30. joulukuuta 2012

Aura: Eames House piparkakusta

Minulla on ollut tapana tehdä joka vuosi ennen joulua jonkinlainen rakennelma piparkakusta. Aluksi piparkakkutalot olivat aika perinteisiä pikku mökkejä muutamine kuusineen ja tomusokerilumineen. Minussa asuva pieni jääräpää kuitenkin heräsi pari vuotta pikkusieviä tupia tehtailtuani, ja aloin kaivata jotain haastetta. Tähän mennessa muistan rakentaneeni piparkakuista ainakin karusellin, useampia kolmikerroksisia kartanoita sekä viime vuonna kokonaisen piparkakkukylän jonka muodoltaan identtiset mökit oli kaikki koristeltu eri kuosein.


Tänä vuonna halusin tehdä jotain spektaakkelinomaista ja modernia (ei puhettakaan mistään tomusokeritahnasta muovatuista jääpuikoista tai pikkutarkasti koristetuista tuvan asukeista). Näin joskus interverkon ihmemaassa kuvan piparkakusta valmistetusta Frank Lloyd Wrightin Falling Waterista ja ajattelin ryhtyä samaan. Kärsivällisyys ei kuitenkaan riittänyt kaavojen piirtämiseen eikä niitä ollut siihen hätään saatavilla, joten vaihdoin kohteen Ray ja Charles Eamesin itselleen suunnittelemaan Eames Housena tunnettuun asuin- ja studiorakennukseen. Eames House kuuluu Case Study House -sarjaan, jonka tarkoituksena oli suunnitella viime vuosisadan puolivälissä moderneille kotitalouksille sopivia, toimivia rakennuksia ja toteuttaa ne. Suunnitelmista julkaistiin artikkelit sponsorina toimineessa Arts & Architecture -lehdessä. Case Study House -sarjaan kuuluu yhteensä 36 suunnitelmaa (joskin osaa niistä ei koskaan rakennettu), ja Eames House tunnetaankin järjestysnumeronsa mukaan myös nimellä Case Study House No.8. Rakennus valmistui vuonna 1949 Pacific Palisadesiin, Los Angelesiin, ja suunnittelijapariskunta asui ja työskenteli siellä yhdessä loppuelämänsä. 

Leipuri vähän vinksahtaneessa talossaan. Mad Photoshop skillz!


Yhteensä vietin aikaa tämän piparkakkutalon parissa noin 10 tuntia. Piparkakkutalojen ongelma ja ihanuus on siinä, että koskaan ei voi oikein tietää, onnistuvatko ne vai ei. Tarkkoja kaavoja piirrettyään turhautuu helposti kun huomaakin että piparitaikina paisuu ja pyöristyy uunissa aivan suunnitelmien vastaisesti. Innokasta kotileipuria ärsyttävät myös kuuman sokerin kanssa leikkiminen, liian löysä sokerikuorrute ja se kun on aika alkaa koota rakennelmaa ja huomaakin ettei omista tarpeeksi isoa alustaa. Vaikka kaikki menisikin putkeen, jäljestä tulee yleensä hiukan sotkuinen. Siksi talojen leipominen on perfektionistille oikein kasvattavaa ja rentouttavaa puuhaa jota suosittelen kaikille itseni kaltaisille suorittajille! Tällä(kin) kertaa talosta tuli mielestäni jotenkin epäonnistunut, mutta ensi vuonna sitten taas uudestaan.

Tein talon omilla kaavoilla kaupan valmispiparkakkutaikinasta, jota kului 800 grammaa. Ikkunat valmistin sulatetusta sokerista tekemästäni levystä, ja kuorrutuksena käytin valkuaistomusokeriseosta elintarvikeväreillä värjättynä. Talon mitat ovat noin 70 cm x 23 cm. Koristeina käytin katossa mantelilastuja kuvaamaan valkoista soraa, ja maassa vihreitä ja rusehtavia nonparelleja. 

 

3 kommenttia:

  1. Sanotaan, että itsetehdyssä taikinassa on kaupan taikinaan verrattuna parempaa se, että siitä voi jättää haluttaessa nostavat aineosat(leivinjauheen) pois ==> eipä tule häiritseviä paisuvaisia osia.. :)

    VastaaPoista
  2. Mä tein tänä vuonna ekaa kertaa taikinan itse ja ihmettelin miks en ole ennen ymmärtänyt tehdä. Joku taisi joskus väittää et se on työlästä/vaikeaa. Höpö höpö...mut taloon ei varmaan hermot venyisi;)

    VastaaPoista
  3. Totta muuten tuo nostavien aineiden poistaminen! Olen käyttänyt valmistaikinaa lähinnä siksi, että piparkakkutalot ovat usein jääneet loppujen lopuksi syömättä (niihin on kasaantunut pölyä ja valkuaiskuorrute on alkanut tummua rusehtavakasi). Näin ollen en ole viitsinyt tehdä omaa taikinaa talolle. Mutta tosiaan, ensi vuonna uusiksi ja silloin voisi tehdä jopa taikinan itse! // Aura

    VastaaPoista