31. heinäkuuta 2013

Aura: Risotto con piselli

Kesä on ruuan kannalta hiukan hankalaa aikaa. Toisaalta kaikki ihanat vihannekset ovat tuoreita ja kotimaiset hedelmätkin alkavat vähitellen kypsyä - toisaalta kuumuus vie ruokahalua eikä oikeastaan ruokaa päivisin tee edes hirvittävästi mieli. Tein tänään kesäpäivän lounaaksi kevyttä (yeah right) hernerisottoa joka vei kielen ja pienen nälän. Lieden edessä joutuu risoton kunniaksi hikoilemaan puolisen tuntia, mutta sitten saakin jo sännätä takaisin parvekkeelle viilentymään.

Resepti on Glorian kuudennesta ruokakirjasta. Tilasin vahingossa Glorian Ruoka&Viinin asuntomessuilla käydessämme enkä oikeastaan ole katunut vahinkoa hetkeäkään. Uudesta lehdestä on tullut testattua ainakin muikkuburgerit ja vadelmasuklaabrownie. Lisäksi olen lukenut lehden varmaan kymmenen kertaa kannesta kanteen. Vähän surullista.

Reseptin yhteydessä lempireseptejään esitellyt Saku Tuominen toteaa, että italialaiset jättävät usein risottonsa suomalaiseen makuun jopa raa'aksi, todella al denteksi. Itse pidän risotoistani eniten hiukan muhjuisina - mutta jokainen tyylillään. Unohdin tuoreet herneet kauppaan joten siksi risottoni näyttää hieman vaatimattomalta. Muista käyttää risottoon vain ja ainoastaan risottoriisiä! Uncle Ben'sin pitkäjyväinen ei valitettavasti kelpaa tähän hätään, basmatista puhumattakaan.

Risotto con piselli eli hernerisotto (4-5 hengelle, reilu annos)
1 l kasvislientä tai vettä (käytin fond du chef -liemimöykkyjä kiireessä)
200 g pakasteherneitä
50 g voita, oivariinia tms. (ei margariinia!)
3-4 pientä sipulia
350 g risottoriisi (arborio tai carnaroli)
n. 1 dl valkoviiniä, pullonjämät käy erittäin hyvin
100 g budjettiin sopivaa kovaa juustoa raasteena (parmesan, pecorino tai grana padano)
suolaa ja pippuria
(200g tuoreita herneitä)
tuoretta basilikaa tai persiljaa

Kiehauta kasvisliemi kattilassa. Ota neljäsosa liemestä erilleen ja soseuta pakasteherneet siihen. Sekoita muun liemen kanssa ja kiehauta. Käytä herneseosta risottoliemenä. Sulata voi pannulla, lisää pieneksi pilkotut sipulit. Kuullota pari minuuttia. Lisää riisi ja sekoita huolella voihin. Lisää valkoviini ja anna haihtua. Lisää kuumaa lientä n. 2 dl kerrallaan huolellisesti sekoittaen, kunnes riisi on kypsää. Tähän kuluu n. 20-25 minuuttia. Älä päästä risottoa silmistäsi hetkeksikään, se on helppo pilata tässä vaiheessa! Lisää mahdolliset tuoreet herneet viisi minuuttia ennen kuin risotto on kypsää.
Lisää risottoon lopuksi juustoraaste ja hienonnettu basilika tai persilja. Tarjoile heti. Halutessasi voit raastaa juustoa vielä annoksen päälle ja ripotella lisäksi hyvää oliiviöljyä.


11. heinäkuuta 2013

Kesäpäivän risteily Rosalaan ja Bengtskäriin

Jos perheen yhteisiä lomapäiviä on niukasti, kuten meillä ainakin tänä kesänä, ne kannattaa suunnitella hyvin etukäteen. Ainakin siinä tapauksessa, jos on tarkoitus lähteä omista nurkista pois. 

Yhden päivän aikana ei voi lähteä kovin kauaksi, sillä kukapa haluaa istuskella kauniina kesäpäivänä esimerkiksi kuumassa autossa. Päätimme pitkähkön pohdinnan jälkeen lähteä risteilymatkalle, jolla ei siis ole mitään tekemistä Ruotsin risteilyjen kanssa. Varasimme päiväristeilyn Kasnäsistä (Kasnäsiin ajaa Turusta noin 1,5 tunnissa ja Helsingistä 2 tunnissa) Rosalan Viikinkikeskukseen ja sieltä Bengtskärin majakkasaarelle. Lähdimme matkaan aamupäivällä tällä Mirandra-veneellä.
Kemiönsaaren kunnassa, Hiittisten saaristossa sijaitsevassa Rosalassa meitä oli vastassa asiantunteva opas, joka kertoi viikinkiajan historiasta.
 
Hintaan kuului matkojen lisäksi myös lounas, herkullista kalakeittoa ja saaristolaisleipää. Lounas tarjoiltiin viikinkiaikaisen mallin mukaan rakennetussa, tunnelmallisessa "päällikön talossa", vaikka me itse nautimmekin lounaan ulkona, sillä auringonpaiste houkutteli tälä kertaa kynttilänhämyä enemmän. 
Alueelle on rakennettu viikinkiaikainen kylä ja erilaisia historiallisia näyttelyitä. Pihalla olevia pelejä ja aseita pääsi myös kokeilemaan, paitsi katapulttia! Myös kanat ja kanit elävöittivät pihapiiriä.
Iltapäivällä matka jatkui aurinkoisessa säässä kohti Bengtskärin majakkasaarta. Bengtskär on Suomen eteläisin majakkakohde ja Pohjoismaiden korkein majakka.

Nyt ilma oli kuin morsian, mutta matkalle lähtiessä kannattaa pitää mielessä, että Bengtskäriin ei tehdä matkoja kovalla tuulella lainkaan, sillä silloin rantautuminen turvallisesti on mahdotonta.

Isäntäpariskunta, joka asuu pienellä saarella lähes koko vuoden, otti meidät ystävällisesti vastaan. Myös täällä opas kertoi mielenkiintoisia tarinoita saaren vaiheista, jonka jälkeen tutustuimme itsenäisesti majakkaan ja saareen.
Majakassa on kaksi kahvilaa, pieni hotelli, kaksi museohuonetta, isäntäpariskunnan asunto sekä majakan torni, jonka huipulle pääsee kiipeämään portaita pitkin. Näköalat olivat todella huikeat!
Kotimatka sujui leppoisissa merkeissä. Vauva nukkui vaunukopassaan tyytyväisenä veneen moottorin huristessa. Me muut ihastelimme kauniita saaristomaisemia, ja haaveilimme pikku mökeistä luodoilla.
Päivä oli todella onnistunut kaikin puolin. Kyllä lähiseuduillakin on upeita ja mielenkiintoisia matkakohteita. Tätä reissua voimme suositella lämpimästi koko kaiken ikäisille yksinään tai yhdessä matkustaville! Vauvan kanssa olisi pärjännyt pelkällä kantoliinalla, mutta vaunutkin mahtuivat kokoontaitettuina veneeseen.

Meitä alkoi kiinnostaa myös yön viettäminen Bengtskärin majakan hotellissa. Onkohan jollain siitä kokemuksia?

Vinkiksi vielä, vaikka keittolounas kuului risteilypakettiin ja saarilta sai ostaa myös kahvia, kannattaa ottaa jonkin verran omia eväitä mukaan, sillä meri-ilma tekee nälkäiseksi.

5. heinäkuuta 2013

Vierailevana postaajana Liz

Tällä kertaa vierailevana postaajana on Joelin opiskelukaveri Liz. Liz on kotoisin Pietarista, mutta on asunut Suomessa jo muutaman vuoden. Herttainen vieraamme esittelee toiseksi alimmaisessa kuvassa aarrekarttaansa punaisessa paidassa. Samassa kuvassa on toinen ulkomaalaisvahvistuksemme, Moon Koreasta, joka opiskelee myös samassa oppilaitoksessa poikamme kanssa.

No niin, juhannuspäivä, josta halusin kertoa, on jo mennyt kauan sitten mutta kuten sanotaan - parempi myöhään kuin ei milloinkaan!
Siis kävin Sauvossa, joka sijaitsee Länsi-Suomessa, ensimmäistä kertaa juhannuksena, ja lähdin sinne suoraan Helsingistä. Saavuin perjantai iltana aika myöhään (työn jälkeen) ja tutustuin ystäväni perheeseen Koutussa. Siellä minua odotti hienot asiat - iso omakotitalo, mukava terassi, hienot maisemat, mahtavaa luonto, sauna ja, totta kai, ihanat ihmiset!
Oli tosi mukava tutustua kaikkiin, ja olen iloinen että minulla oli sellainen mahdollisuus. Meidän yö alkoi syömällä herkullista ruokaa kauniissa omakotitalossa, josta sitten pääsimme pihalle ja myös saunaan. Ja sauna - kuinka ihana se oli! Talo oli tosi kiva ja kun pääsimme ulos, upea luonto ympäröi meitä joka paikassa. Miten muuten juhannusta voisi viettää?

Kun sauna aika loppui, tutustuin vielä uuteen peliin nimeltä Treasure Maps. Se oli sellainen juttu, jossa otetaan erilaisia lehtia ja leikataan sieltä ne kuvat, joista pidät tai joita haluaisit nähdä tulevaisuudessasi. Mielenkiintoista tekemistä. Minulla kesti jonkin aikaa, vain koska olin niin kiinnostunut siitä!

Seuraavana päivänä syötiin pannukakkuja aamiaiseksi ja matkustettiin Sauvoon. Ihana pieni kaupunki. Tykkäsin meidän reissusta. Kun saavuimme takaisin, viimeisenä sunnuntai päivänä, vietimme päivällisen kaikkien kanssa terasilla. Meille tarjottiin makkaroita, perunoita, salaattia, kukkakaalia (josta tykkäsin erittäin paljon) ja veli Jonas valmisti hyviä paprikoita juuston sisällä. Oli tosi hyvää.
No mutta, sitten oli hyvästien aika ja lähtö takaisin työskentelemään pääkaupunkiin. Nopeasti tämä viikonloppu meni! Tämän lyhyen tarinan lopuksi haluaisin kiittää vielä kerran vieraanvaraista ja ystävällistä  perhettä! Olen tosi iloinen ja voin rehellisesti sanoa että se oli minun ensimmäinen juhannus suomalaisen perheen kanssa. Paljon kiitoksia kaikesta!

Kiitokset myös Lizille viehättävästä seurasta! On aina suuri ilo tutustua uusiin ihmisiin.

3. heinäkuuta 2013

Viilipyttyä

Jos tunnet tarvetta tehdä itse syötävää mahdollisimman vähällä vaivalla, tee kotiviiliä! Sillä tuskin mikään syöminen on yksinkertaisempaa valmistaa ja onnistuminen on taattua. Näin puolilomalaisena tekee mieli fiilistellä kesäjuttuja ja viilin teko alkoi tuntua juuri sopivalta pikku askareelta töiden lomassa.
Olin melkein jo unohtanut tämän kotiviilin ihanuuden, sen verran pitkään on kulunut, kun olen sitä valmistanut. Se on tämä ihana kesä, joka nostattaa mielen syövereistä tällaisia nostalgisia tapoja. Silloin, kun naapurissamme joitakin vuosia vielä sitten oli lehmiä ja saimme maitoa suoraan tilalta, tein viiiliä useinkin. Ja siitä tuli se paras viili, kiinteä, samettisella kermakerroksella!
 
Ja näin helppoa se on:
 

Kulhon pohjalle noin ruokalusikallinen viiliä siemeneksi. Mitä rasvaisempi viili, sen parempi siemen.
Lisää päälle pari desiä luomu- tai täysmaitoa, sekoita kevyellä kädellä.
Anna viilien seistä vuorokausi lämpimässä. Kerman tiivistyttyä pintaan laita valmiit viilit jääkaappiin.
Ja sitten vaan herkuttelemaan viilillä oman mieltymyksen mukaan. Kaneli on se tutuin viilin mauste ja mietinkin, että miksiköhän juuri tämä mauste sopii niin hyvin viilin kanssa. Ehkä se on tuo pehmeiden ja täyteläisten makujen liitto.
Ai niin, vanha kansa sanoo, että viili ei tekeydy ukkosella. Kuten kermakaan ei vaahtoudu.
 
Ja muista maistella kesäherkkuja!