Näytetään tekstit, joissa on tunniste ruoka. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ruoka. Näytä kaikki tekstit

4. huhtikuuta 2014

Eeva: Bollywoodista Tampereelle

Hei kaikille, pitkästä aikaa! Postaustahti on ollut viime aikoina melkoisen hidasta, mutta eiköhän tästä piristytä. Paljon tämä porukka on kuitenkin tehnyt erilaisia asioita yhdessä ja erikseen vaikka niistä ei ole ehditty blogissa kertoa. Ja siitä syytetään tietenkin kiirettä, tuota ihmiselämän suurta vihollista. Mutta säästän teitä pidemmiltä selittelyiltä ja kerron muutamista alkuvuoden tapahtumista.

Jennyn perheellä on ollut viime syksystä lähtien aivan mahtava aupair, Laura Saksasta helpottamassa lapsiperheen arkea ja toki hän on päässyt (tai joutunut) viettämään aikaa myös muun perheen kanssa. Laura on kovin kiinnostunut Bollywood-leffoista ja kun hänellä oli syntymäpäivät, saimme erinomaisen hyvän syyn järjestää teemajuhlat. Ja tietenkin Bollywood-henkiset ja Lauralle yllärinä.
Teemaan sopivat asusteet keräsimme kokoon omista ja sisareni varastoista. Malesiassa asuessaan sisareni ja hänen miehensä toivat sieltä tuliaisina monen moista pukua, huivia ja koriste-esinettä.
Juhlatila koristeltiin kaikella mahdollisella intialaisaiheisella rekvisiitalla mitä kaapeista löytyi. Kyllä oli taas kannattanut säästää näitäkin kamoja! Tunsin jopa salaista mielihyvää kun sain käyttää säästämiäni tyynyliinoja, huiveja, pöytäliinoja ja koriste-esineitä, sillä täällä vintti pursuilee tavaroita, ja saan tuon tuostakin pikku huomautuksia tavaramäärän vähentämisestä.
 
Aidon intialaisen ruuan suhteen pääsimme helpolla, siskon mies kun sattuu olemaan erinomainen intialaisen curryn valmistaja. Ruoka oli aivan loistavaa ja samoin Jennyn tekemä kaunis kakku.
 
Laura kuljetettiin tänne Kouttuun Jennyn anopin toimesta kun kaikki oli valmista. Juhlaväki piileskeli salissa ja yllätys oli täydellinen! Yllärijuhlat ovat niin hauskoja sekä juhlittavalle että juhlien järjestäjille. Niiden eteen on kiva nähdä vaivaa, siinä on sellaista mukavaa kutkuttavaa jännitystä ilmassa ja yllätettävä varmasti muistaa sellaiset juhlat.
 
Mutta nyt ihan toisenlaisiin tunnelmiin ja paikkoihin eli Tampereelle. Toisenlaista tasoa on myös luvassa kuvien suhteen, Bollywood-kuvat kun eivät ole niin kehuttavia ja seuraavat kuvat ovat poikani Joelin ottamia.
 
Meidän molemmat pojat ja Aura opiskelevat Tampereella ja tähän alkuvuoteen saimme järjestettyä siellä yhteisen viikonlopun, ihan turistityyliin. Lähdimme matkaan aamulla kolmen auton letkassa. Ruokailut on hyvä suunnitella etukäteen ja Auran suosituksesta päädyimme pikkuruiseen malesialaiseen ruokapaikkaan, ravintola Borneoon http://www.ravintolaborneo.fi/fi. Lounasaikaan lauantaina siellä oli hiljaista, ja hyvä niin, sillä kouttulaiset täyttivät puolet koko ravintolan kapasiteetista. Ja kyllä, ruoka oli hyvää, samoin palvelu.
Borneossa
 
Käynti museokeskus Vapriikissa oli mieluinen yllätys näin ensikertalaiselle. Todella monipuolinen, koko perheen paikka ja runsaasti korkeatasoisia näyttelyitä. Lelumuseon, tekniikka- ja innovaationäyttelyn, jääkiekkomuseon, kenkämuseon, luonnontieteellisen museon ja muutaman muun näyttelyn joukosta löytyy ihmeteltävää moneen makuun.
Vapriikin susi
 
 
Sunnuntaina, hyvin nukutun hotelliyön jälkeen vierailu talvisessa Särkänniemessä oli yllättävän hyvä juttu, epäilyksistäni huolimatta. Oikeastaan melkein kaikki muut kohteet, paitsi tietenkin huvi- ja elöinpuisto, olivat auki. Sara Hildenin ja Pyynikin tornin jälkeen kävimme vielä Delfinaariossa. Delfiinien temput olivat ihastuttavia ja viihdyttäviä, pieni epäilys kuitenkin hiipi mieleeni että miten nuo valtamerien asukit oikeasti sopivat altaisiin asumaan. Tosin ihan hyvin ne näyttivät siellä viihtyvän.
 
Särkänniemen jälkeen ahtauduimme kaikki Auran ja Joelin kaksioon ja Aura kunnostautui ruokavastaavana, on hän vaan niin mahtava kokki!
En nyt muista näitä Auran tekemien ruokien nimiä, sen muistan kyllä että herkullisia olivat.
 
Tampereen matka oli piristävä miniloma ja katko arkeen. Ja kuinka helppoa toteuttaa!
 

25. joulukuuta 2013

Nora ja Julia: Joulupäivän viettoa aasialaisittain

Terveisiä kaikille täältä sateisesta Koutun koulusta (Kuinka monta päivää voi sataa putkeen?)! Olemme viettäneet rauhallista ja rentouttavaa joulupäivää pienellä porukalla Julian, Ollin, vauvan, Jonaksen ja Noran kanssa. Joulu ei tänä vuonna ole valkoinen, mutta joulupäivän kattaus oli.

Jouluaattona saimme vatsamme täyteen perinteistä herkullista jouluruokaa Julian appivanhempien luona. Tänään joulupäivän lounaslistalla oli puolestaan vähän erilaista ruokaa eli kevyitä, tuoreita vietnamilaisia kevätrullia. Olimme kaikki ensikertalaisia hommassa, ja ohjeen otimme Vatsa sekaisin kilinkolin -blogista.

Ohuisiin riisipaperilevyihin kääräistiin kurkkua, porkkanaa, lohta, avokadoa, ohutta nuudelia ja yrttejä. Toki rullat voi täyttää makunsa mukaisesti lähes millä vain.
Kaikki ainekset katettiin pieniin kippoihin ja jokainen rullasi kääryleensä itse ruokapöydässä. Riisipapereiden kastelua ja pehmentämistä varten oli kulhollinen lämmintä vettä.

Kastikkeita voi tehdä muutaman eri makuisen, mutta me dippasimme rullia vain soija-lime-chili-kastikkeeseen. Se oli todella hyvää, mutta ensi kerralla pitää kokeilla muitakin makuja.
Jälkiruuaksi söimme punaviinisuklaakakkua, joka oli tehty Kauhaa ja rakkautta -blogin ohjeella. Siihen olikin hyvä päättää kevyt ja terveellinen lounas!

3. heinäkuuta 2013

Viilipyttyä

Jos tunnet tarvetta tehdä itse syötävää mahdollisimman vähällä vaivalla, tee kotiviiliä! Sillä tuskin mikään syöminen on yksinkertaisempaa valmistaa ja onnistuminen on taattua. Näin puolilomalaisena tekee mieli fiilistellä kesäjuttuja ja viilin teko alkoi tuntua juuri sopivalta pikku askareelta töiden lomassa.
Olin melkein jo unohtanut tämän kotiviilin ihanuuden, sen verran pitkään on kulunut, kun olen sitä valmistanut. Se on tämä ihana kesä, joka nostattaa mielen syövereistä tällaisia nostalgisia tapoja. Silloin, kun naapurissamme joitakin vuosia vielä sitten oli lehmiä ja saimme maitoa suoraan tilalta, tein viiiliä useinkin. Ja siitä tuli se paras viili, kiinteä, samettisella kermakerroksella!
 
Ja näin helppoa se on:
 

Kulhon pohjalle noin ruokalusikallinen viiliä siemeneksi. Mitä rasvaisempi viili, sen parempi siemen.
Lisää päälle pari desiä luomu- tai täysmaitoa, sekoita kevyellä kädellä.
Anna viilien seistä vuorokausi lämpimässä. Kerman tiivistyttyä pintaan laita valmiit viilit jääkaappiin.
Ja sitten vaan herkuttelemaan viilillä oman mieltymyksen mukaan. Kaneli on se tutuin viilin mauste ja mietinkin, että miksiköhän juuri tämä mauste sopii niin hyvin viilin kanssa. Ehkä se on tuo pehmeiden ja täyteläisten makujen liitto.
Ai niin, vanha kansa sanoo, että viili ei tekeydy ukkosella. Kuten kermakaan ei vaahtoudu.
 
Ja muista maistella kesäherkkuja!

18. kesäkuuta 2013

Aura: Täyttä höyryä

Huraa, kokeilin taas tänään jotain uutta: höyrytin nimittäin ruokaa! Enkä ihan mitä tahansa, vaan kokonaisen aterian. Kauhean näppärää olisi tietenkin ollut jos olisin omistanut oikeasti höyrykattilan. Tällä kertaa jouduin kuitenkin tyytymään kätevänä emäntänä höyryttimeen, joka koostui kattilasta, metallisesta läviköstä ja kattilan kannesta. Höyrytys toimi ihan hyvin ja kanakin kypsyi, mutta lävikön rei'itetty pohja muodosti ongelman: vaivalla (hah, no, kymmenessä sekunnissa) vääntämäni marinadi valui kanoja ja sipuleita pitkin suoraan höyrytysveteen eikä kanoihin tarttunut marinadista juurikaan makua. Onneksi ruuan kuitenkin pelasti kastike, joka sotkettiin kanan sekaan viimeisenä.

Siinä ne höyrystyy niin sievinä. Muista kansi!
Käyttämäni resepti on osa The Guardianin "Recipes for under £5" -sarjaa, josta on tullut uusi suosikkini eksoottisten ja edullisten reseptien vuoksi. Okei okei, osa sarjan resepteistä on järkevästi ajateltuna aivan liian monimutkaisia arkiruuiksi ja vaativat valmistelua niin kaupassa käynnin kuin ajankäytönkin osalta. Mutta hyvää inspiraatiota reseptit antavat joka tapauksessa! Pikkurahan resepteistä tulee jotenkin mieleen se Feissarimokien (salainen paheeni) postaus jossa joku osti viimeisillä euroillaan ruuaksi tikkareita ja surkutteli kuinka ei ole rahaa ruokaan. Siis tikkareita! Mitä järkeä? 


Tästä reseptistä ei valitettavasti tosin taida ihan sillä alle viidellä punnalla selvitä jos ei ole aiemmin hankkinut aasialaisia mausteita. Muokkasin hieman reseptiä omanlaiseksi, alkuperäisen version löydät täältä.

Vielä yksi huomautus: eikö ole ihanaa kun kevätsipulit on tulleet kauppoihin ja torille!

Höyrytettyä kanaa ja kevätsipulia (resepti noin neljälle)
Kana
n. 800 g kanan reisikoipia
nippu kevätsipulia
inkivääriä 5 cm pätkä kuorittuna ja raastettuna
miriniä 4 rkl
mustapippuria, suolaa
yksi tuore punainen chili, tulisuus maun mukaan
Kastike
4 rkl rypsiöljyä
1 tl mustapippuria
2 rkl soijakastiketta
2 rkl riisiviinietikkaa
2 rkl seesamiöljyä
4 rkl höyrytysvettä

400 g basmatiriisiä

Pilko kevätsipuli 2,5 cm mittaisiksi pätkiksi. Jätä puolikas kevätsipuli leikkaamatta annoksen viimeistelyä varten. Aseta sipulit höyrytysastiaan ja lado niiden päälle koipireidet. Hiero inkivääri kanan pintaan. Sekoita marinadi, levitä se kanojen päälle. Höyrytä kanoja kannen alla 25 minuuttia tai kunnes ne ovat kypsiä. Kypsyyttä voit kokeilla esimerkiksi puutikulla, joka solahtaa kypsään kanaan vaivatta.
Kanojen kypsyessä keitä riisit valmiiksi pakkauksen ohjeen mukaan. Laita riisit ennen kypsennystä siivilään ja huuhtele niitä kraanan alla niin kauan, että niistä valuva vesi on kirkasta. 
Nosta kypsät kanat leikkuulaudalle ja riivi niistä liha irti haarukan avulla. Laita kanat ja pehmenneet sipulit samaan astiaan. 
Valmista kastike. Kuumenna rypsiöljy pannulla. Laita kuumuutta kestävään astiaan pippurit, kaada kuuma öljy päälle. Lisää loput kastikkeen aineet. Sekoita kastike kanaan.
Pilko jäljelle jättämäsi kevätsipuli pieniksi ja ripottele sitä annosten päälle. Jos valmistit kanan pohjallisessa astiassa, kaada astiaan jäänyt marinadi ja kypsymisnesteet kippoon ja tarjoile ne erikseen kastikkeena.

29. maaliskuuta 2013

Eeva: Kotimämmiä



Mämmin valmistaminen kotona on todella helppoa, mutta vie aikaa imeltymisineen, keittämisineen ja paistamisineen noin työpäivän verran. Mämmin valmistusohjeita on netissä vaikka kuinka paljon, itse käytin tätä hyväksi havaittua, joskus Turun Sanomissa ollutta ”Tertun mämmi” ohjetta. Samainen lehden artikkeli kertoo, että mämmi on kotoisin Lounais-Suomesta, josta se on levinnyt koko maahan. Katolisena keskiaikana mämmiä käytettiin pääsiäistä edeltäneen paastoajan ruokana.



Tertun mämmi

4,5 l vettä (alkuperäisen ohjeen mukaan 3,5 l, tällä määrällä tulee turhan kiinteää)
0,5 kg maltaita
1 kg ruisjauhoja
2 dl siirappia
2 rkl pomeranssinkuorta (voi jättää poiskin)
1 tl suolaa

-        Sekoita vajaa puolet maltaista ja ruisjauhoista 1,5 litraan 60-asteista vettä
-        Anna imeltyä peitettynä lämpimässä 2-3 tuntia
-        Lisää loppu vesi, maltaat ja ruisjauho
-        Anna imeltyä pari tuntia
-        Keitä mämmivelliä 10-15 minuuttia, varo pohjaan palamista
-        Lisää siirappi, pomeranssinkuori ja suola
-        Kädenlämpöiseksi jäähtynyt mämmi paistetaan 2-3- tuntia, 150–175 asteisessa uunissa
-        Valmiiden mämmiropposten annetaan tekeytyä 1-2 päivää viileässä
Kuten huomaatte, mämmi on alumiinivuoissa sillä en löytänyt pahviroppeita mistään. Oikeat tuohiropposet olisivat pääsiäispöydässäkin upeat mutta niitäkään ei tähään hätään kukaan ehtinyt tehdä. Ehkä ensi vuonna olen ajoissa liikkeessä. Tosin taitaa tuo ajoissa oleminen jäädä ikuiseksi haaveeksi.

Oikein hyvää pitkäperjantaita kaikille!

 

14. maaliskuuta 2013

Jenny: Pad thai -nuudelit (oma versio)

Tässä on nuudeliruoka, joka on ikisuosikkini thaimaalaisista ruuista! Pad thai on ollut to do -listallani jo todella kauan, vaikka olin olettanut, että sen valmistus olisi minulle liian haastavaa. Huomasin Uutta kasviskeittiö -kirjaa selatessani, että siitä löyty ohje pad thai nuudeleihin ja yritin painaa ainekset muistiini seuraavaa kauppareissuani varten. Kirja on muuten loistava, siitä olen valmistanut monia onnistuneita keitoksia, esim. tässä postauksessa olevan linssikookospinaattikeiton.

Olin siis tänään kaupassa ja unohdin muutamia tärkeitä aineksia, mutta hyvää tuli! Tässä ohje niinkuin itse valmistin ruuan ja vieressä myös alkuperäiset ainekset:

Pad thai -nuudelit

4 rkl rypsiöljyä (auringonkukkaöljyä)
4 kananmunaa kevyesti vatkattuna
150 g kuivattuja leveitä munanuudeleita (riisinuudeleita) (liota lämpimässä vedessä 5 min ja valuta)
100 g tuoretta pinaattia (paksoita, mangoldia tms. lehtivihannesta)
4 rkl sitruunamehua (tai 4 rkl tamarinditahnaa)
(4 rkl makeaa chilikastiketta) Tämän unohdin ostaa!!!
4 rkl soijakastiketta
1 iso porkkana (200 g) raastettuna
(100 g pavunituja) Näitäkään en muistanut kaupassa, olisivat kyllä kruunanneet ruuan!

Tarjoiluun
50 g paahdettuja cashewpähkinöitä (maapähkinöitä)
4 kevätsipulia silputtuna
korianterinlehtiä

Kuumenna vokki (itse kuumensin korkealaitaisen paistinpannun) erittäin kuumaksi ja lisää öljy. Lisää kananmunat ja nuudelit ja vokkaa noin 2 minuuttia niin että munista alkaa tukka kokkelia. Lisää loput ainekset ja vokkaa vielä 3-5 minuuttia, kunnes nuudelit ovat kypsyneet. Jaa neljään lämmitettyyn kulhoon, ripottele päälle pähkinät, kevätsipulit ja korianteri.

5. maaliskuuta 2013

Aura: Kukkista pöytään

Sarjassamme jääkaapin perältä: vuorossa kukkakaalikeitto! Nyt ollaan ehdottomasti jännän, halvan ja kevyen äärellä. Kukkakaalikeitto on nimittäin ihmeellisen täyttävää. En meinannut saada lautasta tyhjäksi  - ja tämä siis siksi että olin aivan maha pinkeänä, ei mausta joka on sanalla sanoen loistava. Kukkakaalin pehmeä maku sopii todella hyvin sosekeittoon, sillä se luo illuusion kermaisesta keitosta ilman kermaa. Soppa on lisäksi nopea valmistaa ja sopii hyvin myös pakastettavaksi. Eikä siinä vielä kaikki: keitto on maidoton, gluteeniton ja passaa niin vegaaneille kuin vegetaristeillekin.
Kukkakaaleja keitellessä kannattaa muistaa, että enemmän on enemmän - parempi hieman ylikypsät kukkakaalinnuput kuin kovat lohkareet keitossa. Toinen tärkeä pointti: suola. Kukkakaali on itsessään aika mauton, joten reilu ripaus suolaa oikeastaan tekee tämän keiton.

Kukkakaalikeitto
1 keskikokoinen kukkakaali
1 keltasipuli
pätkä purjoa
1 l vettä
puoli puskaa basilikaa
pari reilua lorausta sitruunamehua (jos jääkaapista löytyy tuore sitruuna niin sen kuoren voi raastaa keittoon)
suolaa, pippuria ja chilijauhetta

Kuullota kattilassa pilkottu sipuli. Lisää sekaan pilkottu kukkakaali ja purjo, vesi sekä mausteet. Anna kiehua vartin verran niin että kukkakaalit ovat kypsiä. Lisää basilikan lehdet ja sitruunamehu. Surauta blenderissä tai sauvasekoittimella soseeksi. Tarkista maku, lisää mausteita jos on tarvis. Tarjoile höyryävänä, päälle voi ripotella vaikkapa pinjansiemensekoitusta kuten kuvassa.

4. maaliskuuta 2013

Aura: Lumil

Eväsleivät nuotiolla
Vietimme Jojon kanssa aivolomaa Ylläksellä viime viikolla.  Päätin jo kauan ennen reissua etten ottaisi mukaan laskureleitä - talvilomasesongin keskellä rinteessä kun tuppaa olemaan karmea tungos, puhumattakaan hinnoista. Keräilimme siis autoon murtsikkakamat ja paahdoimme yöjunalla Rovaniemelle. Veksikoiran saimme onneksi hoitoon, kiitos vielä!
        Rovaniemellä meistä tuntui lähinnä maalaishiiriltä kaupungissa, sillä siellä oli kaikki kovin fiiniä. Kiertämämme kauppakeskus oli sisustettu eksoottisen kreikkalaistyylisesti pylväin ja kimaltein, ja Mäkkärissäkin tummiin pukuihin sonnustautuneet paikalliset söivät hampurilaisensa haarukalla ja veitsellä. Totesimme siis parhaaksi jatkaa matkaa pohjoiseen.
        Ylläkselle saavuttuamme painoimme lähes suorin tein Jounin Kauppaan, jonka muistan lapsuudestani pienenä ja ahtaana tavaramerenä. Jounin kauppa taisi käydä hyvin, sillä pikkupuoti on laajentunut valtavaksi marketiksi gourmetherkkuineen ja juustotiskeineen. Pysyimme kuitenkin vahvoina ja ostimme vain yhden (1) brien.


Ajelimme torstaina Ruotsin puolelle Pajalan kylään (tuttu mm. Mikael Niemen kirjoista), jossa saimme maailman parasta thairapukeittoa. Siis thairuokaa! Pajalassa! Mieletöntä. Kävimme tietty myös Coopissa tarkistamassa vain Ruotsissa myyntiin tulevat ruokatarvikkeiden erikoiserät, ja mukaan lähtikin pullollinen seljankukka-sitruunamehutiivistettä.
Semi-iloinen ilme (vielä).
 Pääsimme toki sinne hikilaudoillekin. Ehdimme heittää muutaman lenkin, kummatkin kuulemma liian pitkiä. Totesimme laduilla taivaltaessamme, että 1) hiihto on todellakin välinelaji joten kamat kuntoon ennen lumille lähtöä 2) tauoille kannattaa ottaa lämmintä lisävaatetta mukaan ja 3) latukahvilat ovat laatuunsa nähden tuhottoman hintaisia ja mieluummin pysähtyy laavuilla joihin saa tuoda omat eväät.
Tauolla Kahvikeitaan laavulla oli niin kylmä että vietimme lähes koko ajan käpertyneenä sikiömäisesti kontilleen nuotion viereen.
Jojo seurasi reissun aikana Auroras Now:sta josko meillä olisi mahdollisuus nähdä revontulia. Yllättäen viimeisenä iltana magneettikentän häiriöisyys (don't ask) oli ilmeisen korkealla tasolla, mikä tarkoittaa sitä että revontulet ovat todennäköisiä. Vedimme siis aamuyöstä toppatakit niskaan ja lähdimme etsimään revontulia. Tarvoimme keskelle lumikenttää ja tiirailimme taivaalle joka muuttui vähitellen vihreäksi. Revontulia alkoi muodostua kaikkialle ympärillemme. Kuviot muuttivat muotoaan häkellyttävän nopeasti, mutta kuitenkin hitaasti kuin luikerrellen.

Kotiinpaluu sujui rennosti yöjunassa torkkuen. Loma taisi tulla molemmille aika tarpeeseen ainakin univelasta päätellen. Siitä tulikin mieleen, koukutuimme aika pahasti The Walking Dead -sarjaan ja saatoimme ehkä mahdollisesti katsoa siitä kolmessa päivässä kaksi ensimmäistä kautta... ja osan kolmannesta. Sarja kertoo viruksen lailla leviävästä sairaudesta joka muuttaa suurimman osan ihmiskunnasta zombeiksi (tai "kävelijöiksi") sekä ihmisistä jotka yrittävät selviytyä maailmanlopun keskellä. Suosittelen, 5/5! Ei myöskään ole aiheesta huolimatta liian pelottava (en suostu katsomaan edes Scary Movieita). 

 

2. helmikuuta 2013

Aura: Sydämentykytystä ja sikaburgereita

Vietimme eilen iltaa Herwoodissa Julian ja Ollin kanssa, jotka olivat saapuneet Turusta viettämään minilomaa tänne pohjoiseen (se oli vitsi). Päätin perjantain kunniaksi haudutella tarjouspossua oikein muhevaksi, ruokablogeissa jo muutaman vuoden pyörineeksi pulled porkiksi. Homma lähti hyvin käyntiin: possu kypsyi kauniisti kolmatta tuntia valurautapadassa. Mutta. Päätimme sitten lähteä käymään avannossa. Jätin possun hautumaan liedelle. Palattuamme naureskelimme jostain kuuluvalle korkealle piipitykselle - "se on varmaan meidän palohälytin". Ja niinhän se olikin. Ylös päästyämme asunto oli savuinen ja paloauto oli jo karauttanut pihaan. Onneksi kuitenkaan mitään ei sattunut ja savukin saatiin nopeasti pois tuulettamalla. Palomiehetkin naureskelivat ja sanoivat että "nää on näitä perinteisiä", koiraakin kävivät rapsuttamassa - tai yrittivät ainakin. 

Kärtsänneestä lihasta, ylimääräisistä sydämentykytyksistä (sekä omista että naapurin mummon) sekä vienosta savun hajusta huolimatta lihasta tuli erinomaista. Riivin lihan ja sekoitin sen kanssa Helsingin Sanomien reseptin mukaan itse kokoon keittämäni tulisen bbq-kastikkeen. Lihan kanssa tarjosin itsetehtyjä hampurilaissämpylöitä, coleslawta, ananasrenkaita sekä salaatinlehtiä ja cheddarjuustoa.
Yhdistelmä (jota tosin on jo testattu kertaalleen kaveriporukan kesämökkireissulla) on niin maistuva että se vie kielen mennessään. Liha hupeni vuoasta aikamoista vauhtia, kuin myös coleslaw. Bbq-kastikkeesta kannattaa tehdä tulinen, coleslaw'n majoneesi taittaa sen kipakkuutta hyvin.

Tarinan opetus: Älä jätä liedelle mitään yksinään, tarkista palohälyttimen paristot ja muista tehdä pulled porkia!

27. tammikuuta 2013

Nora: Blogivieraana Pauliina

Focaccia Pauliinan tapaan 

Olen saanut muutaman kerran maistaa ystäväni Pauliinan focaccia-leipää, joka on aina ollut aivan omaa luokkaansa. Leivoin itsekin uutena vuotena kyseistä italialaista leipää, mutta siitä ei tullut lainkaan yhtä kuohkeaa verattuna Pauliinan focacciian. 

Päätinkin pyytää Pauliinan blogivieraaksemme jakamaan reseptinsä. Pauliina on ammatiltaan AD ja sen lisäksi, että hän on taitava graafikko, hän on myös loistava valokuvaaja. Ajatuksenani olikin, että Pauliina olisi myös itse valokuvannut focaccian teon. Pauliinalla oli kuitenkin visio videosta, ja niinpä ryhdyimme tuumasta toimeen.

Minä kuvasin videon Pauliinan Canon 5D Mark II -kameralla täysin nollakokemuksella. Olen toki valokuvannut, mutta videolle kuvaaminen oli täysin uusi juttu. Editointivaiheessa saimme avuksemme myös ystävämme Annin, ja kolmestaan toteutimme videon iMovie-ohjelmalla. Ohjelma oli onneksi helppokäyttöinen, sillä kukaan meistä ei ollut aikaisemmin edes avannut koko ohjelmaa. Editoinnissa vierähti koko perjantai-ilta, mutta se oli varsin mukavaa puuhaa, saatammepa tehdä toisenkin jakson "ruokaohjelmaamme". Kuvissa muuten vilahtaa myös Pauliinan kaunis puutalokoti. Jos asunto kiinnostaa enemmäkin, niin se on esittelyssä Deko-lehden seuraavassa numerossa.

focaccia from Kouttu on Vimeo.

Credits:
ohjaus ja käsikirjoitus: ei kukaan
kuvausjärjestelyt: Pauliina
videokuvaus: Nora
still-kuvat ja grafiikat: Pauliina
editointi: Nora, Pauliina ja Anni
villasukat: Anni

26. tammikuuta 2013

Nora: Paahdettu paprikatomaattikeitto

Pidämme silloin tällöin töissä Kokkaa kollegalle -päiviä. Tällöin joku viisihenkisestä työporukastamme valmistaa lounaan kaikille. Mielestäni idea on loistava, näinä päivinä lounaasta tulee erityinen hetki, ja samalla saa uusia ideoita omiinkin kokkailuihin. Työkaverini Hanna tutustutti minut tähän ihanaan keittoon omalla kokkausvuorollaan. Keittoon tulevat paprikat, tomaatit ja sipulit paahdetaan uunissa, mikä tekee keitosta erittäin maukkaan.

Minulla oli tänään siivouspäivä, johon olin kutsunut myös Eevan, Jennyn ja Julian. (Mikä onni onkaan saada kutsu siivouspäivääni, vau, mitkä pirskeet!) Olin todella epätoivoinen asuntoani vaivaavan hallitsemattoman kaaoksen edessä, ja tarvitsin apuvoimia. Saimmekin järjestettyä muun muassa eteiseni suuren kaapin, jonka oli kuvitellut olevan täpötäyteen ahdettu. Kas kummaa, kun vaatteet, lakanat ja pyyhkeet oli laskostettu, taiteltu ja viikattu oikein, oli kaapissa tilaa ruhtinaallisesti. Paras sisustuskeino on todellakin siivoaminen... Harmi, etten tajunnut ottaa ennen ja jälkeen kuvia!

Mutta miten keitto ja siivous liittyvät yhteen? No, tietenkin siten, että siivoajille tarjoiltiin keittoa ja se saikin lähes ylistävän vastaanoton. Uskaltaisin jopa luvata, että tämä keitto vie takuuvarmasti kielesi. Kannatta siis kokeilla!


Paahdettu paprikatomaattikeitto

2 isoa paprikaa
4-5 tomaattia
2-3 valkosipulinkynttä
2 sipulia
öljyä
n. 7 dl vettä
1 tölkki / purkki tomaattimurskaa (tällä kertaa käytin chilillä maistettua tomaattimurskaa, sopii erityisesti talvella nautittavaan keittoon)
1 kasvisliemikuutio
suolaa
pippuria
timjamia
sokeria

Lohko paprikat, tomaatit ja sipulit (valkosipulinkynnet kokonaisina) ja laita ne uunipellille. Ripottele kasvisten päälle oliiviöljyä, suolaa ja pippuria. Paahda kasviksia uunissa noin 20-30 minuuttia 220 asteessa. Laita paahtamisen jälkeen kasvikset kattilaan, lisää vesi, tomaattimurska ja liemikuutio ja anna kiehua. Kiehuttelin keittoa miedolla lämmöllä noin puoli tuntia. Lopuksi mausta keitto mustapippurilla, suolalla, sokerilla ja tinjamilla ja soseuta sauvasekottimella. Itse musersin keittoon lopuksi vielä yhden kuivahtaneen sämpylän.

21. tammikuuta 2013

Jenny: Keskimmäisen synttärit

Vietimme viikonloppuna keskimmäisen lapsemme syntymäpäiviä. Tällä kertaa pidin aivan pienet juhlat isovanhemmille ja sisaruksilleni, vaikka oli meitä silti 12. Tyttömme täytti kolme vuotta, ja elää juuri todellista prinsessakautta! Juhlamekon valinnassa tärkeintä on pituus ja hulmuavuuden aste. Syntymäpäivälahjaksi saadut Belleprinsessakengät olivatkin aivan hitti, ne menivät taas tänäänkin sänkyyn prinsessan viereen nukkumaan.
 

 
Esikoisemme mekko on sedän tuliainen Taiwanista. Koko on 11-vuotiaan, ja on 5-vuotiaallemme juuri sopiva. 
Tarjoiluksi tein linssikookospinaattikeittoa, hummusta ja leipää sekä juustoja ja jälkiruuaksi kahta kakkua. Siskoni Nora teki vielä sitruunamuffinsseja. Ruuat olivat oikein hyviä, mutta eivät kovin kuvauksellisia. Toisen täytekakun kinuski oli niin kovaa, ettei siihen saanut kynttilöitä pystyyn ja sivukuorrutuksetkaan eivät onnistuneet aivan niin hyvin kuin olisin toivonut (lue: olivat aivan sairaan kauhean näköiset). Muffinssien kuorrutus oli samaa sarjaa. Tästä syystä kakkua ei nyt niin paljon kuvattu.

Keiton ohje on kirjasta Uusi kasviskeittiö, Celia Brooks Brown. Kannattaa kokeilla jos tykkää kookoksesta ja linsseistä. Keitosta ei tullut kuvaa, mutta tässä on ohje:

Linssikookospinaattikeitto (4 annosta)

150 g linssejä
1 l kasvislientä
1 sipuli silputtuna
2 isoa valkosipulinkynttä
2 tl juustokuminajauhetta
2,5 dl kookosmaitoa
2-3 rkl tummaa soikakastiketta
4 kourallista tuoretta pinaattia
merisuolaa ja rouhittua mustapippuria

Huuhdo linssit, pane isoon kattilaan ja lisää sen verran vettä, että ne peittyvät. Keitä 10 minuuttia ja lisää loput ainekset pinaattia lukuun ottamatta. Pienennä lämpöä ja kypsennä hiljaisella tulella noin puoli tuntia, kunnes linssit ovat pehmenneet.

Annostele neljään kulhoon kourallinen pinaattia ja ammenna päälle kuumaa keittoa.


Tarjolla olleen leivän tein kuuluisalla vaivaamattoman leivän reseptillä.  Kokeilin reseptiä pari vuotta sitten ystäväni suosittelemana, hän kertoi leivän olevan todella helppotekoinen ja hyvän makuinen. Olin ensin aivan ihmeissäni ohjeesta, siinä on vain 1/4 tlk kuivahiivaa ja kylmää vettä, sekä kohotusaika on 12-18 tuntia, mutta ohje todella toimii! Taikinaa ei tarvitse vaivata ollenkaan, ainekset vain sekoitetaan puuhaarukalla esim. illalla ja annetaan kohota yön yli. Seuraavana aamuna sitten leivotaan leipä kattilassa.
 Hummustahnassa on mukana aurinkokuivattua tomaattia, maku on aivan mahtava! Ohje on täältä.




Oli oikein mukavat syntymäpäivät rennoissa merkeissä. Veljeni ja siskoni jäivät vielä katselemaan illalla elokuvaa meille. Minä käväisin myös hiihtämässä, joka tosin päättyi pieneen kaatumiskohtaukseen, kun kompastuin sauvaani. Tekniikka on vähän hakusessa mutta kyllä se siitä.

10. tammikuuta 2013

Nora: kikhernesalaatti

Jatkan samalla linjalla kuin Aura. Ohessa on uuden vuoden terveysintoilijalle kevyt ja runsaasti proteiinia sisältävän kikhernesalaatin resepti, joka sopii erinomaisesti myös kuntoilijan välipalaksi.

Muille: nopeasti valmistuva superherkullinen kikhernesalaatti.



Itse olen melkoinen ruokajämähtäjä. Kun löydän herkullisen reseptin, voin syödä samaa ruokaa loputtomiin. Kikhernesalaatti on hyvä esimerkki siitä. En ole montaa muuta salaattia tehnyt kotona kuukausiin. Jämähtämisestä kertoo myös se, että minäkin keksin vihdoin viime syksynä, että metsät ovat tosiaan täynnä niitä sieniä, ja niiden poimiminenkin on hauskaa. Sen jälkeen olenkin suurimmaksi osaksi syönyt yhdellä ja ainolla reseptillä tehtyä sienirisottoa. Voin myös paljastaa, että opiskeluaikoina jumituin kahteen ruokalajiin: linssikeittoon ja tomaattipastaan. Ne olivat hyviä ja ennen kaikkea halpoja.

Älkää ymmärtäkö väärin, rakastan kyllä hyvää ruokaa, mutta inhoan reseptien etsimistä ja erityisesti kaupassa käymistä. Jos saisin joka päivä raaka-aineet ja reseptin eteeni, kokkailisin innolla. Onneksi sain joululahjaksi Tofu-keittokirjan, joten kaikesta päätellen vuosi 2013 on tofun vuosi!

Mutta pidemmittä puheitta, tässä resepti, josta riittää kahdelle hengelle.


Kikhernesalaatti


2 purkkia kikherneitä vedessä
1 sipuli
2-3 tomaattia
1 paprika
1 ruukku korianteria
1 sipuli
vajaa desilitra oliiviöljyä
1 sitruuna
suolaa ja pippuria

Huutele kikherneet. Kuutio pieniksi paloiksi tomaatti, paprika ja sipuli. Yhdistä aineet keskenään.

Valmista kastike: Purista oliiviöljyn joukkoon sitruunan mehu ja lisää makusi mukaan suolaa ja mustapippuria. Kaada kastike salaattiin. Silppua korianteri joukkoon ja sekoita. Voit antaa salaatin maustua vielä jääkaapissa noin puoli tuntia. Herkuttele hyvällä omatunnolla!