Eeva: Vielä ehtii kylvää pääsiäiseksi

Olispa mukavaa, jos joskus muistaisin kylvää ajoissa jotain vihreää pääsiäiseksi, jotta pääsiäistunnelmia voisi fiilistellä jo hyvissä ajoin. Myöhäiseen meni tänäkin vuonna, mutta onpahan ainakin nyt kylvetty ohraa, joka toivottavasti vihertää ensi viikonloppuna.

Kun minulle iskee tekemisen inspiraatio, teen yleensä niistä tarvikkeista, mitä kotoa löytyy. Väsäsin pikaisesti purkit ruohoille maito- ja viinitölkeistä. Suihkaus mustaa spraymaalia ja koristeet paperista. Mustaan mattamaaliin voi myös kirjoittaa tai piirtää liidulla jotain aiheeseen sopivaa.

Ja voihan ne jättää myös koristelematta, jos pitää yksinkertaisemmasta tyylistä. Hieman ankeiltahan nämä näyttävät, mutta kuvitelkaa purkkeihin se vihreänä rehottava ruoho.

Hyvää viikonloppua kaikille ja intoa pääsiäisvalmisteluihin!

Eeva: Valoa kansalle - messinkivalaisin

Ostin viime kesänä, aurinkoisena kesäpäivänä, pieneltä autotallikirppikseltä tämän pöytävalaisimen. Ja nyt se ilahduttaa minua kovasti tässä marraskuun pimeydessä, jolloin kodin valaistuksen riittävyys todella puntaroidaan. Tämän valaisimen valossa on miellyttävä lueskella ja se sopiikin tuohon sohvannurkkaan loistavasti.

Tanskalaisen Frandsenin valmistama valaisin täyttää mielestäni hyvän valaisimen kriteerit, vaikka se onkin valmistettu jo 70-luvulla. Nykypäivänä vaatimus energiatehokkuudesta toteutuu tässä valaisimessa. Polttimona voi käyttää  led- tai energiasäästölamppuja,  toki alkujaan on tarkoitettu käytettävän hehkulamppuja. EU on jo kieltänyt hehkulamppujen valmistuksen ja kierrekantaiset halogeenitkin poistuvat markkinoilta vuonna 2016, mutta onneksemme vaihtoehtoisia lamppuja on markkinoilla ja niiden tuotekehittely jatkuu tulevaisuudessakin.

Energiataloudellisuuden lisäksi hyvän valaisimen tulisi soveltua käyttötarkoitukseensa, olla häikäisemätön ja turvallinen ja näistäkin kriteereistä kirppislöytö selviää puhtailla pisteillä. Lukuvalaisimessa suunnattavuus ja säädettävyys ovat ehdottomasti ominaisuuksia, joista tulee lisäpisteitä.

Valaisimen ulkonäkö on yleensä se ominaisuus, johon ensimmäisenä kiinnitämme huomiota. Se kauneus tai kauheushan on katsojan silmissä ja hyvin henkilökohtainen juttu. Mutta mielestäni sellainen tuote, joka on suunniteltu ja valmistettu vuosikymmeniä sitten, ja joka vielä näyttää hyvältä, täyttää hyvän muotoilun tunnusmerkit. Ja puhtaat pisteet napsahtivat tämänkin kriteerin kohdalla. Valaisin on muotoilultaan yksinkertainen ja pröystäilemätön, siinä ei ole mitään turhaa.

Ja vielä kaiken lisäksi, messingin lämmin väri on kovin virkistävä ja ajankohtainen alumiinin, kromattujen ja harjatun teräksen sävyjen vaihtoehdoksi!

Eeva: Säilöntäviikonlopun aloitusta

Olimme Jennyn ja Julian kanssa suunnitelleet pitävämme täällä Koutussa säilöntäviikonlopun ja yhdessä tekemällä otavamme ilon irti tästä aikaa vievää puuhasta. Tarkoituksena oli lauantaina käydä sienestämässä ja säilöä myös se mahtava sienisaalis talven varalle. No, sienisaalis oli todella vaatimaton, mutta metsäretki sitäkin upeampi syysauringon lämmössä. Mies oli jo aikaisemmin viikolla käynyt koluamassa ne tutut paikat, ne yleensä takuuvarmat kanttarellimättäät, mutta kuiva kesä näyttää vähentäneen niidenkin sienisatoa.

Suunnistimme siis uusille alueille ja ihmeeksemme löysimme tästä lähistöltä aivan upeita paikkoja. Kyllä kannatti puskea läpi pusikoiden ja sietää muutama hirvikärpänen hiuksissa näiden maisemien vuoksi. Tosin sienimaastoa ne eivät olleet, vaan korkeaa kallioista kukkulaa, josta avautuivat hienot näköalat.

 

Jennyn perheeseen tuli aupair Saksasta noin kuukausi sitten ja hän viettää jo toista viikonloppua täällä Koutussa. Laura näyttää nauttivan luonnossa liikkumisesta ja sopii tähän meidän porukkaan loistavasti. Alku uuden perheenjäsenen kanssa on sujunut hyvin, ja toivon, että hän tulee viettämään jatkossakin viikonloppujaan kanssamme seuraavan vuoden ajan. Toivon myös, että oma saksankielentaitoni herää henkiin seuraavan vuoden aikana.

Metsäretken jälkeen olimme kaikki kovin nälkäisiä ja grillailimme nopeasti terassilla. Kuvassa näkyvä lyhty on mitä mainioin tunnelmatuoja pimeisiin iltoihin. Se varaa aurinkokennolla virtaa valoisana aikana ja syttyy itsekseen pimeän tultua. Ostin lyhdyn Clas Ohlssonilta ihan kokeeksi ja aion kipaista katsomassa löytyisikö niitä vielä.

Ja saunaan, tottakai!

 

 Lauantai-iltana rannikolla vietettiin muinaistulien yötä. Tuikut salaojaputkien päässä valaisivat täällä saunapolkua.

Mutta se säilöntä, joka oli koko viikonlopun pointti. Kaikesta touhusta johtuen se eteni hitaasti, mutta saimme kellon näyttäessä jo lähes puolta yötä  pakattua kuivurin täyteen omenalohkoja. Kuivuri on aivan uusi hankinta ja nyt aamulla näyttää siltä, että se toimii. Tähän asti olemme kuivanneet vain sieniä ja niitäkin uunissa tai leivinuunin päällä. Mutta nyt kuivaaminen nousee uusiin ulottuvuuksiin!

 

Huh, miten huonosti hoidettuja omenapuita, tunnen pistoksen. Siitä huolimatta satoa tulee ja säilöttävää riittää. Meillä on neljä omenapuuta ja se, kuka ne joskus on istuttanut, on toiminut viisaasti. Lajikkeet kypsyvät eri aikoihin joten satoa riittää pidemmäksi aikaa.

Mutta nyt kurkkujen kimppuun!

Viilipyttyä

Jos tunnet tarvetta tehdä itse syötävää mahdollisimman vähällä vaivalla, tee kotiviiliä! Sillä tuskin mikään syöminen on yksinkertaisempaa valmistaa ja onnistuminen on taattua. Näin puolilomalaisena tekee mieli fiilistellä kesäjuttuja ja viilin teko alkoi tuntua juuri sopivalta pikku askareelta töiden lomassa.

Olin melkein jo unohtanut tämän kotiviilin ihanuuden, sen verran pitkään on kulunut, kun olen sitä valmistanut. Se on tämä ihana kesä, joka nostattaa mielen syövereistä tällaisia nostalgisia tapoja. Silloin, kun naapurissamme joitakin vuosia vielä sitten oli lehmiä ja saimme maitoa suoraan tilalta, tein viiiliä useinkin. Ja siitä tuli se paras viili, kiinteä, samettisella kermakerroksella!

 

Ja näin helppoa se on:

 



Kulhon pohjalle noin ruokalusikallinen viiliä siemeneksi. Mitä rasvaisempi viili, sen parempi siemen.

Lisää päälle pari desiä luomu- tai täysmaitoa, sekoita kevyellä kädellä.

Anna viilien seistä vuorokausi lämpimässä. Kerman tiivistyttyä pintaan laita valmiit viilit jääkaappiin.

Ja sitten vaan herkuttelemaan viilillä oman mieltymyksen mukaan. Kaneli on se tutuin viilin mauste ja mietinkin, että miksiköhän juuri tämä mauste sopii niin hyvin viilin kanssa. Ehkä se on tuo pehmeiden ja täyteläisten makujen liitto.
Ai niin, vanha kansa sanoo, että viili ei tekeydy ukkosella. Kuten kermakaan ei vaahtoudu.

 

Ja muista maistella kesäherkkuja!

Eeva:Terassin laajennus

Juhannus ja juhlan aihe koittaa taas kahden yön kuluttua ja täällä on  melkoinen hässäkkä. Niin kuin meille usein käy, on oltava joku projekti, joka on saatava valmiiksi juhliin mennessä. Tällä kertaa se on terassin laajennus, jota kyllä suunniteltiin jo hyvissä ajoin, mutta toteutus lykkääntyi ihan viime tippaan. Sateiset ilmat ja työkiireet ovat hyviä selityksiä rakentamisen viivästymiselle. Ja nyt siis jännityksellä odotan, valmistuuko juhlien päänäyttämö juhannusaatoksi. Joistakin pikku yksityiskohdista tosin saatamme joutua tinkimään, mutta haitaanneeko tuo.
Alun perin oli tarkoitus rakentaa erillinen kesäkeittiö, mutta päädyimme lopulta laajennukseen, joka katetaan osittain. Katoksen alle tulee grilli sekä jotain pöytätilaa kokille.

Tässä alkuperäinen terassi uuden uutukaisen pari vuotta sitten. Ja aika monet juhlat tässä on vietettykin!

Laajennus oli ensin tulossa vanhaa terassia hieman alemmas, tähän alakuvassa näkyvään rinteeseen.Muutama ilta meni mittaillessa ja suunnitellessa sopivaa korkeutta ja mitoitusta. Mutta eihän meillä mies tee tällaisia projekteja ilman kunnon piirustuksia, ei tietenkään. Minulle tosin olisi riittänyt ihan vaan luonnos paperin kulmaan mutta hyvähän se on laatia millintarkat piirustukset. Materiaalin menekkikin on vaivatonta määritellä just eikä melkein.

Ensimmäinen suunnitelma, jossa laajennus on vanhaa terassia alempana.

Nyt ollaan tässä pisteessä. Runko on valmiina ja lattian asennus menossa.

Päädyimme lopulta jatkamaan terassia samalta tasolta, missä se aikaisemminkin oli. Saamme nimittäin keittotilan lisäksi hieman lisätilaa kalusteille. Ja erityisesti kunnon aurinkotuoleille, jos tässä nyt mitään aurinkoa ehtii ottamaan.

Pojat ovat onneksi auttamassa rakennuspuuhissa ja heiltä onkin tullut aivan uusia ja mielenkiitoisia näkökulmia terassin sisustamiseen. Toiveissa on ainakin projektori ja valkokangas, jotta voisimme katsella elokuvia myös ulkona. Mikäs siinä, kesä on niin lyhyt, ja eipä tuhraannu leffojen katselemiseen aikaa sisätiloissa.

Mutta nyt pois koneen äärestä ja jatkamaan juhannusvalmisteluja. Turvallista matkaa teille, jotka olette lähdössä tien päälle!



Eeva: Kylässsä veljen luona - klassikkoja ja antiikkia

Toivottavasti kaikilla on ollut mukava pääsiäinen. Meillä on ollut muuten mukavaa, lukuun ottamatta ärhäkkää vatsatautia ja Jennyn nuorimmaisen korvatulehdusta. Pääsimme kuitenkin Noran ja Joelin kanssa kuvaamaan veljeni perheen viehättävää kotia, joka on tämän postauksen aiheena. Pyrimme esittelemään teille jatkossakin noin kerran kuukaudessa mielenkiintoisen asunnon.

Veljeni on asunut perheineen tässä kodikkaassa puutalossa hieman yli parikymmentä vuotta. Kaksi vanhempaa lasta on muuttanut jo omilleen ja nuorin asuu vielä kotona. Talo on alun perin rakennettu vuonna 1900, mutta sitä on laajennettu 20-luvulla. Edellinen omistaja on tehnyt suurimmat remontit. 

Veljeni perheineen on pintaremontoinut taloa vuosien varrella sisältä ja ulkoa, mutta laajennuksiin tai tilamuutoksiin ei ole ollut tarvetta. Suurimmat remontit on tehty kylppärissä ja keittiössä, keittiö uusittiin muutama vuosi sitten. Kaksikerroksisessa talossa on 7 huonetta ja lisäksi yläkerrassa on iso oleskeluaula ja keittiön yhteydessä kodinhoitotila. Sauna ja pyykinpesutila sijaitsevat piharakennuksessa. 

Tässä kodissa on miellyttävä mittakaava. Osa huoneista on melko pieniä ja huonekorkeus on matala, mutta ne on sisustettu taidokkaasti tiloihin sopivilla kalusteilla. Viihtyisä ja sopivan rento sisustus koostuu kotimaisista klassikkokalusteista, antiikista ja peruskalusteista. Lukuisat taitavasti sommitellut taulut sekä taide- ja koriste-esineet viimeistelevät sisustuksen. Pieniruutuisia ikkunoita ei ole peitetty verhoin, vaan valoa säädellään paperilaskos- tai puusälekaihtimilla. 

Täällä ei näy tehosteseiniä eikä trendivärejä, sillä seinäpinnat ovat keittiötä lukuun ottamatta valkoisia. Ovatkohan nämä valkoiset seinäpinnat jo kotoa sisäistettyjä, lapsuudenkodissamme oli aina valkoiset seinät, ja itsekin olen mieltynyt niihin. Lattiat ovat joko vaaleiksi maalattua lautaa tai kotimaista Saima-parkettia.

 

Yleisnäkymiä eteisestä katsottuna

Veli ja käly. Olohuoneen suuren Artekin pöydän ääressä ovat lapset tehneet läksyjään, tässä on myös syöty isännän ja emännän valmistamia herkkuja ja parannettu maailmaa. Taustalla sininen antiikkikaappi.

Yhteistyössä kälyn ja veljen kanssa suunniteltu keittiö on osoittautunut toimivaksi.

 Purjevene ikkunalaudalla muistuttaa pariskunnan intohimosta purjehtimiseen. Opettajilla onkin mahdollisuus harrastaa purjehtimista pitkien lomien aikana. Veli ja käly tosin aloittavat veneilyn aikaisin keväällä ja ovat varmaankin niitä viimeisiä myöhään syksyllä jotka nostavat veneen talviteloille.

Kaappikello talonpoikaisantiikkia sulassa sovussa Artekin nojatuolin kanssa.Veljelläni on mittava levykokoelma, Lp- ja cd-levyjä on musiikin eri osa-alueilta hyvässä järjestyksessä.

Pönttöuuni musiikkihuoneessa tuo lisälämpöä ja tunnelmaa.

Musiikkihuoneen arkku on peräisin 1800-luvulta. Arkun päällä on jugend-henkinen tekstiili, yläpuolella Tapani Raittilan grafiikkatyö. 

 Pianohuoneen upea piano on edelleen käytössä ja soi kauniisti. Kälyni on taitava pianisti ja ilahduttaa soitollaan silloin tällöin myös muitakin.

Pianohuoneen antiikkisen villamaton kuviot ja värit korostuvat kauniisti vaaleaa lautalattiaa vasten.

Yksityiskohtia pianohuoneesta.

Olohuoneen tv-nurkkaus. Vasemmalla seinällä Tuoman von Boehmin öljyvärityö, oikealla isämme akvarelleja.

Näkymä olohuoneesta makuuhuoneeseen, Oikealla Kerstin Carlstedtin kukka-aiheinen öljyvärityö.

Ylempänä Eero Järnfeltin grafiikkatyö, alla Tyko Sallisen akvarelli. 

Näkymä olohuoneesta eteiseen. Vaalea matto on Artekin vuosikymmeniä vanha villamatto, ja edelleen kuosissaan.

Toivottavasti viihdyitte tämän kauniin kodin seurassa!

(edit: Kuvatekstit siirretty kuvien alle/ Aura)

Eeva: Kotimämmiä

Mämmin valmistaminen kotona on todella helppoa, mutta vie aikaa imeltymisineen, keittämisineen ja paistamisineen noin työpäivän verran. Mämmin valmistusohjeita on netissä vaikka kuinka paljon, itse käytin tätä hyväksi havaittua, joskus Turun Sanomissa ollutta ”Tertun mämmi” ohjetta. Samainen lehden artikkeli kertoo, että mämmi on kotoisin Lounais-Suomesta, josta se on levinnyt koko maahan. Katolisena keskiaikana mämmiä käytettiin pääsiäistä edeltäneen paastoajan ruokana.

 

Tertun mämmi

4,5 l vettä (alkuperäisen ohjeen mukaan 3,5 l, tällä määrällä tulee turhan kiinteää)

0,5 kg maltaita

1 kg ruisjauhoja

2 dl siirappia

2 rkl pomeranssinkuorta (voi jättää poiskin)

1 tl suolaa

-        Sekoita vajaa puolet maltaista ja ruisjauhoista 1,5 litraan 60-asteista vettä

-        Anna imeltyä peitettynä lämpimässä 2-3 tuntia

-        Lisää loppu vesi, maltaat ja ruisjauho

-        Anna imeltyä pari tuntia

-        Keitä mämmivelliä 10-15 minuuttia, varo pohjaan palamista

-        Lisää siirappi, pomeranssinkuori ja suola

-        Kädenlämpöiseksi jäähtynyt mämmi paistetaan 2-3- tuntia, 150–175 asteisessa uunissa

-        Valmiiden mämmiropposten annetaan tekeytyä 1-2 päivää viileässä

 

Kuten huomaatte, mämmi on alumiinivuoissa sillä en löytänyt pahviroppeita mistään. Oikeat tuohiropposet olisivat pääsiäispöydässäkin upeat mutta niitäkään ei tähään hätään kukaan ehtinyt tehdä. Ehkä ensi vuonna olen ajoissa liikkeessä. Tosin taitaa tuo ajoissa oleminen jäädä ikuiseksi haaveeksi.

Oikein hyvää pitkäperjantaita kaikille!

 

Eeva: Pajukranssi

Pahoittelen blogihiljaisuutta, mutta kaikilla meillä tuntuu olleen erityisen paljon kiireitä ja tapahtumia tällä viikolla. Pääsiäinen muutamine ylimääräisine lomapäivineen tuleekin tarpeeseen. Koko perhe kokoontuu runsaslukuisena tänne Kouttuun ja odotankin pääsiäiseltä rentoa oleilua, ulkoilua, saunomista ja hyvää ruokaa.

Ja jotta juhla erottuisi arjesta, on tehtävä valmisteluja., tai ainakin suunnitella tekevänsä. Ruokien suunnitteleminen, hankkiminen ja niiden tekeminen taitaa olla se suurin ja aikaa vievin juttu. Meillä syödään pääsiäisenä melko perinteisesti. Lammasta, pashaa, ja mämmiä ainakin pitää olla, pashan teen aina itse ja tänä vuonna teen myös pitkästä aikaa mämmiä. Maltaat on jo hankittu, mutta mämmituokkosia on kovia vaikea löytää kaupoista.Tietääkö teistä kukaan mistä niitä saisi ostettua?

Kukat ja pääsiäiskoristeet tuovat myös omalta osaltaan kotiin juhlan tuntua. Virittäydyin viikonlopun aikana tunnelmaan ja tein muutaman kranssin pajunkissoista. Pajunoksia hakiessani tuli samalla ulkoiltua auringossa, saaliin kerääminen ojanpohjilta upottavassa lumessa kun vei lähes kaksi tuntia.

 

Kranssi on helppo tehdä, tässä ohje:

–       kiepauta kranssin pohjarenkaaksi viiniköynnöksen oksia, mutta myös muut taipuisat oksat, kuten vaikkapa koivun, käyvät tähän.

–       leikkaa pajunoksat noin 10 cm:n pituisiksi ja niputa niitä yhteen noin 10 kappaletta

–       sido niput tiukasti pohjarenkaaseen rautalangalla, seuraava nippu aina hieman toisen päälle jolloin edellinen sidontakohta peittyy.

–       tee rautalangasta ripustuslenkki.

–       valmis!

Hyvää viikonalkua kaikille ja iloista pääsiäisen odotusta! 

Eeva: Pöydät vaihtoon

Saimme vihdoin kunnostettua (kiitos Hanna) vintissä vuosia lojuneen 50-luvun sohvapöydän. Sen viilutetussa pinnassa oli rasvatahrojen jättämiä jälkiä ja toinen jalka oli irronnut messinkituesta. Hieman pelkäsin, että tahrat ovat sen verran syvällä, että niitä ei saa enää hiottua pois, mutta tosin kävi. Pinta on nyt lähes moitteeton. Messinkitukiin päätimme jättää vanhan patinan.

Olin suunnitellut vaihtavani  kunnostetun pöydän tämän nykyisen pöydän tilalle, joka oli tarkoitus antaa Auralle ja Joelille. Heillä on nyt myös täältä lainassa Artekin sohvapöytä, joka on heille hieman liian iso.

Tämä nykyinen sohvapöytä on hankittu kymmenisen vuotta sitten puualan messuilta. Suunnittelija on britti, jonka nimeä en muista, ja nämä menivätkin kaikki Englannin markkinoille. Sain kovalla puhumisella ostettua näitä paikan päältä kaksi kappaletta, toinen niistä on Noran luona.

Saarniviilutettu pöytä on käytännöllinen, sillä siinä on avattava kansi ja sisällä säilytystilaa. Toisessa päässä on avohylly jossa voi säilyttää vaikka lehtiä ja kaukosäätimiä. Huono puoli tässä pöydässä on sen paino, se painaa yksinäänkin melkoisesti. Säilytettävät tavarat vielä lisäävät painoa ja sitä on mahdotonta nostaa yksinään sivuun siivousta varten.

Mutta nyt kun soviteltiin uutta pöytää, iskikin epäusko. Periaatteessa se istuu huoneeseen ihan hyvin, mutta jokin tökkii vastaan. Ongelma taitaa olla pöydän korkeus, johon en ole vielä tottunut. Toisaalta tämän korkuinen sohvapöytä on hyvin kätevä jos aikoo syödä pöydän ääressä.

Pidän kyllä  uuden pöydän ja näiden Yrjö Kukkapuron tuolien yhdistelmästä. Vaikka materiaali, väri ja aikakausi eivät käy yksiin, niin niitä yhdistää molemmissa oleva tektoninen jalkarakenne.

Ehkä on parasta, että jätän asian hautumaan pariksi päiväksi.Tälläkään asialla ei ole kiirettä.

Hyvää työviikkoa kaikille! 

Eeva: Kouttulaista sisustamista

Oman kodin sisustaminen on toisille hauska ja innostava harrastus, toiset pitävät sitä vaivalloisena ja hankalana. Ja joillekin sisustaminen on jopa työtä. Kaikki me kuitenkin sisustamme ja muokkaamme tilojamme jollakin tavalla. Joko päättäväisesti tavoitellen mielessä siintävää tunnelmaa ja lopputulosta tai vähemmän tavoitehakuisesti. Kotien sisustaminen on vilkkaimmillaan jonkin elämäntilanteen muuttuessa ja suurten juhlien edellä. 
Meidän viisilapsinen perheemme on täällä koulussa tottunut siihen, että huoneet kiertävät perheenjäseneltä toiselle. Ja taas on sisustettu uudelleen. Eli kovin pysyviä ratkaisuja nämä makuuhuoneiden sisustukset eivät ole olleet. Seuraavaksi onkin vuorossa Joelin vanhan huoneen muuttaminen toiseksi vierashuoneeksi. Olin suunnitellut sen tapahtuvan jo hiihtolomani aikana, mutta sille viikolle sattuikin sitten monenlaista muuta puuhattavaa.
 

 

 Rento sisustustyylimme on muokkautunut täällä koulussa monien tekijöiden vaikutuksesta. Lähtökohtana on ollut rakennuksen ikä ja luonne ja aikaisemmin lähes kaikki kalusteemme ja tekstiilimme olivatkin selkeästi tyyliltään vanhoja. Jossain vaiheessa tyyli alkoi tuntua hieman liian museomaiselta, sitä vanhaa kamaa vaan oli liikaa. Tällä hetkellä tyyliä monipuolistavat uudemmat klassikot ja eri aikakausien kalusteet ja valaisimet. Osa näistä on päätynyt tänne melko sattumanvaraisina löytöinä ja omilta tuntuneet jutut ovat saaneet jäädä. Kerroksellisuus niin pinnoissa kuin kalusteissa miellyttää minua kovasti.

Verhoja meillä on aina ollut hyvin niukasti. Maaseudulla kun ei tarvita näkösuojaa ja vanhat ikkunamme näyttävät mielestäni parhaimmilta sellaisinaan 

Meillä taitaa olla juhlat tulossa kun tarjoiluastiat ovat esillä. Tässä kuvassa Fanny loikoilee 50-luvun, unkarilaisella villamatolla. Taustalla näkyvä olohuoneen raidallinen matto on yksi suosikeistamme kodissamme. Se on ostettu nettihuutokaupasta..

Ruokasalin Kilta-tuolit Joel osti raumalaisesta hotellista. Ne ovat menossa verhoiltaviksi piakkoin. Olen yrittänyt etsiä juuri saman sävyistä ja saman tyylistä verhoilukangasta mutta se onkin osoittautunut melkoisen vaikeaksi.

Seinällä olevassa hetekan pohjassa on esillä isoisäni äidilleni lähettämä kortti. Kortti on kenttäpostia Kannakselta ja päivätty 8.2.1940. 

Korkea lattiavalaisin on joskus ollut lääkärin vastaanottohuoneessa. Näin niitä kaksi kappaletta eräällä ekotorilla, mutta aivan heti he eivät suostuneet niitä myymään minulle koska tarvitsivat niitä kuvausvaloiksi. Siinä taisi mennä lähes vuosi, ennen kuin sain ekotorin väen vakuuttuneeksi siitä, että tarvitsen niitä enemmän kuin he.

Säilytän vanhoissa lasitölkeissä mitä milloinkin.

Pidän esineistä, joiden alkuperän tunnen tai jotka muistuttavat jostakin henkilöstä elämässäni.

Ikkunalla oleva työkalu on puuveneen valmistuksessa käytettävä puristin. Isäni teki puuveneitä harrastuksenaan ja perusteellisena tekijänä hän teki myös puristimet itse.

 Keittiön seinällä on koulun kellarista löytyneitä vanhoja keittiövälineitä.

 Puuhevonen on miehen lapsuudenkodista.

Mutta on täällä jokin esine muistuttamasta tämän päivän trendeistä, kullanhohohtoinen tarjoilulautanen.