Nora: Varotoimenpiteitä

Kauhuskenaarioni on sellainen joulu, kun paketeistani ei paljastuisi ainoatakaan kirjaa. Joululomahan on lukemista varten (paitsi mainittakoon poikkeuksena eräs joulu, jolloin olin lainannut Mad Menin kaksi ensimmäistä tuotantokautta. Arvaattehan, miten siinä kävi: joulu- ja tapaninpäivänä poistuin sohvalta ainoastaan mennäkseni hetkeksi nukkumaan. Tapanintanssit jäivät täysin kakkosiksi!).

Tänäkin jouluna olen varmistanut, etteivät joululukemiset lopu kesken, vaikka olisinkin ollut tuhma, ja pukki olisi pudottanut kontistaan pari minulle tarkoitettua pakettia. Kuulun Pieneen esikoiskirjakerhoon, joka mainostaa olevansa kirjakerho, “joka on tarkoitettu kaikille suomalaisen kaunokirjallisuuden ja kulttuurin kehittymisestä kiinnostuneille.“
Lainasin tämänkin pätkän kerhon sivuilta: 
“Jos säikähdit sanaa "kirjakerho", tiedä, että kerhomme toimii melkein täysin päinvastoin kuin tavanomaiset kirjakerhot.

Se panostaa täysin uusiin, tuntemattomiin esikoiskirjailijoihin. Se korvaa kirjailijalle ja kustantajalle yhtä paljon kuin kirjasta saa normaalissa kirjakauppamyynnissä (reilua kauppaa kotimaiselle tuotannolle!). Se toimittaa kirjat jäsenilleen tuoreeltaan, heti niiden ilmestyttyä. Se ei tarjoa liittymislahjoja, pakota ostositoumuksiin eikä myy kirjallisuutta halvalla.”

Allekirjoitan esittelytekstin täysin, paitsi, että pidän kyllä liittymislahjoista. Tuleehan minulle Gloriakin rätisevän ja kanavat kadottavan mutta hyvännäköisen Tivoli Audio -tilaajalahjaradion tähden. Mutta toisin kuin Glorian kohdalla, joka ei ole antanut minulle huulipunavinkkien lisäksi juurikaan mitään, Pienen esikoiskirjakerhon ansiosta olen tutustunut sellaisiin kirjoihin, joita en luultavasti olisi koskaan muutoin tullut lukeneeksi.

Tähän astiseen parhaimmistoon luokittelisin esimerkiksi Mooses Mentulan novellikokoelman Musta timantti. Realistiset novellit pureutuvat ihmisyyden ytimeen; aiheet vaihtelevat thaimaalaisesta marjanpoimijasta avioerolapseen, ja uskon tarinoiden koskettavat lähes jokaista lukijaa. Inhoan muuten novelleissa sitä, että kertomukset loppuvat kesken. Haluan tietää, mitä sitten tapahtui. Mentulan teoksen kohdalla kävi juurikin näin, jokainen novelli olisi itsessään ollut kokonaisen romaanin arvoinen.

Mutta palatakseni aiheeseen, en ole vielä ehtinyt lukea kaikkia tänä vuonna lähetettyjä kirjoja, joten aion pakata joulunviettoon kaksi niistä mukaani: Janica Branderin Lihakuun ja Jarmo Ihalaisen Perheestä ja alastomana juoksemisesta. Lisäksi ostin pokkariversiona Haruki Murakamin Sputnik rakastettuni. Enköhän näillä pärjää pyhien ylitse. 

Tänään kurkataan vielä Julian puutalojouluun, ja huomenna postaammekin kaikki yhdessä Koutusta. Kuulemisiin ja muistakaa myös vähän rentoutua jouluhössötyksen keskellä! Tosin itselläni taitaa olla tänään kiireisin valmistelupäivä.