18. tammikuuta 2014

Eeva:Rannekorusta Teneriffalle

Vietimme viikon joulun aikaan mieheni kanssa Teneriffalla ja paluumatkalla lentokoneessa vieressäni istui nuori nainen, joka viihdytti itseään punomalla rannekoruja. Kiinnostuin ihan ääneen vierustoverini mielenkiintoisesta puuhasta ja niinpä hän alkoi selostaa innokkaasti yksinkertaista tekniikkaa, jolla syntyy ranne- ja kaulakoruja. Kaksi eri väristä lankaa tai narua sidotaan päistään edessä istuvan istuimen selkänojaan, kierretään yhteen ja pujotellaan väliin helmiä. Helppoa ja hauskaa ajankulua!

Ja koska en ostanut yhtään korua Teneriffalta laajoista koruvalikoimista huolimatta, tein nopsaan itselleni kotona rannekorun samalla tekniikalla, vähän kuin matkamuistoksi. Kätevää. Tarvikkeina nyt oli mitä kaapista löytyi, puuvillalankaa, paperinarua, helmiä ja metalliprikkoja, mutta pienellä panostuksella voisi tehdä ihan hienojakin ranteen somistuksia.
Reissun tunnelmiin on mukava palata tämän hyytävän kylmyyden keskellä. Matkalla ja menossa mukana olivat meidän lisäksemme ystäväperheemme, johon kuului vanhemmat, kolme teini-ikäistä nuorta ja isoisä eli Pappa. Majoituimme yksityishenkilöltä Holiday lettings-sivuston kautta varattuun huvilaan saaren eteläosaan, Costa del Silencioon. Paikka oli meille tuttu jo entuudestaan, sillä Jenny vietti perheineen siellä pari vuotta sitten muutaman kuukauden ja kävimme siellä heitä tapaamassa.
Varasimme kyseisen huvilan, sillä se oli riittävän suuri näin isolle porukalle, ja siksi, koska siinä oli lämmitetty uima-allas. Korostan sanaa lämmitetty, sillä se oli ehdottomasti toiveena, mutta joka valitettavasti jäi toteutumatta. Allas pysyi kylmänä huolimatta soitoista vuokranantajalle, hän ei ilmeisesti pystynyt hankkimaan lämmittäjän korjaajaa juuri sillä hetkellä. Mutta minulle kelpasi vähän kylmempikin vesi ja taisi siellä uida joku toinenkin. Loppujen lopuksi emme viettäneet kovinkaan paljon aikaa itse huvilalla, vaan tutustuimme vuokra-autolla ja bussilla saareen, loikoilimme rannalla ja söimme hyvin.

Ystävykset, Sirkku ja minä, ilta-auringossa uintireissun jälkeen Los Cristianoksen rannalla. Keli oli mitä parhain, aurinkoista ja lämmintä ja meressä olisi voinut polskia vaikka kuinka pitkään.
Kävimme jopa kahteen otteeseen saaren pohjoisosassa sijaitsevassa kaupungissa, Puerto de la Cruzissa. Ensimmäisellä kerralla tapasimme siellä pari työkaverianikin, joiden kanssa ihailimme rannan tyrskyjä iltavalaistuksessa. Toisella kerralla oli tavoitteena mennä eläintarhaan, Loro parkiin. Toisin kuin miesväki, sateessa kastumista parempana vaihtoehtona Sirkku ja minä pidimme jutustelua lämpimän drinkin äärellä sisätiloissa. Ja erilaisia baareja, ruokapaikkoja ja kauppoja tässä kaupungissa tosiaan riittää.
Mascan laakso saaren luoteisosassa oli todella näkemisen ja kokemisen arvoinen paikka. Olimme jo suunnitelmissamme etukäteen päättäneet mennä sinne, mutta matka majapaikastamme Mascalle bussien kanssa oli melko hankalaa, ja kun sitten sattumalta näimme suurin piirtein maassa lojuvia retkien järjestäjän mainoksia, niin tartuimme tilaisuuteen. Kukaan meistä ei ole ollut vastaavilla retkillä, ja niinpä meitä odottikin yllätys. Olimme jo hieman ihmetelleet reissun alhaista hintaa, mutta sillekin paljastui selitys. Matka oli villatuotteita valmistavan yrityksen sponsoroima, ja heti reissun alkukilometreillä löysimme itsemme näiden tuotteiden esittelytilaisuudesta. No, otimme ilon irti siitäkin ja suhtauduimme asiaan kepeän huvittuneesti, tai oikeastaan nauroimme makeasti koko jutulle.
Reitti laaksoon vuorten yli serpentiiniteitä pitkin oli huikaisen kaunis! Siitä ilosta kannatti kuunnella villapeittojen ihmeitä.
Mascan laaksossa on pieni, viehättävä kylä, joka on levittäytynyt silmiä hivelevän kauniisti vuoren kupeisiin. Vierailijat voivat virkistäytyä pikku kahviloissa drinkkejä maistellen ja huikaisevan kauniita maisemia ihaillen. Ostimme täältä muuten maailman parhaimmat ja mehukkaimmat appelsiinit. Ja tulisia chilejä, joiden siemenet on nyt kuivattu ja visusti tallessa odottamassa kevään kylvökautta.
Miesväki innostui heti seuraavana päivän lähtemään uudelleen Mascaan, sieltä kun voi vaeltaa laaksoa pitkin meren rannalle. Oli kuulemma hieno reitti, paikoitellen vaativakin. Rannasta on kuljetuksia Las Galletakseen, josta taas pääsee bussilla jatkamaan matkaa.
Summa summarum, joulu etelässä oli ensikertalaiselle uusi kokemus, joka jätti mukavan jälkimaun. Pimeän ajan keskellä pyrähdys aurinkoon ja lämpöön, ei hassumpaa. Joulu erilaisissa maisemissa tosin meni aivan ohitse ja luulenpa, että emme oikeasta joulun vietosta tulevaisuudessa kovin helposti luovu.
Vuodenvaihteessa Koutun bloggarit ovat muutenkin matkailleet ahkerasti. Aura jo valottikin Lapin reissua ja Nora kävi ihanassa Istanbulissa. Ja tämän porukan matkailu senkun jatkuu, huomenna lähdetään taas koko perheen voimin viikonlopuksi Tamperelle. Meidän molemmat pojat sekä Aura opiskelevat siellä ja päätimme vaihteeksi viettää yhdessä aikaa tutustumalla heidän uuteen kotikaupunkiinsa ihan turistimeiningillä.

Mutta hyvää viikoloppua kaikille!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti