Au pair Suomeen

Ajattelin kirjoittaa pitkästä aikaa postauksen. Meidän perheessä on tapahtunut monia muutoksia viime syksyn jälkeen ja olen ollut todella kiireinen. Minä aloitin työt, vanhin tyttömme aloitti eskarin, keskimmäinen aloitti päiväkodin ja nuorin jäi kotiin au pairin kanssa. Kaikki on sujunut todella hyvin, vaikka etukäteen olinkin aika huolissani kaikesta. Varmasti olisin tällä hetkelläkin aivan poikki ja stressaantunut, jos emme olisi päättäneet ottaa kotiimme au pairia. On niin ihana tunne tulla töistä kotiin, kun kaikki lapset ovat jo kotona ja koti on siisti! Siksi tämän postauksen aiheena onkin au pair perheessämme. Yritän myös koota asioita, joita kannattaa miettiä, jos suunnittelee au pairia perheeseen.

Olimme miettineet au pairia kauan,  mutta monet asiat epäilyttivät meitä viime hetkiin saakka. Eniten mietitytti, miten tulisimme toimeen tytön kanssa, jota emme tuntisi etukäteen lainkaan. Päätimme, että meidän täytyy haastatella ehdokkaita huolellisesti. Lopulta emme joutuneet haastattelemaan kuin yhtä tyttöä, koska Laura vaikutti välittömästi sopivalta meidän perheeseemme. Hän on saksalainen 18-vuotias tyttö, jonka löysimme tuttumme kautta. Suositus osui täsmälleen oikeaan, tähän mennessä kaikki on sujunut täydellisesti (siitä kohta lisää). Jos perhe miettii au pairia, kannattaa muistaa, että au pair asuu samassa taloudessa ja on täten läsnä kaikessa perheen arjessa, iltaisinkin kun rentoutuu sohvalla tai kun mennään perheen kanssa metsäretkelle tai lomalle. Itse ajattelin etukäteen, että tulevasta vuodesta oli tulossa erilainen vuosi, kuin ottaisimme vaihto-oppilaan perheeseen. Ajattelin myös, että vuosi kannattaisi ottaa kiinnostavana haasteena joka toisi eteen varmasti positiivisia hetkiä mutta ehkä myös negatiivisia.

Meitä mietitytti myös, miten nuori tyttö tulisi selviytymään kolmen pienen lapsen perheessä ja mitä kaikkea hänen tehtäviinsä kuuluisi. Olen itsekin ollut au pairina, joten jotakin hajua minulla jo olikin sopivista tehtävistä. Mietimme niitä Lauran kanssa jo skypen välityksellä ennen kuin hän tuli meille. Teimme myös sopimuksen etukäteen ja sovimme käytännön asioista. Valmistauduimme kesän aikana henkisesti Lauran tuloon tekemällä erilaisia valmisteluita. Liimailin dymo-koneella tehtyjä tekstejä ympäriinsä. Mietin, mitkä mahtavat olla au pairimme lempiruokia. Järjestelimme hänen huonettaan viikon. Tai kaksi. Yritin myös miettiä kotimme järjestystä siten, että vieraan olisi helppo löytää kaikki ja viihtyä hyvin. Sitten vain odottelimme jännittyneinä.

Liimasin juuri eteisen Malm-lipastoon nimi-kyltit jokaiselle lapselle omaan laatikkoon (ei näy kuvassa). Helpottaa paitsi au pairin, myös miehen arkea.

Laura tuli meille kaksi päivää ennen töideni alkua, joten aikaa opetteluun ei ollut paljon. Onneksi anoppini tuli auttamaan, ja hän auttoi meillä lastenhoidossa monta viikkoa. Jos perheellä ei ole ketään auttamassa, kannattaa au pairin tulla muutamaa viikkoa ennen töiden alkua, jotta rutiinit ehtii opettelemaan. Meillä lapset tottuivat nopeasti Lauraan ja leikkivät tosi mielellään hänen kanssaan. Emme olleet tehneet erityistä listaa tehtävistä, koska emme tienneet mitä Laura ehtisi tehdä päivän aikana - kaikki tulisi olemaan meillekin uutta. Ajattelimme ensin katsoa miten kaikki lähtee sujumaan, ja sitten miettiä, jos tulisi jotakin erityistä mieleen (tämä sopii muutenkin meidän perheellemme, emme ole nimittäin erityisen suunnitelmallisia). Tietysti ohjeistimme Lauraa lastenhoitoasioissa ensin. Tämä toimi oikein hyvin, koska Laura on niin oma-aloitteinen. Hän tuntui olevan alusta alkaen kuin kotonaan. Oli uskomatonta nähdä, kuinka helposti hän osasi järjestellä kaoottisen lastenhuoneemme ja kuinka ymmärtävästi hän suhtautuu lapsiimme.

Lopulta Lauran päivät ovat muotoutuneet seuraavan tapaisiksi: Hän tulee yläkertaan noin 7.30, ja auttaa lasten aamupaloissa ja pukemisessa. Mieheni vie vanhimman tytön eskariin ja Laura vie keskimmäisen päiväkotiin kuopus mukanaan. Tätä varten meillä on kaksostenrattaat tai pyöräkärry ja välillä keskimmäinen pyöräilee itse. Minä pääsen livistämään töihin, sillä lähden jo 7.30. Sitten kuopus nukkuu, ja Laura siivoilee sen verran kuin ehtii, yleensä yläkerta on aivan siisti, riippuu vähän kuopuksestamme. Sitten Laura hakee vanhemmat lapsemme ja on heidän kaikkien kanssa kunnes minä tulen kotiin. Perjantaisin ja viikonloppuisin hänellä on vapaata.

Laura auttaa kuopustamme, joka on juuri oppinut kiipeämään majaamme.

Kaikki on mennyt siis uskomattoman hyvin. Olemme olleet erittäin onnekkaita, että löysimme näin hyvin meidän perheeseemme sopivan au pairin. Suosittelisin au pairia perheille, jotka ovat valmiita ottamaan uuden perheenjäsenen ja saamaan upean kokemuksen. Au pairille kokemus on usein erittäin kiinnostava, koska hän pääsee kokemaan tavallisen perheen arkea. Toivonkin, että Laura tekee pian vierailijapostauksen tänne blogiin, jolloin saisitte lukea hänen näkökulmiaan aiheeseen!