24. lokakuuta 2013

Aura: Naamiaisasu, DIY

Arkkitehtuurin laitoksen fuksit järjestävät joka syksy vuoden parhaat naamiaiset, Syyskauden avajaiset. Tällä kertaa avajaisia juhlittiin teemalla "Linnunradan viidakkokirja" - juhlissa nähtiin hahmoja niin avaruudesta kuin villistä viidakostakin. Oma asuni meni enemmän metsään, olin nimittäin tutkimusmatkailija. Askartelin asua varten steampunk-henkiset tutkimusmatkailijan lasit raejuustopurkeista ja suojalaseista, toki spraymaalilla kuorrutettuna. Lasit oli varsin helppo tehdä ja olivat melko edullisetkin, sillä tarvikkeita löytyi jo omasta kaapista. Lisäsin laseihin luupin halppissilmälaseista, jotka katkaisin keskeltä.
Hyvän, kuvilla varustetun ohjeen lasien tekoon löydät esimerkiksi täältä. Vaatteet ostin kirpparilta ja ne maksoivat yhteensä kuusi euroa. Pahoittelut kehnoista kännykkäkuvista!

 Ystäväni Roope pukeutui avaruusteemassa Fok_it -sarjakuvan Säihkyturpa-yksisarviseksi. Maski on tehty pahvista ja kiinnitetty kuminauhalla. Korvat ja sarvi ovat kiinni Tiimarista ostetussa prinsessapannassa. Sarven sateenkaari on tehty silkkipaperista.
Nämä asut sopisivat hyvin myös kohta lähestyviin Halloween -kemuihin!

20. lokakuuta 2013

Julia: Parven sisustus


Asuntomme sisustus on kauttaaltaan melko feminiininen, johtuen siitä, että mieheni ei ole kiinnostunut sisustamisesta. Jopa makuuhuoneessakin on vaaleanpunaiset tapetit, mutta onneksi mies on tarpeeksi äijä ollakseen välittämättä sellaisista pikkuseikoista. Olen välillä oikeasti yrittänyt sisustaa vähän maskuliinisemmin. Tässä tarina siitä.

Keittiömme yläpuolella on matala parvi, joka toimii telkkari- ja vierashuoneena ja siellä säilytetään kirjoja, pelejä ja käsityötarvikkeita. Sisustaminen onkin haasteellista kun on näin monta toimintoa ja matala, pitkä tila kyseessä. Olin ajatellut tänne sellaista maskuliinista ilmettä, miehekkäitä värejä ja ehkä jopa nahkaa. 

Alku meni ihan hyvin kun valitsin seinien väriksi vaalean harmaan (maalia oli jäänyt eteisen maalaamisen jälkeen), mutta sitten kävimme äidin kanssa kangaskaupassa ja arvaatte varmaan, miten siinä kävi.
Vaaleanpunainen sopii niin nätisti harmaan kanssa. Siispä ostin vaaleanpunaista pepitaruutuista kangasta, jolla päällystin 120cm leveän vaahtomuovipatjan, joka toimii tarvittaessa vierasvuoteena ja siinä myös löhöillään telkkaria katsottaessa. Isot harmaaraidalliset tyynyt kätkevät sisäänsä varapeitot ja tyynyt. Kukka- ja sydäntyynyt olen myös tehnyt itse.Koko parven mittaiseen "koloon" mahtuu paljon kirjoja ja pelejä. Valokuvat käsityöarkun päällä ovat Joelin ottamia. Kaakelihellan yläosa koristaa parvea ja lämmittää talvella parven ihanan lämpimäksi.
Patjan päälle levitetyn tilkkupeiton olen tehnyt lukiossa käsityön lukiodiplomityönä. Se on alunperin tarkoitettu riippumatoksi. Brodeerasin ompelukoneella rakkauslaulujen sanoja tilkkuihin ja käytin materiaaleina suurimmaksi osaksi kierrätettyä pellavaa ja vanhoja lakanapitsejä. Voin muuten suositella kaikille lukiolaisille lukiodiplomin tekemistä jos siihen on mahdollisuus. Ne olivat mielestäni lukion hauskimpia kursseja ja opiskeltiin mm. kaavoitusta. Lukiodiplomin voi lukiosta riippuen tehdä kotitaloudesta, kuvataiteesta, käsityöstä, liikunnasta, mediasta, musiikista, tanssista ja teatterista.

Nora on ottanut nämä kuvat parvelta viime keväänä. Sen jälkeen Olli on tehnyt parven toiseen päähän matalan tv-tason ja tukevat kaiteet, jotta lapset eivät pääsisi putoamaan. Tämä on yksi kotimme lempipaikoista ja varsinkin lapset viihtyvät täällä!

19. lokakuuta 2013

Aura: Cassislikööri, pt. II

Nyt ne on valmiit, mustaherukkaliköörit nimittäin. Kypsyttelin niitä hiukan jo yliaikaa, yhteensä reilu 10 viikkoa keittiön kaapissa. Maistoin eilen makeutuksen yhteydessä juomaa ja voin kertoa, hyvältä maistuu! Kypsytin juoman korkeassa Ikean tiivistetyssä lasitölkissä. Tölkistä kaadoin juoman siivilän ja sokeroinnin kautta muutamiin erilaisiin pulloihin. Pienemmät pullot ostin jo kesällä Granitista, isommat haalin kirpputorilta. Kirppareilla kannattaa muuten olla tarkkana lasiastioiden hintojen kanssa. Näitä samoja isompia pulloja oli muutamalla koluamallani kirppikellä myytävänä todella erilaisin hinnoin.  Jossain samanlainen pullo maksoi 9 e, omani ostin (varsin kirpaisevaan) kolmen euron hintaan. Ole myös tarkkana tiivisteosien kumien kanssa! Vanhemmat tuppaavat olemaan jo varsin kuivia ja lohkeilevaisia.

Drinkeistä ensimmäisenä muistuu mieleen se kuuluisa Kir Royal, kuohuviinin ja mustaherukkaliköörin makoisa liitto. Taidan juomillani kokeilla myös Country Breeze -drinkkiä (giniä, mustaherukkalikööriä ja omenamehua). Lisäksi klassinen, kirpeä Gin Fizz taittuu syksyisempään tunnelmaan lorauksella créme de cassista. Joulun tullen mustaherukkalikööriä voi kaataa myös glögin sekaan antamaan mehumaisempaa makua. Mustaherukkalikööri mehevöittää leivonnaisten makua ja on erinomainen kostuke esimerkiksi (aikuisille tarkoitetuille) marjakakuille.

Tässä vielä muistutukseksi liköörin ohje. Muistathan että juoma kypsyy muutaman kuukauden!
Créme de cassis 
1 l mustaherukoita
7 dl vodkaa
1,5 dl vettä 
4 dl sokeria

Murskaa herukat. Laita herukkamassa ja vodka isoon lasipurkkiin. Jos poimit herukat itse, poimi myös muutama herukanlehti ja laita nekin lasipurkkiin antamaan makua. Sulje lasipurkin kansi. Nesteen tulee peittaa herukkamassa ja mahdolliset lehdet kokonaan. Anna tekeytyä huoneenlämmössä, pimeässä, 2-3 kuukautta.
Siivilöi maustunut marjaviina kulhoon. Mittaa vesi ja sokeri kattilaan. Kuumenna samalla sekoitellen, kunnes sokeri on liuennut. Kaada siirappia liköörin joukkoon välillä maistellen, kunnes likööri on mielestäsi sopivan makeaa. Pullota pieniin pulloihin.
Säilytä avaamattomat likööripullot valolta suojattuina huoneenlämmössä. Liköörin maku kypsyy vielä ikääntyessä, ja juoma säilyy yli vuoden.

17. lokakuuta 2013

Julia: Perheloma Kroatiassa

Nyt seuraa matkaraporttia. Meidän perheelle tarjoutui vihdoin mahdollisuus isyysloman myötä lähteä ulkomaille ja pitihän se käyttää. Vietimme 12 päivää Kroatian Splitissä, josta teimme vuokra-autolla päiväretkiä lähiympäristöön.

Syys-lokakuun vaihteessa ilmat olivat vielä melko lämpimät. Aurinkoisina päivinä lämpötila nousi yli kahteenkymmeneen asteeseen. Paras lomakausi Kroatiassa on toukokuusta syyskuun loppuun, jolloin tosin muita turisteja on melko paljon ja hintataso korkeampi. 

Asuimme yksityisessä vuokrahuoneistossa, joita Splitissä on paljon. Varsinkin lapsen kanssa matkustaessa oli hyvä, että oli oma keittiö, sillä pelkän ravintolaruoan syömiseen olisi kyllästynyt aika nopeasti. Meillä oli oma iso parveke, jossa vietimme aikaa ja pelasimme shakkia iltaisin vauvan mentyä nukkumaan. Asunnon sijainti oli hyvä, sillä vieressä oli Marjanin luonnonpuisto, jossa kävimme paljon yhteisillä retkillä ja Olli kävi aamuisin siellä juoksemassa. 

Pidimme lomaa myös internetistä, sillä meillä ei ole älypuhelimia ja kävimme vain kerran netissä läheisessä itsepalvelupesulassa.
Asunnon keittiö oli hyvä ja valmistimme siellä mm. lättyjä ja pastaruokia. Aamupalat teimme myös aina itse, vaikka lähellä olisi ollut useita "aamiaiskahviloita". 
Lähellä oli tori, josta kävimme ostamassa hedelmiä, vihanneksia ja kukkia. Muut ruokaostokset teimme paikallisissa supermarketeissa. Ruokaostoksilla käyminen on mielestäni hauskaa vieraassa maassa, kun on tarjolla on muutakin kuin Pirkkaa.
Kävimme paljon uimassa vaikka säät olivatkin jo aika viileitä.

Ravintoloissa söimme suurimmaksi osaksi herkullista seafoodia. Täällä Konoba Marjanissa se oli erityisen hyvää.

Meillä oli vuokra-auto koko ajan. Periaatteessa olisi riittänyt jos olisi ottanut sen vain viikoksi, sillä Splitissä kaikki on niin lähellä. Kroatiassa ajaessa täytyy olla aika varma kuljettaja ja hallita mäkilähtö hyvin. Liikennekulttuuri itsessään on melko rauhallista, mutta puitteet autoiluun ovat aivan erilaiset kuin mihin ollaan Suomessa totuttu. Korkeuserot ovat suuret ja kadut ja parkkipaikat ovat erittäin kapeita.
Tässä olemme lähdössä autolautalla läheiselle Soltan saarelle päiväretkelle. Splitistä pääseekin matkustamaan useille lähisaarille, jotka ovat käymisen arvoisia. Helpointa on kuitenkin ottaa auto tai miksei polkupyörä mukaan, sillä saarilla välimatkat ovat aika pitkiä ja julkista liikennettä on vähän.
Seuraavat kuvat ovat Trogirista, läheisestä pienestä kaupungista, joka kuuluu Unescon maailmanperintökohteisiin.

Kroatiassa on upeita luonnonpuistoja. Yksi niistä on Biokovo, jossa kävimmekin. Ajoimme pientä serpentiinitietä osan matkaa ja lähdimme kapuamaan Vosac-huipun rinnettä ylös vauva kantorepussa. Huipulle asti menee hyvä kivinen polku, joka alussa nouee jyrkkänä kohti huippua mutta loivenee huippua kohden ainakin kartan korkeuskäyrien mukaan. Polkua pitkin voi jatkaa myös Sveti Jurelle, joka on 1762 m korkea ja samalla myös Biokovon korkein huippu. Sinne pääsee perille myös autolla tai polkupyörällä. Täällä on video kyseisestä tiestä. Patikoimisesta pitäville on siis tarjolla huippunäkymiä ja vaihtelevaa maastoa. Kannattaa ottaa mukaan hyvät varusteet (vaelluskengät, säänmukaiset vaatteet, vettä, eväitä ja kartta).
 
Loma oli ihana mutta oli myös ihanaa palata kotiin syksyiseen Suomeen!




11. lokakuuta 2013

Eeva: Syksy terassilla

Mikä mahtava syksy meillä onkaan ollut, en malta olla hehkuttamatta tätä upeaa ruskaa, auringonpaistetta ja lämpöä! Ja jatkoa on luvassa vielä ainakin tänä viikonloppuna. Varsinkin vaahterat ovat suorastaan loistaneet keltaisina ja luoneet ihanaa valoisuutta jo pimeneviin päiviin. Olenkin miettinyt, ovatko keltaiseksi muuttuneet lehdet ja kasvit luonnon viisautta ja tarkoituksenmukaisuuta, sillä ne todella luovat valoisuutta pimeyden keskelle. Luonnossahan ei ole mitään turhaa, vaan kaikilla ilmiöillä on tarkoituksensa, myös väreillä. Värit voivat houkutella saalista, varoittaa tai ilmaista jotakin. Toki tiedän prosessin, jossa lehtivihreä eli klorofylli pakenee syksyllä puun runkoon ja keltaiset sekä punaiset värit saavat vallan lehdissä. Mutta haluan ajatella, että tämä valoisa keltainen ilmestyy valaisemaan syksyn tullen iltojamme.
Poikkeuksellisen lämpimät päivät ovat suoneet myös jatkoaikaa terassin käytölle. Emme ole vieläkään  raaskinneet viedä kaikkia kalusteita talvisäilöön, sillä aurinkoisena päivänä on mukava kahvitella pihatöiden lomassa ulkosalla tai illalla grillata jotain pientä iltapalaa. Laajensimme terassia viime kesänä ja nyt meillä on 50 neliötä ruokailu- ja oleskelutilaa. Laajennus on osoittautunut tarpeelliseksi, olemme jo ehtineet viettää täällä monia hauskoja ja mieleenpainuvia juhlia!
Grilli sai katoksen suojakseen.Katteena on vanhat betonitiilet, jotka puhdistimme sammaleesta ja maalasimme. Emme halunneet kattaa suurempaa alaa terassista, koska sateen sattuessa voimme valmistaa grillissä ruuan, mutta sisätiloissa on silloin miellyttävämpi ruokailla.
Terassimme on tontin laidalta katsottuna melko korkea ja aiomme istuttaa viiniköynnöksiä vaimentamaan tätä korkeutta. Ja tietysti myös odotamme kunnon rypälesatoa. Istutamme ne vasta keväällä, jotta köynnökset ehtivät kesän aikana kunnolla juurtua ja ottaa talven vastaan vankkoina ja vastustuskykyisinä. Kasvihuoneessa viini on viheriöinyt ja tuottanut satoa jo useita vuosia. Ja pientä puuhaa riittää vielä terassin ympäristön kanssa, tuohon aidattoman alueen viereen tulee liuskekiviä ja kukkalaatikon perennatkin ovat vielä mietinnässä.
Pihalla riittää totisesti puuhaa myös syksyllä. Meillä on lukuisia suuria vaahteroita, isoja koivuja ja lehmuksia ja haravointi on koko perheelle tuttua puuhaa, toisten mielestä mukavaa, toisille ihan pakkopullaa. Ja se mitä ei ehditä syksyllä tehdä, voidaan tehdä keväällä!
Taitaa taas jäädä osa haravoinnista keväälle sillä viikonloppuna juhlitaan ystävien synttäreitä ja pidetään sunnuntaibrunssi perheen kesken. Ja nautitaan kauniista syksystä, sitä toivon myös teille kaikille!

6. lokakuuta 2013

Au pair Suomeen

Ajattelin kirjoittaa pitkästä aikaa postauksen. Meidän perheessä on tapahtunut monia muutoksia viime syksyn jälkeen ja olen ollut todella kiireinen. Minä aloitin työt, vanhin tyttömme aloitti eskarin, keskimmäinen aloitti päiväkodin ja nuorin jäi kotiin au pairin kanssa. Kaikki on sujunut todella hyvin, vaikka etukäteen olinkin aika huolissani kaikesta. Varmasti olisin tällä hetkelläkin aivan poikki ja stressaantunut, jos emme olisi päättäneet ottaa kotiimme au pairia. On niin ihana tunne tulla töistä kotiin, kun kaikki lapset ovat jo kotona ja koti on siisti! Siksi tämän postauksen aiheena onkin au pair perheessämme. Yritän myös koota asioita, joita kannattaa miettiä, jos suunnittelee au pairia perheeseen.

Olimme miettineet au pairia kauan,  mutta monet asiat epäilyttivät meitä viime hetkiin saakka. Eniten mietitytti, miten tulisimme toimeen tytön kanssa, jota emme tuntisi etukäteen lainkaan. Päätimme, että meidän täytyy haastatella ehdokkaita huolellisesti. Lopulta emme joutuneet haastattelemaan kuin yhtä tyttöä, koska Laura vaikutti välittömästi sopivalta meidän perheeseemme. Hän on saksalainen 18-vuotias tyttö, jonka löysimme tuttumme kautta. Suositus osui täsmälleen oikeaan, tähän mennessä kaikki on sujunut täydellisesti (siitä kohta lisää). Jos perhe miettii au pairia, kannattaa muistaa, että au pair asuu samassa taloudessa ja on täten läsnä kaikessa perheen arjessa, iltaisinkin kun rentoutuu sohvalla tai kun mennään perheen kanssa metsäretkelle tai lomalle. Itse ajattelin etukäteen, että tulevasta vuodesta oli tulossa erilainen vuosi, kuin ottaisimme vaihto-oppilaan perheeseen. Ajattelin myös, että vuosi kannattaisi ottaa kiinnostavana haasteena joka toisi eteen varmasti positiivisia hetkiä mutta ehkä myös negatiivisia.

Meitä mietitytti myös, miten nuori tyttö tulisi selviytymään kolmen pienen lapsen perheessä ja mitä kaikkea hänen tehtäviinsä kuuluisi. Olen itsekin ollut au pairina, joten jotakin hajua minulla jo olikin sopivista tehtävistä. Mietimme niitä Lauran kanssa jo skypen välityksellä ennen kuin hän tuli meille. Teimme myös sopimuksen etukäteen ja sovimme käytännön asioista. Valmistauduimme kesän aikana henkisesti Lauran tuloon tekemällä erilaisia valmisteluita. Liimailin dymo-koneella tehtyjä tekstejä ympäriinsä. Mietin, mitkä mahtavat olla au pairimme lempiruokia. Järjestelimme hänen huonettaan viikon. Tai kaksi. Yritin myös miettiä kotimme järjestystä siten, että vieraan olisi helppo löytää kaikki ja viihtyä hyvin. Sitten vain odottelimme jännittyneinä.


Liimasin juuri eteisen Malm-lipastoon nimi-kyltit jokaiselle lapselle omaan laatikkoon (ei näy kuvassa). Helpottaa paitsi au pairin, myös miehen arkea.
Laura tuli meille kaksi päivää ennen töideni alkua, joten aikaa opetteluun ei ollut paljon. Onneksi anoppini tuli auttamaan, ja hän auttoi meillä lastenhoidossa monta viikkoa. Jos perheellä ei ole ketään auttamassa, kannattaa au pairin tulla muutamaa viikkoa ennen töiden alkua, jotta rutiinit ehtii opettelemaan. Meillä lapset tottuivat nopeasti Lauraan ja leikkivät tosi mielellään hänen kanssaan. Emme olleet tehneet erityistä listaa tehtävistä, koska emme tienneet mitä Laura ehtisi tehdä päivän aikana - kaikki tulisi olemaan meillekin uutta. Ajattelimme ensin katsoa miten kaikki lähtee sujumaan, ja sitten miettiä, jos tulisi jotakin erityistä mieleen (tämä sopii muutenkin meidän perheellemme, emme ole nimittäin erityisen suunnitelmallisia). Tietysti ohjeistimme Lauraa lastenhoitoasioissa ensin. Tämä toimi oikein hyvin, koska Laura on niin oma-aloitteinen. Hän tuntui olevan alusta alkaen kuin kotonaan. Oli uskomatonta nähdä, kuinka helposti hän osasi järjestellä kaoottisen lastenhuoneemme ja kuinka ymmärtävästi hän suhtautuu lapsiimme.

Lopulta Lauran päivät ovat muotoutuneet seuraavan tapaisiksi: Hän tulee yläkertaan noin 7.30, ja auttaa lasten aamupaloissa ja pukemisessa. Mieheni vie vanhimman tytön eskariin ja Laura vie keskimmäisen päiväkotiin kuopus mukanaan. Tätä varten meillä on kaksostenrattaat tai pyöräkärry ja välillä keskimmäinen pyöräilee itse. Minä pääsen livistämään töihin, sillä lähden jo 7.30. Sitten kuopus nukkuu, ja Laura siivoilee sen verran kuin ehtii, yleensä yläkerta on aivan siisti, riippuu vähän kuopuksestamme. Sitten Laura hakee vanhemmat lapsemme ja on heidän kaikkien kanssa kunnes minä tulen kotiin. Perjantaisin ja viikonloppuisin hänellä on vapaata.
Laura auttaa kuopustamme, joka on juuri oppinut kiipeämään majaamme.

Kaikki on mennyt siis uskomattoman hyvin. Olemme olleet erittäin onnekkaita, että löysimme näin hyvin meidän perheeseemme sopivan au pairin. Suosittelisin au pairia perheille, jotka ovat valmiita ottamaan uuden perheenjäsenen ja saamaan upean kokemuksen. Au pairille kokemus on usein erittäin kiinnostava, koska hän pääsee kokemaan tavallisen perheen arkea. Toivonkin, että Laura tekee pian vierailijapostauksen tänne blogiin, jolloin saisitte lukea hänen näkökulmiaan aiheeseen!