22. joulukuuta 2012

Eeva: Työtason kunnostuksesta isoäidin vaakaan

Olen todella kiitollinen siitä, että meillä ei tänä vuonna ole yhtään ”jouluksi valmista” remonttia vireillä. Joulut, juhannukset ja suuremmat juhlat kun tuppaavat olevan niitä elämän suuria etappeja, jolloin on saatava jokin kohentamista odottava koulun nurkka uuteen uskoon. Ja samalla lisätä juhlien muutenkin aiheuttamaa ylimääräistä pöhinää.

Mutta jotain pientä kunnostusta sentään keksin juhlamieltä kohottamaan.

Keittiössämme on massiivipuinen työtaso, joka on jo pitkään suorastaan vaatinut hiomista ja öljyämistä. Siinä oli kattilan polttamia tummia renkaita ja joku hyväkäs oli käyttänyt sitä myös leikkuualustana. Tänä aamuna päätin korjata tämän epäkohdan.
Aluksi kaavin siklillä työtasolta kerroksen vanhaa öljyä, jotta hiomapaperi ei tukkeutuisi. En tiedä, onko näin tapana toimia, mutta se tuntui hyvältä ajatukselta. Ja irtosihan sitä mönjää melkoisesti.
Hioin tason hiomakoneella melko karhealla paperilla ja viimeistelin käsin hienommalla.
Tason etureuna on pyöreähkö ja koska en pidä sen muodosta, yritin muotoilla sitä suoremmaksi koneella. Kuten arvaatte, ei onnistunut.
Pölyjen poiston jälkeen (isäni opetti aikoinaan, että viimeiset hiontapölyt poistetaan kostealla kädellä) olikin urakan miellyttävin osuus vuorossa eli öljyäminen.

Sopivaa öljyä ei tietenkään talosta tahtonut tähän hätään löytyä riittävästi. Öljynhakureissuun näillä meidän välimatkoilla olisi tuhraantunut turhaa aikaa, joten päätin käyttää kookosöljyä.
Tämä neitsytkookosöljy on muuten mahtava tuote, sitä voi käyttää ruuanlaittoon ja kaikenlaiseen ihon- ja hiusten hoitoon. Ja näköjään myös työtason öljyämiseen.
Säilytän öljyä jääkaapissa ja kylmässä sen olomuoto on kiinteää. Lämmitin siis öljyn ennen sen kaatamista ja hiertämistä kankaalla tasolle.
Jossain vaiheessa aloin epäillä koko touhua. Kookosöljy on ominaisuuksiltaan kasvisrasvoista lähimpänä eläinrasvoja. Ja tämä taas voi aiheuttaa sen, että öljy pilaantuu ja alkaa haista. Tulikohan tästä sittenkin sellainen ”älä kokeile tätä kotona” juttu?

Mutta taso näyttää nyt melko hyvältä, ei kuitenkaan ihan täydelliseltä, sillä kaikkien veitsenviiltojen poistaminen olisi jo vaatinut höyläystä.

Nyt tämä vanha valurautainen Krups-vaaka pääsi arvoiselleen alustalle. Vaaka on äidin äitini, Mammin, peruja. Arvelisin sen olevan 1900-luvun alkupuolelta. Vaaka on iästään huolimatta edelleen hämmästyttävän tarkka ja jatkuvasti meillä käytössä. Puhdistin ja öljysin myös koneiston.

Mammi oli eläessään myös kova tuunailemaan maalaamalla kaikenlaista. Erityisesti antiikkikalusteiden sutiminen oli hänen alaansa. Eihän hän silloin mieltänyt niitä arvokkaiksi. Oli paljon hienompaa, jos kalusteita peitti uusi, joskin valumajälkiä täynnä oleva pinta. Muistan elävästi hänen kauniit rottinkiset Thonet-tuolinsa, jotka hän tuota pikaa uudisti.

1 kommentti: