Blogivieraana Tiina: Silmissä väikkyvät makeat, keltaiset luumut

Auran äiti Tiina jatkaa blogivierailijana - nyt vuorossa asiaa puiden varttamisesta.

Puutarhassamme on kolme luumupuuta. Talon rakentaja on ne aikoinaan sinne istuttanut eli ikää niillä on lähemmäs kaksikymmentä vuotta. Vuosi toisensa jälkeen ne ovat kantaneet hyvää satoa, erityisesti keskimmäinen puun. Sen hedelmät ovat olleet myös kaikkein maistuvimmat ja makeimmat. Puita on leikattu säännöllisen epäsäännöllisesti. Parempaa huolta olisi varmasti pitänyt pitää niiden valon saannista. Takana olevat havupuut ovat kasvaneet huimasti ja vieneet auringonsäteet hedelmäpuilta. Siitä johtuen ne ovat kasvattaneet vain muutaman vankan oksan ja muuten haaroittuminen on jäänyt vähemmälle.

Edellissyksynä päätimme tehdä edellisiä rankemman leikkausoperaation kaikille puille. Niitä karsittiin huomattavasti. Tämän seurauksena puut intoutuivat kasvattamaan entistä enemmän ja entistä suurempia luumuja. Koska suuria, kantavia oksia ei ollut enää kovin montaa jäljellä, niihin kohdistui melkoinen painolasti. Sen vuoksi tuon makeimman puun suurin oksa myös repesi. Oksa pönkättiin kahdesta kohtaa. Luumut kypsyivät syksyllä hyvin ja saimme niistä nautittua, mutta puutarhurin tuomio oli, että puu on elänyt historiansa. Siitä ei enää saa uusia oksia haaroittumaan, eikä revennyt oksa kiinnity millään konstilla entiselleen.

Koska puun luumut ovat pihan parhaita, halusimme säilyttää sen jollakin tavalla. Puutarhurin neuvo oli, että oksia voitaisiin varttaa ja kasvattaa uusi puu samasta alkuperästä. Minulla ei ole mitään kokemusta varttamisesta, joten tarvitsin apua asiaan. Nousiaisissa oleva Mattilan Taimistot Oy on asiassa mestari. He ottavat vartettavaksi myös yksityisten ihmisten puita. Ohjeeksi sain, että oksat kannattaa katkaista silloin, kun pakkasta on korkeintaan muutama aste, oksia ei kannata tuoda sisätiloihin, jossa ne kuivuvat. Oksia saa olla useita ja niiden pituus on hyvä olla n. 30 cm. Oksien pitää olla uutta kasvustoa. Onneksi meidän puussa oli runsaasti hentoisia, uusia oksia.

Taimistolla Jarno otti minut vastaan ja pikaisen vilkaisun jälkeen hän oli sitä mieltä, että tuomani oksat ovat hyvinkin käyttökelpoisia – ainakin ensimmäinen vaihe puun uudistamisessa onnistui! Hän myös arvioi, että lajikkeemme on Victoria. Arvion hän teki luumujen värin ja koon perusteella. Victoria on vanha, englantilainen lajike. Vaikka se on itsepölyttyvä, niin Jarno neuvoi, että senkin vierellä on hyvä olla muita luumupuita.

Brita otti vastaan oksani. Hän otti leikkurin käteensä ja suit sait sukkelaan hän oli leikannut oksista sopivan mittaiset ja sellaiset, että niissä on sopivasti silmuja jäljellä.

Nimi vielä oksiin mukaan ja ne olivat valmiita siirtymään – jääkaappiin. Niiden käsittelyn aika on muutaman viikon päästä.

Tavoitteeksi sovimme, että saisin kaksi puuta kasvatettavaksi. Toki otan varmaan kaikki onnistuvat uudet puun alut.

Koska halusin tietää, miten itse varttaminen tapahtuu, Brita ystävällisesti näytti sen minulle esimerkkioksalla. Varttamiseen tarvitaan juuripaakku sekä varren alku, johon vartettava lajike kiinnitetään. Luumulle, kirsikalle ja omenalle on kullekin omanlaisensa alkupaakku. Niiden lajikkeilla ei ole merkitystä, se syntyy vartettavasta osasta.

Taimistolla vartetaan vuosittain 15 000 kappaletta hedelmäpuita. Niitä pidetään ensin viileässä, jonka jälkeen ne siirretään ruukkuihin kasvamaan. Ennen myyntiin menoa taimet siirretään vielä toiseen, suurempaan ruukkuun. Ymmärtääkseni koko prosessi kestää kolme vuotta ennen kuin taimi on valmis puutarhamyymälään. Koska prosessi kestää näin pitkään, niin tarvitaan melkoiset tilat, joissa taimia ja kasvatusruukkuja säilytetään. Järjestys näytti myös olevan kaiken a ja o, jotta puulajit tai kasvuvaiheet eivät mene sekaisin.

Juuripaakussa olevaan varteen tehdään viisto pinta terävällä veitsellä, vastakkainen pinta tehdään vartettavaan oksaan.

Yhtymäkohtaan kiepautetaan joustava teippi.

Varteen jätetään vain yksi silmu. Se yllätti minut. Olisin kuvitellut, että varttamisella olisi paremmat mahdollisuudet onnistua, jos silmuja olisi useampia. Oikea tapa on kuitenkin pelata yhden silmun varaan; onnistumisprosentti on kuulemma 98:n luokkaa. Aika karun näköiseksi varsi jää loppujen lopuksi.

Taimistolla oli laatikoittain jo seuraavassa vaiheessa olevia taimia.

Myös sellaisia omenapuun taimia on myynnissä, joissa samassa varressa kasvaa kolmea eri lajiketta. Niitä sanotaan perhepuiksi. Lajikkeet voivat olla myös eri aikaan kypsyviä. Silloin samasta puusta saadaan satoa pitkän aikaa.

Minä saan omat taimeni toukokuun lopussa, kesäkuun alussa. Ne voi istuttaa suoraan maahan.
Rusakoiden ja ruohonleikkureiden varalta ne on hyvä suojata verkolla. Ohjeeksi sain myös, että taimi katkaistaan n. 70 cm:n kohdalta. Näin saadaan aikaan haaroittuminen. Sitä en huomannut kysyä, kauanko menee siihen, että voimme taas odotella satoa uudesta puusta. Taitaa vierähtää useampi vuosi. Siitä huolimatta mielessä väikkyy odotus keltaisista herkuista ja kielellä voi maistaa niiden makeuden. Uusia luumuja odotellessa pitää tyytyä puuvanhuksen edelliseen satoon.