan rento ja persoonallinen. Ja lisäksi keittiö toimii käytössä oikein hyvin.

16. huhtikuuta 2013

Blogivieraana Joel: Koiravaljakolla Norjasta Ruotsiin

Voitin joulukuussa Fjällrävenin facebookäänestyskilpailun, Fjällräven Polar 2013:en. Kilpailijat valittiin siten, että kymmenestä osallistuvasta maasta eniten ääniä saanut sai paikan. Lisäksi joka maasta valittiin niin sanottu "Fjällräven's choice" eli satunnainen kilpailuun osallistunut henkilö. Sain spämmättyä itselleni ääniä yhteensä mielettömät 1215 kappaletta. Kiitos vielä kaikille äänestäneille!

Koirat odottavat lähtölupaa startissa.
Facebookin ansiosta pääsin tutustumaan muihin kilpailijoihin jo hakuprosessin aikana sekä ennen varsinaista retkeä. Perustimme voittajien selvittyä oman ryhmän, jossa jaoimme tuntemuksia ennen reissua. Kun sitten lopulta tapasimme ensimmäistä kertaa hotellissa viime viikolla ei tilanne jännittänyt niin paljoa.

Maisemat olivat todellakin kohdallaan!
Oli mukava huomata, kuinka paljon erilaisia taitoja osallistujilta löytyi. Osallistujien joukossa oli muunmuassa syöpälääkäri, ammattitanssija, alastonmalli sekä vuorikiipeilijöitä. Matkassa oli myös mukana Craig Morgan, joka ilmeisesti on yksi Amerikan suosituimmista countrytähdistä eli todella iso nimi cowboybuutsien ihmemaassa. Morgan saapui retkelle vähäeleisesti laskeutumalla tundralle helikopterista kuvausryhmän saattelemana.
Välillä piti myös pitää taukoa.

Minulla on paljon koiravaljakkoilutaustaa, toisin kuin muilla osallistujilla. Ainoastaan yksi muista oli aiemmin kokeillut koiravaljakkoilua. Näin ollen reitti oli minulle helppo. Haasteena oli lähinnä se, että meinasin nukahtaa reen kyytiin. Pakkasilmassa nukkuminen oli myöskin jo tuttua aiemmilta reissuilta.

Ennen varsinaista valjakkoiluosuutta selviytymisekspertti Johan Skullman kertoi meille kaikki mahdolliset kikat luonnossa selviytymiseen. Lisäksi saimme Fjällräveniltä kaikki tarvittavat varusteet alusvaatteista kenkiin ja rinkkoihin. Retken päätyttyä saimme pitää suurimman osan tavaroista, mikä oli tietenkin todella mukavaa.

Parasta reissussa oli ehdottomasti loistava porukka. Ryhmässä ei ollut edes sitä yhtä ärsyttävää henkilöä.   Suosittelen Polaria ehdottomasti kaikille, jotka haluavat kokea jotain unohtumatonta hyvässä seurassa!

Lisää kuvia reissulta voi katsoa täältä 





Meidän tiimimme sekä huippuoppaamme!

Kotona odotti oma rekikoira.

13. huhtikuuta 2013

Eeva: Valaisinlöytöjä kirppiksiltä

Tein jokunen viikko sitten mahtavan löydön Kaarinan Ykköstien kirppikseltä, ainakin omasta mielestäni. Siellä se odotti minua, hyllyjen päällä melkein näkymättömissä, muodoiltaan puhtaana ja täydellisen vihreän sävyisenä! Kyseessä oli tunnetun ruotsalaisen muotoilijan, Anders Pehrsonin minimalistinen valaisin. Valmistaja on Ateje Lyktan, Pehrson oli yksi sen omistajista.
Ostin valaisimen neljän ja puolen euron hintaan, vaikka siitä puuttui jalkaosa. Pikku juttu tässä tapauksessa, senhän voi aina teettää! Tosin se homma ei ole vielä edennyt, mutta eihän sen kanssa kiirettä ole. Meillä ei ole sille tällä hetkellä selvää paikkaakaan, kun on tullut vuosien varrella hankittua näitä muitakin pöytä ja – työvalaisimia. Mies jaksaa aina hämmästellä kyltymätöntä intoani valaisimiin, mutta aina ne ovat paikkansa löytäneet. Jos eivät täältä, niin lasten kodeista. No myönnettäköön, muutama taitaa olla vintillä odottamassa.
Nämä kaksi valkoista kaunotarta ovat suosikkejani. Ne ovat tanskalaisen Abo Randersin valmistamia ja 70-luvulta. Ostin myös nämä kirppikseltä, en tosin muista mistä, jo lähes kymmenen vuotta sitten.
Valaisin 1900-luvun alun kirjoituspöydällä on niin ikään tanskalainen. Olen näköjään selvästi mieltynyt tanskalaiseen valaisinmuotoiluun. Heillähän onkin pitkät perinteet ja mittavat meriitit siltä alalta, tunnetuimpana muotoilijana itseoikeutetusti Arne Jacobsen.

Valaisimet ja valaistus eivät ehkä ole se ajankohtaisin juttu näin keväällä, kun luonnonvalo lisääntyy huimaa vauhtia ja keinovaloa tarvitaan yhä vähemmän. Mutta tilaan sopiva valaisin toimii  myös sisustuksen täydentäjänä ja korostajana.

Valoa viikonloppuun, muodossa jos toisessa!

12. huhtikuuta 2013

Julia: Vauvanhoitotarvikkeet top 5

Vauva on nyt kolme viikkoa vanha ja kasvaa ja kehittyy joka päivä. Päivät ja yöt menevät hujauksessa.

Vauvoja varten kaupataan kaikenlaisia vempaimia ja tarvikkeita. Itse olemme saaneet paljon tarvikkeita sukulaisilta ja ostaneet käytettynä. Mielestäni turhin vauvantarvike, mihin olen törmännyt on vauvan kylvetystuki. Imetystyynyä en myöskään ole kaivannut. Listasin omasta mielestäni tärkeimmät vauvanhoitotarvikkeet kolmen viikon kokemuksella.

1. TISSIT
Imetys on arvokas asia ja olen onnellinen, että se on onnistunut niin hyvin.

2. KEINUTUOLI
Tämän keinutuoli hankittiin raskausaikana juuri vauvan kanssa keinuttelua ja imetystä varten. Nora ja Eeva kävivät puolestani Art & Designin huutokaupassa ostamassa sen kun en itse päässyt. Keinutuolit vievät yleensä paljon tilaa, mutta tämä yksilö on matala ja siro ja mahtuu hyvin vinokaton allekin. Se myös keinuu hyvin, vaikka on niin pieni. Päivisin istuskelen siinä usein imettämässä ja laulamassa vauvalle.

3. TABLETTI
Alkuun vauva viettää aikaa rinnalla suuren osan päivästä. Silloin on hyvä olla jotain tekemistä, jotta aika ei käy pitkäksi. Sain Ollilta tablettitietokoneen joululahjaksi ja se on ollut erittäin kätevä ja ihan mukavaa imetysseuraa.

4. KANTOLIINA
Vauva nukkuu kantoliinassa vähintään yhdet unet päivässä. Kantoliinan kanssa oltiin myös ensimmäiset kerrat ulkona, kun oli vielä niin kylmä, ettei muutaman päivän ikäistä vauvaa voinut vielä laittaa vaunuihin. Myös Olli on käyttänyt kantoliinaa paljon, siitä on tullut sellainen isän ja pojan yhteinen juttu. Tämä trikoinen kantoliina on lainassa kivalta naapurilta, meillä on myös toinen kudottu liina, joka on käytössä tukevampi. Trikoinen tosin menee pienempään tilaan ja on helppo ottaa mukaan minne vain.

5. ÄITIYSPAKKAUS
Äitiyspakkauksesta löytyy vaikka mitä tarpeellista ja laatikko toimii meillä myös päiväunipaikkana. Olin ajatellut ommella laatikkoon päällisen, mutten ehtinyt tehdä sitä ennen vauvan syntymää. Toisaalta tuo uusi laatikko on mielestäni niin kivan näköinen, että eihän sitä edes raaskisi peittää.

Tärkeitä näiden lisäksi ovat olleet myös kestovaipat, vaatteet ja suklaa. 

6. huhtikuuta 2013

Julia: Juhlamuistoja vuoden takaa


Keväällä tulee kuluneeksi vuosi minun ja Ollin valmistujaisista. Itse valmistuin jo joulukuussa. Olli valmistui toukokuussa, joten pidimme yhteiset juhlat vasta keväällä. Juhlat juhlittiin Koutussa, koska vieraita oli noin 80 ja tilaa tarvittiin paljon.
Juhlat järjestettiin rennolla kädellä, vaikka vieraita olikin paljon. Koristeena oli sanomalehdestä ja silkkipaperista tehtyjä viirinauhoja. Pöytäliinojen suhteen käytettiin luovuutta ja ne olivat kaikki erilaisia. Asettelimme kauneimpia Koutun vintiltä löytyneitä pieniä pitsisiä ja kirjailtuja pöytäliinoja isojen pöytäliinojen päälle.
Hain torilta ja puutarhasta erilaisia kukkia, joita asettelimme yksittäin ja pieniksi kimpuiksi Koutusta löytyneisiin erilaisiin pieniin maljakoihin ja koulun vanhaan koeputkitelineeseen.

Olli teki äitinsä Mirjan kanssa juhliin kaikki ruoat. Kaikille vieraille ei ollut paikkaa pöydän vieressä, joten ruoaksi oli lohikeittoa, joka oli helpompi tehdä kuin pitopöytä ja lautasen ja lusikan kanssa oli helppoa istahtaa mihin vaan syömään. Päivä oli kaunis, joten monet istuivat myös ulkona.
Kahvin kanssa oli lempikakkuamme Britankakkua, orvokein ja lemmikein koristeltuna.

Pitkä valkoinen mekkoni löytyi kirpputorilta ja hiuskoristeen teetin kukkakaupassa. Ollin pikkutakki on vintagea ja löytyi Turun ainoasta miehille suunnatusta vintage-liikkeestä.


Isäni rakentama terassi oli kovassa käytössä valmistujaisissa, sinne paistaa aurinko koko päivän.

Ohjelmassa oli syömisen lisäksi ammatteihimme liittyvät leikkimieliset tietokilpailut ja puheita. Bileet jatkuivat aamuun asti. Olli ja ystävänsä Tapio soittivat kitaraa ja lauloivat vielä kahdeksalta aamulla!




5. huhtikuuta 2013

Kouttu Facebookissa

Hei kaikki rakkaat lukijat! Olemme perustaneet myös Facebookiin Kouttu-ryhmän, joten jos haluat seurata meitä sitä kautta, niin voit käydä tykkäämässä sivustamme täällä.

Meiltä muuten toivottiin Koutun naisten tyylipostausta. Onko teillä lukijoilla muita toiveita, joista haluaisitte meidän postaavan?

Oikein rattoisaa perjantai-iltaa ja viikonloppua kaikille, huomenna palaamme taas uusin postauksin!

3. huhtikuuta 2013

Aura: Sekalaisia asioita järkevässä järjestyksessä

Keittiön seinällä on vaihtuva kokoelma tavaroita: tässä vanhoja valokuvapapereita, kellot Ikeasta ja kirppikseltä sekä Futuro-juliste EMMA:sta.
Olen tässä lähipäivinä kokkaillut enemmän kuin viimeiseen kolmeen viikkoon yhteensä. Syy lienee siinä että olen tässä lähipäivinä ollut enemmän kotona kuin viimeiseen kolmeen viikkoon yhteensä. Mukavaa kun ehtii tekemään kotona muutakin kuin nukkumaan.

Pääsiäisen kotimatkalta unohdin (heh) autoon banaaneja jotka sitten ne löydettyäni olivat täysin mustia. Mutta eipä hätää! Banaanimuffinssit (muffinit? muffinssit? muffinsit?) korjaavat kaiken. ALla oleva resepti on seilannut muistaakseni Kodin Kuvalehdestä napattuna kotikotini reseptitelineessä 2000-luvun alusta asti eli yli kymmenen vuotta - varsinainen luottoresepti siis. Tein usein makeanhimossa yksin tai siskoni kanssa banaanimuffinsseja koulusta kotiin tultuani. Muffinssien salaisuus on täysin mustuneissa ja sisältä mössääntyneissä banaaneissa, jotka antavat niille sopivan kosteuden. Parhaimmillaan muffinssit ovat valmistusta seuraavana päivänä!

Banaaneista päästäänkin blogihittiin, nimittäin banaanilettuihin. Blogosfäärissä, erityisesti fitnessblogeissa jo parisen vuotta seikkailleet ihmebanaaniletut tuli testattua lopulta tänään, kun kotona oli kerrankin sekä banaaneja että kananmunia. Eikä muuta tarvitakaan! Ihmeen hyviä letuista sitten loppujen lopuksi tuli, jopa Jojon, the ultimate lettumasterin mielestä. Rakenne on sopivan kiinteä mutta kuitenkin pehmeä.
Banaaniletuista mennään sitten taas toiseen blogihittiin, avokadopastaan. En nimittäin ole aiemmin (seisauttakaa painokoneet!) kovinkaan pitänyt avokadopastasta. Tähän on kaksi syytä.
1) Viime syntymäpäivilläni tein avokadopastaa perheelleni. Kukaan ei kehunut sitä, ja miksi olisikaan kehunut, sillä se ei maistunut miltään. Paitsi spagetilta.
2) Pari kuukautta sitten tein avokadopastaa muutaman ystäväni kanssa erääseen tapahtumaan sadalle hengelle. Ei, en tiedä miksi valitsimme juuri avokadopastan joukkomuonituksen pääruuaksi. Ehkäpä koimme suurta halua raastaa mahdollisimman paljon parmesanjuustoa kahdessa tunnissa? Joka tapauksessa ruoka oli valtava succès. Ainut vain että minulle sattui juuri silloin migreenikohtaus, enkä voinut katsoa avokadosammioihin päinkään.
Kummassakaan tapauksessa syy ei siis ollut pastassa vaan minussa. Siksi päätin antaa avokadopastalle toisen mahdollisuuden. Ja se kannatti. Chilin puuttuessa laitoin tosin mausteeksi sambal oelek -tahnaa, joka tulisuudessaan toi juuri sen tarpeellisen potkun pastaan. Lisäksi: ostakaa niitä pehmeitä limejä. Kovista ei irtoa mehu. No, nämä vinkit kaikki olivatkin jo varmaan lukeneet sadasta muusta paikasta.
Paras kirppislöytö ikinä: pikkulinnut ovatkin suola- ja pippurisirottimet!

Villin viidakon banaanimuffinssit
3 ½ dl vehnäjauhoja
1 tl ruokasoodaa
1 tl leivinjauhetta
½ tl suolaa
1 tl kanelia
3-4 ylikypsää banaania
1 ¾ dl sokeria
1 kananmuna
¾ dl öljyä
1 tl vanilliinisokeria
Lämmitä uuni 200 asteeseen. Sekoita kuivat aineet keskenään. Soseuta banaanit haarukalla tai vaikka sauvasekoittimella. Sekoita banaani, sokeri, öljy, kananmuna ja vanilliinisokeri kevyesti. Lisää joukkoon kuivat aineet ja sekoita varovasti. Varo sekoittamasta liikaa, riittää, että ainekset ovat juuri ja juuri sekoittuneet! Jaa taikina muffinssimuotteihin. Paista uunin keskitasossa n. 20 min tai kunnes muffinssit ovat kypsiä.

Banaanilettujen ohjeen löydät mm. täältä.
Avokadopastan ohjeen löydät mm. täältä.

  
Sekavan postauksen päätteeksi hauskaa loppuviikkoa kaikille! 


edit 4.6.2013 Muffinssiohje korjattu//Aura

2. huhtikuuta 2013

Nora: Vielä on talvea jäljellä....

...mutta onneksi ei enää kauaa! Viimeistelin kuitenkin viimeisten talvipäivien kunniaksi joululomalla aloittamani lapaset tekemällä niihin vihdoinkin peukalot. Uudet lapaseni ovat ihanat, mutta toivon silti hartaasti, ettei minun tarvitse niitä kovin montaa päivää käyttää.
Kuvasin lapasia ikkunalaudallani. Olin saanut Julialta ja Ollilta kukkakimpun, joka oli kuihtunut maljakkoon ja siitä oli pudonnut muutama lehti ikkunalaudalle. Lehdet näyttivät niin kauniilta, että irroitin muitakin oksia ja kukkia kimpusta koristeeksi. Jostain syystä pidän kuihtuneista kimpuista ja siitä, kun kukkien värit muuttuvat puuterisiksi. Siksi en ollut tuotakaan raaskinut heittää pois.
Neuloin lapaset sauvolaisen Yliristinimen lammastilan käsinvärjätyistä langoista. Langat olivat eri paksuisia, joten lapasista tuli hieman muhkuraiset, mutta ei se mitään, pidän pinnasta. Yleensä prässään kirjoneuleet lopuksi, mutta nyt en tehnyt sitäkään.

Jos haluan bongailla hyviä kirjoneulamalleja, käyn yleensä katselemassa latvialaisen lapastapahtuman sivuilla eli täällä. Käykääpä kurkkaamassa te muutkin kirjoneule- ja lapasfanit!

Saatoin myös valmiiksi eräät ihanat raidalliset villasukat! Tosin minun osuuteni kokonaisuudessa oli minimaalinen, päättelin vain langat. Työn tekijä on Jenny, jonka piti antaa minulle sukat joululahjaksi, mutta hän ei ehtinyt saada niitä valmiiksi, joten sain ne vähän myöhemmin päättelemättöminä.
En tiedä miksi päättelin sukat vasta nyt, sillä nämä ovat kaikkea mitä hyviltä villasukilta voi toivoa! Minulle villasukissa on tärkeintä sopiva koko (ei saa olla liian isot), napakkuus (ei saa olla liian löysät) ja pirteä ulkonäkö (raidat toimivat sukissa aina! Paitsi ennen en pitänyt nimenomaan miehillä Marimekon raitasukista, ne olivat mielestäni liian nössöt. Pyörsin kyllä mielipiteeni myöhemmin. Olen muutenkin kova pyörtämään mielipidettäni, tänään olen jostain asiasta tätä mieltä ja huomenna täysin toista! Pitää kuulkaas mielen virkeänä tämä tällainen).
Ennustan näistä tulevan seuraavat suosikkisukkani! Ihmisellä pitää olla aina monta paria villasukkia, koska ilman niitä olisi hyvin vaikeaa kuvitella elävänsä täällä kylmässä Pohjolassa. Tosin kun kesä tulee, pyrin luopumaan kaikista sukista mahdollisimman pitkäksi aikaa. Toki kumisaappaisiin villasukat kuuluvat kesälläkin.