Eeva: Kirppis osa 3 - Wanhan Wallankumous ja Pimee Vintti

Tarvitsetko kelpo ikkunan tai menneiden vuosikymmenien eleganssia ja käsityötaitoa huokuvan oven? Tai ehkä persoonallisen keittiökaapin ja lasikuvun valaisimeen rikkoutuneen tilalle? Suuntaa siis Turun Lausteelle Wanhan Wallankumoukseen! Sieltä tosin et voi hankkia rakennus- ja sisustustarvikkeita upouusina, vaan kaupan olevat tuotteet ovat vanhoista rakennuksista talteen otettuja rakennusosia. Poikkeuksen tekevät paperitapetit, jotka ovat kuvioiltaan ja materiaaleiltaan perinteisiä.

Vanhassa koulurakennuksessa sijaitseva kauppa myy ja välittää käytettyjä rakennustarvikkeita vaihtelevalla valikoimalla. Myynnissä on ikkunoiden ja ovien lisäksi vanhoja uuneja ja uunin osia, erilaisia heloja, valaisimia, pattereita ym. Ja kaikki tuotteet hyvässä järjestyksessä ja hinnoiteltuina.

 

Aina yhtä ystävällinen omistajapariskunta on omistautunut ihailtavasti näkemykselleen, vanhassa vara parempi. Ja tottahan tämä on, perinteisten rakennusten rakennusosat kun ovat tehty kestävistä ja korjattavista materiaaleista yksinkertaisin menetelmin ja siksi ne oikein huollettuina ja korjattuina kestävät vuosikymmeniä. Kaupan omistajilta saa myös asiantuntevia ohjeita ja neuvoja vanhan rakennuksen korjaamiseen. Ja voihan kunnostetun rakennusosan käyttää ihan uudisrakennukseenkin. Tuttavapariskunnallemme kunnostettiin viime kesänä Wanhasta Wallankumouksesta hankitut ikkunat ja ihan uuteen mökkiin.

  

Koulurakennuksen toisessa päässä onkin sopivasti vanhoja sisustustuotteita ja kalusteita kauppaava tunnelmallinen liike, jonka nimi on salaperäisesti Pimee Vintti. Puuhanainen Marika on kerännyt kahteen huoneeseen ja keittiöön laajan valikoiman mitä erilaisimpia vanhoja, eri vuosikymmeniltä kotoisin olevia kodin tarvikkeita, leluja, astioita, tekstiilejä ja koriste-esineitä.

Kesällä pitääkin suunnata Paattisille, sillä Marika avaa siellä kesämyymälän. Ja valikoima tulee varmasti olemaan laaja ja kiinnostava.

Toivottavasti viikonloppuna olisi aikaa käydä pitkästä aikaa kirppiksillä ja kokea löytämisen iloa!

Blogivieraana Tiina: Riemua rievusta

Blogivierailut jatkuvat - nyt vuorossa on Auran äiti Tiina.

Meillä kotona tiskirättejä kutsuttiin tiskikluuteiksi. Ne olivat kovasti arkisia asioita, eikä niistä juuri puhuttu. Nyt rättejä löytyy useita kuoseja, niihin on painettu hauskoja kuvia tai mietelauseita. Rätin sävyn voi valita keittiön tai tunnelman mukaan. Toki niitä voi tehdä itsekin. Päätin kokeilla, minkälainen rätti syntyy hamppulangasta.
Tilasin netistä ekolankaa. Se on valmistettu kierrätetystä hampusta ja luomupuuvillasta. Puikkosuositus on 3.5 – 4.0. Mukavantuntuisen palmikko-ohjeen löysin Moda –lehden numerosta 8/2012.

 Koska minulla on löysähkö käsiala neuloin 3.5 puikoilla. Lanka on säikeistä ja aika löysäkierteistä. Kutoessa saa olla tarkkana, että koko lanka tulee puikolle mukaan ja neule säilyy siistinä. 


Parasta tässä ohjeessa oli se, että lopputulos näyttää samalta työn kummaltakin puolelta. Silloin ei ole väliä, kumminpuolin rätti jää tiskipöydälle. Hamppulangan imukyky paranee käytössä ja rätin voi pestä tiskikoneessakin astioiden mukana 60 asteessa.

 Rättejä syntyy nopeasti ja sellaisen voi hyvin viedä mukanaan kyläilyreissulla tuliaisiksi. Tämä rätti lähti ystävälle syntymäpäivälahjaksi.

Erilaisten neulepintojen kokeilemisen voi käyttää hyödyksi ja tehdä erilaisia rättejä. Oheinen ”aallokko” syntyy, kun toistaa seuraavanlaista ohjetta: 


o = oikein
n = nurin
s = silmukka 


Luo 41 s, kummassakin reunassa 3 s neulotaan aina oikein.
Neulo 3 krs oikein. Toista *…*
Kuvio: 1. krs *5 s o, 2 s yht, langankierto*
2. krs *neulo langankierto oikein, 6 s n*
3. krs *4 s o, 2 s yht, langankierto, 1 s n*
4. krs *2 s o, 5 s n*
5. krs *3 s o, 2 s yht, 2 s n, langankierto*
6. krs *3 s o, 4 s n*
7. krs *2 s o, 2 s yht, 3 s n, langankierto*
8. krs *4 s o, 3 s n*
9. krs *1 s o, 2 s yht, 4 s n, langankierto*
10. krs *5 s o, 2 s n*
11. krs *2 s yht, 5 s o, langankierto*
12. krs kaikki silmukat nurin
13. krs 1 s o *langankierto, 2 s o yhteen silmukoiden takareunoista, 5 s o*, lopussa 4 s o
14. krs 5 s n *1 s o, 6 s n* lopussa 1 s o
15. krs 1 s o *langankierto, 1 s n, 2 s o yhteen silmukoiden takareunoista, 4 s o*, lopussa 3 s o
16. krs 4 s n *2 s o, 5 s n*, lopussa 1 s n
17. krs 1 s o *langankierto, 2 s n, 2 s o yhteen silmukoiden takareunoista, 3 s o*, lopussa 2 s o
18. krs 3 s n *3 s o, 4 s n*, lopussa 3 s o, 1 s n
19. krs 1 s o *langankierto, 3 s n, 2 s o yhteen silmukoiden takareunoista, 2 s o*, lopussa 1 s o
20. krs 2 s n *4 s o, 3 s n* lopussa 4 s o, 1 s n
21. krs 1 s o *langankierto, 4 s n, 2 s o yhteen silmukoiden takareunoista, 1 s o*, lopussa langankierto, 4 s n, 2 s o yhteen silmukoiden takareunoista
22. krs 1 s n *5 s o, 2 s n*, lopussa 5 s o, 1 s n
23. krs 1 s o *5 s n, 2 s o yht, langankierto*, lopussa 5 s n, 1 s o
24. krs kaikki silmukat nurin

Toista kerrokset eli kuviokerroksia tulee yht. 48.
Neulo 2 krs nurin. Päättele langat.

Käytössä hamppulanka –rätti on osoittautunut kelpo kluutiksi; se pyyhkii hyvin, paranee iän myötä, eikä haise.

Nora: Blogivieraana Pauliina

Focaccia Pauliinan tapaan 

Olen saanut muutaman kerran maistaa ystäväni Pauliinan focaccia-leipää, joka on aina ollut aivan omaa luokkaansa. Leivoin itsekin uutena vuotena kyseistä italialaista leipää, mutta siitä ei tullut lainkaan yhtä kuohkeaa verattuna Pauliinan focacciian. 

Päätinkin pyytää Pauliinan blogivieraaksemme jakamaan reseptinsä. Pauliina on ammatiltaan AD ja sen lisäksi, että hän on taitava graafikko, hän on myös loistava valokuvaaja. Ajatuksenani olikin, että Pauliina olisi myös itse valokuvannut focaccian teon. Pauliinalla oli kuitenkin visio videosta, ja niinpä ryhdyimme tuumasta toimeen.

Minä kuvasin videon Pauliinan Canon 5D Mark II -kameralla täysin nollakokemuksella. Olen toki valokuvannut, mutta videolle kuvaaminen oli täysin uusi juttu. Editointivaiheessa saimme avuksemme myös ystävämme Annin, ja kolmestaan toteutimme videon iMovie-ohjelmalla. Ohjelma oli onneksi helppokäyttöinen, sillä kukaan meistä ei ollut aikaisemmin edes avannut koko ohjelmaa. Editoinnissa vierähti koko perjantai-ilta, mutta se oli varsin mukavaa puuhaa, saatammepa tehdä toisenkin jakson "ruokaohjelmaamme". Kuvissa muuten vilahtaa myös Pauliinan kaunis puutalokoti. Jos asunto kiinnostaa enemmäkin, niin se on esittelyssä Deko-lehden seuraavassa numerossa.
focaccia from Kouttu on Vimeo.

Credits:
ohjaus ja käsikirjoitus: ei kukaan
kuvausjärjestelyt: Pauliina
videokuvaus: Nora
still-kuvat ja grafiikat: Pauliina
editointi: Nora, Pauliina ja Anni
villasukat: Anni

Nora: Paahdettu paprikatomaattikeitto

Pidämme silloin tällöin töissä Kokkaa kollegalle -päiviä. Tällöin joku viisihenkisestä työporukastamme valmistaa lounaan kaikille. Mielestäni idea on loistava, näinä päivinä lounaasta tulee erityinen hetki, ja samalla saa uusia ideoita omiinkin kokkailuihin. Työkaverini Hanna tutustutti minut tähän ihanaan keittoon omalla kokkausvuorollaan. Keittoon tulevat paprikat, tomaatit ja sipulit paahdetaan uunissa, mikä tekee keitosta erittäin maukkaan.

Minulla oli tänään siivouspäivä, johon olin kutsunut myös Eevan, Jennyn ja Julian. (Mikä onni onkaan saada kutsu siivouspäivääni, vau, mitkä pirskeet!) Olin todella epätoivoinen asuntoani vaivaavan hallitsemattoman kaaoksen edessä, ja tarvitsin apuvoimia. Saimmekin järjestettyä muun muassa eteiseni suuren kaapin, jonka oli kuvitellut olevan täpötäyteen ahdettu. Kas kummaa, kun vaatteet, lakanat ja pyyhkeet oli laskostettu, taiteltu ja viikattu oikein, oli kaapissa tilaa ruhtinaallisesti. Paras sisustuskeino on todellakin siivoaminen... Harmi, etten tajunnut ottaa ennen ja jälkeen kuvia!

Mutta miten keitto ja siivous liittyvät yhteen? No, tietenkin siten, että siivoajille tarjoiltiin keittoa ja se saikin lähes ylistävän vastaanoton. Uskaltaisin jopa luvata, että tämä keitto vie takuuvarmasti kielesi. Kannatta siis kokeilla!

Paahdettu paprikatomaattikeitto

2 isoa paprikaa
4-5 tomaattia
2-3 valkosipulinkynttä
2 sipulia
öljyä
n. 7 dl vettä
1 tölkki / purkki tomaattimurskaa (tällä kertaa käytin chilillä maistettua tomaattimurskaa, sopii erityisesti talvella nautittavaan keittoon)
1 kasvisliemikuutio
suolaa
pippuria
timjamia
sokeria

Lohko paprikat, tomaatit ja sipulit (valkosipulinkynnet kokonaisina) ja laita ne uunipellille. Ripottele kasvisten päälle oliiviöljyä, suolaa ja pippuria. Paahda kasviksia uunissa noin 20-30 minuuttia 220 asteessa. Laita paahtamisen jälkeen kasvikset kattilaan, lisää vesi, tomaattimurska ja liemikuutio ja anna kiehua. Kiehuttelin keittoa miedolla lämmöllä noin puoli tuntia. Lopuksi mausta keitto mustapippurilla, suolalla, sokerilla ja tinjamilla ja soseuta sauvasekottimella. Itse musersin keittoon lopuksi vielä yhden kuivahtaneen sämpylän.

Eeva: Aurinkoisena pakkaspäivänä

Tällä viikolla olemme saaneet nauttia aurinkoisesta ja kirpeästä pakkassäästä, siis kunnon talvesta. Tosin itse en ole ehtinyt kotiin valoisaan aikaan kuin yhtenä päivänä. Fannyn kanssa pihalla ulkoillessani huomasin, että jasmiinit talon vieressä ovat jääpuikkojen peitossa, aurinko siis jo lämmittää ja räystäät tippuvat.

Pimeän kauden jälkeen huikaisevalta tuntuva auringon valo käänsi puutarhassa kävellessäni mielen kohti kevättä ja kesää. Joka vuosi sama juttu tähän aikaan, suunnitelmat pihan ja puutarhan kohentamiseksi alkavat nostaa voimalla päätään ja niiden kaikkien toteuttamiseen ei yksi kesäkausi riittäisi millään.

Ensi kesän yhtenä rakennusprojektina on rakentaa tämän lumen peitossa olevan terassin yhteyteen kunnon kesäkeittiö. Terassi on rakennettu pari vuotta sitten ja se on osoittautunut onnistuneeksi ratkaisuksi oleskelun kannalta, muutama lisäneliö ei tosin olisi pahitteeksi.  Valitsimme paikan juuri siitä kohtaa tontilta, minne aurinko paistaa aamupäivästä auringon laskuun saakka. Ruoka on valmistettu siirrettävissä kaasugrilleissä mutta hyvin varusteltu kesäkeittiö toisi lisää toimivuutta ruuanlaittoon, varsinkin kun syöjiä on kesäaikaan melkoinen joukko.

Ja tässä vielä kuva talvisen perjantai-illan kevään värisestä salaatista joka syötiin lihapadan ja lohkoperunoiden kera.Appelsiinia, avocadoa, punasipulia, mustapippuria ja kastikkeena suihkaus valkoviinietikkaa.Yksinkertainen ja toimiva makuyhdistelmä.

Aurinkoisia ulkoiluilmoja kaikille, ensi viikolle onkin sitten luvattu lumisateita ja lähes nollakeliä.

Eeva: Tauluista

Ennen vanhaan koteihin hankittiin harkiten tauluja ja samat teokset pysyivät seinillä vuosikymmeniä, vieläpä ihan samoissa paikoissa jättäen jälkensä seinäpintaan. Taulut saivat olla mieluiten oikeiden taiteilijoiden maalaamia ja jos sellaisia oli mahdollisuus hankkia, niin niitä luonnollisesti myös arvostettiin ja ne sijoitettiin asunnon arvokkaimpiin tiloihin, kuten olohuoneisiin ja saleihin. Nykyään tauluja ei oteta niin vakavasti. Niitä vaihdellaan tilanteen mukaan, niiden ei tarvitse olla arvotauluja ja ripustus sekä kehystys voivat olla hyvinkin rentoja.

Menneinä vuosikymmeninä seiniä somistivat myös erilaiset käsityöt. Ryijyt ja kudotut seinävaatteet olivat joko taitelijoiden toimesta suunniteltuja taidekäsitöitä tai näppärän naisväen itse tekemiä, joko valmiiden mallien mukaan tehtyjä tai itse myös suunniteltuja. Kannattaa muuten katsella näitä käsitöitä kierrätyskeskuksista ja kirpputoreilta, ovat nimittäin nouseva trendi sisustuksessa. Itse olen mieltynyt erityisesti 60-luvun graafisiin kudottuihin tekstiileihin ja onnistunut hankkimaankin muutaman sellaisen.

 Taulut ja muut seinäelementit edustavat mielestäni tärkeää osaa sisustuksen viimeistelyssä. Yksittäinen teos voi olla myös koko tilan sisustuksen lähtökohta. Tässä tapauksessa on yleensä kyse taulusta, joka on omistajalleen erityisen merkityksellinen. Tauluilla voidaan myös täydentää sisustusta ja silloin sisältö ei välttämättä ole kovin tärkeää. Joka tapauksessa ripustukseen kannattaa käyttää aikaa ja harkintaa.

Taulujen sijoittelussa kannattaa pitää mielessä se, että ne on tarkoitettu katseltaviksi ja nautittaviksi. Teoksen esitystekniikasta riippuen taulu on tarkoitettu katsottavaksi kauempaa tai aivan läheltä, mutta aina silmän korkeudelta. Kannattaa siis välttää liian korkeaa ripustusta.

Joudun työssäni pohtimaan paljon asiakkaiden taulujen sijoittelua ja antamaan vinkkejä seinäpintojen elävöittämiseksi jos tauluja ei ennestään ole. Asiakkaan tähän tarkoitukseen antama budjetti määrittelee hankintapaikan, se voi olla "oikeaa" taidetta suoraan taitelijoilta hankittua, kehystettyjä julisteita, karttoja tai valokuvia usein suurennoksina. Ja joskus riittää vanhan taulun kehystäminen uudelleen. Kannattaa myös tsekata taidelainaamojen tarjonta. 

Henkilökohtaisesti pidän tauluista, jotka merkitsevät  itselleni jotakin tai niihin liittyy jokin tarina. Meillä on runsaasti tauluja ja valokuvia ja ne ovat pääosin taiteellisesti lahjakkaan lähisuvun käsialaa ja joihin blogissa saatte vielä jatkossa tutustua. Myös matkoilta tuodut julisteet ja grafiikat muistuttavat minua mukavista reissuista. Pidän myös yllättävistä esineistä seinillä, kuten tuossa yllä näkyvästä hetekan jousipatjasta joka on löytynyt koulun vintiltä.

Hankin viime syksynä Rakennustiedon kirjakaupasta kaksi pakettia korttipakkoja, joissa on kuvituksena suomalaisten muotoilijoiden töitä eri vuosikymmeniltä. Toisen annoin lahjaksi ja toisesta pakasta päädyin tekemään taulun. Tämä taulun tekeminen ei siis lähtenyt taulun tarpeesta, vaan siitä, että koska emme juuri pelaa korttipelejä ja jotenkin pakka oli hyödynnettävä. Nyt näitä kuvia tulee myös katseltua.

Tässä valmis taulu työhuoneen seinällä, mutta luulenpa, että tämä päätyy oppilaitten iloksi työpaikalleni.

Korttipakoista voi askarrella taulun vaikka lastenhuoneeseen, niissähän on vaikka mitä hauskoja kuvituksia Hullunkurisista perheistä alkaen.

Jenny: Keskimmäisen synttärit

Vietimme viikonloppuna keskimmäisen lapsemme syntymäpäiviä. Tällä kertaa pidin aivan pienet juhlat isovanhemmille ja sisaruksilleni, vaikka oli meitä silti 12. Tyttömme täytti kolme vuotta, ja elää juuri todellista prinsessakautta! Juhlamekon valinnassa tärkeintä on pituus ja hulmuavuuden aste. Syntymäpäivälahjaksi saadut Belleprinsessakengät olivatkin aivan hitti, ne menivät taas tänäänkin sänkyyn prinsessan viereen nukkumaan.

 

 

Esikoisemme mekko on sedän tuliainen Taiwanista. Koko on 11-vuotiaan, ja on 5-vuotiaallemme juuri sopiva. 

Tarjoiluksi tein linssikookospinaattikeittoa, hummusta ja leipää sekä juustoja ja jälkiruuaksi kahta kakkua. Siskoni Nora teki vielä sitruunamuffinsseja. Ruuat olivat oikein hyviä, mutta eivät kovin kuvauksellisia. Toisen täytekakun kinuski oli niin kovaa, ettei siihen saanut kynttilöitä pystyyn ja sivukuorrutuksetkaan eivät onnistuneet aivan niin hyvin kuin olisin toivonut (lue: olivat aivan sairaan kauhean näköiset). Muffinssien kuorrutus oli samaa sarjaa. Tästä syystä kakkua ei nyt niin paljon kuvattu.

Keiton ohje on kirjasta Uusi kasviskeittiö, Celia Brooks Brown. Kannattaa kokeilla jos tykkää kookoksesta ja linsseistä. Keitosta ei tullut kuvaa, mutta tässä on ohje:

Linssikookospinaattikeitto (4 annosta)

150 g linssejä
1 l kasvislientä
1 sipuli silputtuna
2 isoa valkosipulinkynttä
2 tl juustokuminajauhetta
2,5 dl kookosmaitoa
2-3 rkl tummaa soikakastiketta
4 kourallista tuoretta pinaattia
merisuolaa ja rouhittua mustapippuria

Huuhdo linssit, pane isoon kattilaan ja lisää sen verran vettä, että ne peittyvät. Keitä 10 minuuttia ja lisää loput ainekset pinaattia lukuun ottamatta. Pienennä lämpöä ja kypsennä hiljaisella tulella noin puoli tuntia, kunnes linssit ovat pehmenneet.

Annostele neljään kulhoon kourallinen pinaattia ja ammenna päälle kuumaa keittoa.


Tarjolla olleen leivän tein kuuluisalla vaivaamattoman leivän reseptillä.  Kokeilin reseptiä pari vuotta sitten ystäväni suosittelemana, hän kertoi leivän olevan todella helppotekoinen ja hyvän makuinen. Olin ensin aivan ihmeissäni ohjeesta, siinä on vain 1/4 tlk kuivahiivaa ja kylmää vettä, sekä kohotusaika on 12-18 tuntia, mutta ohje todella toimii! Taikinaa ei tarvitse vaivata ollenkaan, ainekset vain sekoitetaan puuhaarukalla esim. illalla ja annetaan kohota yön yli. Seuraavana aamuna sitten leivotaan leipä kattilassa.

 Hummustahnassa on mukana aurinkokuivattua tomaattia, maku on aivan mahtava! Ohje on täältä.

Oli oikein mukavat syntymäpäivät rennoissa merkeissä. Veljeni ja siskoni jäivät vielä katselemaan illalla elokuvaa meille. Minä käväisin myös hiihtämässä, joka tosin päättyi pieneen kaatumiskohtaukseen, kun kompastuin sauvaani. Tekniikka on vähän hakusessa mutta kyllä se siitä.

Nora: Ristipistoilla nimikointia

Olen aina pitänyt kirjomisesta, mutta ristipistotöitä en ole tehnyt koskaan. Minulla on kuitenkin vanha Nimikoimiskirja, ja päätin testata, millaista jälkeä saisin aikaiseksi tyynyliinoihin.

64-sivuinen kirja on täynnä houkuttelevia ristipistoin tehtäviä kirjainmalleja, ja lisäksi siinä on hauskoja mennyttä maailmaa kuvaavia tekstejä, kuten: “Me kaikki haluamme liinavaatevarastomme kauniisti nimikoiduksi.” ja “Meillä on usein erheellinen ennakkoluulo, ettei mikään muu kuin laakaompelu ja korko-ompelu kelpaa hienoimpiin liinavaateisiin. Syynä lienee se, että äideillämme ja isoäideillämmekin oli tällä hitaalla ja vaikealla tavalla nimikoidut kapiot. He antoivat usein jonkun koruompelijattaren suorittaa nimikoimisen.”

En tiedä milloin kapio-perinne on Suomessa loppunut, eikä liinavaatteitakaan enää nimikoida. Koruompelijatarkin on sukupuutton kuollut ammatti, ainakin länsimaissa.

Itse pidän pienestä näpertelystä, mutta voin kuvitella millaista tuskaa joillekin esiäideillemme on nimikoiminen saattanut aiheuttaa aikana, jolloin naisen elämä oli rajoitettu kodin seinien sisäpuolelle ja naiseutta arvioitiin muun muassa naisten tekemien koti- ja käsitöiden laadun perusteella. Toisaalta käsityöt ovat saattaneet olla myös ainoa keino toteuttaa taiteellisuutta ja luovuutta.

Ristipistokuvioiden tekeminen oli yllättävän hauskaa ja vei minut täysin mennessään. Kirjassa luvattiin ristipistonimikoinnin olevan nopeaa, mutta itse pakersin tyynyliinojeni parissa tunteja ja tunteja. Kirjassa painotettiin myös, että työn pitää olla yhtä siisti toiselta puolelta. Itse en päässyt vielä ihan tähän vaiheeseen, mutta kukapa sitä nurjaa puolta katseleekaan.

Yritin ensin metsästää kirpputoreilta laadukkaita, vanhoja, tukevasta puuvillasta valmistettuja valkoisia tyynyliinoja, mutta kun sellaisia ei löytynyt, käytin valkoisia IKEAn tyynyliinojani. Niiden materiaali oli hieman liian ohutta, ja suosittelenkin tähän tarkoitukseen melko paksusta kankaasta tehtyjä tyynyliinoja.

Aloitin ensin nimikoimalla N:n ja tein kirjaimeen myös lehtiaiheisen reunuksen.

Työkaverini Heini nimesi vuoden 2013 jymy-vuodeksi, kuvastakoon tämä tyynyliina sitä!

 

Yksi tyynyliina on vielä kesken, esittelen sen tarkemmin myöhemmin. Kehikko on muuten ehdoton apuvälinen kirjomisessa.

Julia: Feng shui kodissani

Koti on itselleni erittäin merkityksellinen asia, niin kuin tietysti useimmille ihmisille. Minulle on tärkeää että siellä on viihtyisää ja sellaisia asioita, jotka tuottavat hyvää mieltä. Pari vuotta sitten kiinnostuin Feng shuista, kun ymmärsin, kuinka järkevä ja käytännönläheinen oppi se on. Se helpottaa sisustuksessa esimerkiksi kalusteiden sijoittelun miettimistä ja auttaa avaamaan silmät sellaiselle, mikä oikeasti tuntuu hyvältä. En koskaan hankkisi kotiini jotain vain siksi, että se on trendikästä.

Feng shui –tuntijat väittävät, että feng shuilla voi jopa vaikuttaa elämän laatuun ja sen avulla voi saavuttaa haluamiaan asioita elämässä. Se auttaa myös elämään sopusoinnussa ympäristön ja energiavirtojen kanssa. Itse olen hieman skeptinen näin suurten asioiden edessä, mutta huomaan usein ajattelevani myös feng shuin näkökulmasta valitessani sisustusratkaisuja kotonani. Silloin myös saavutan omasta mielestäni parhaimman lopputuloksen ja tulee hyvä mieli. 

Alla oleva bagua-kartta kuvastaa elämän osa-alueita. Karttaa käytetään siten, että se asetetaan kodin tai huoneen pohjapiirroksen päälle niin, että ulko-ovi on alareunassa. Silloin voi miettiä mitä huonekaluja ym. sijoittaisi mihinkin kohtaan.

Olen esimerkiksi sijoittanut isoisän vanhan rahapuun tupakeittiön runsaus-nurkkaukseen, jossa se vaikuttaakin viihtyvän. Kesät se tosin lomailee taloyhtiön pihalla.

Feng shuin perusperiaatteisiin sisältyvät viisi elementtiä, jotka ovat vesi, tuli, puu, maa ja metalli. Nämä edustavat eri juttuja elämässä ja jotain tiettyä elementtiä vahvistamalla voi saavuttaa haluamiaan asioita.

Tässä kuvassa tulielementtiä edustavat kynttilä ja villainen torkkupeitto, puuelementtiä puiset huonekalut, orkidea, tapetti ja tekstiilit, maaelementtiä keraamiset astiat ja pöydän laakea pinta, metallia edustavat pöydän jalat ja vaaleat värit ja vesielementtiä lasinen pöytä ja kristallit. Aika harmoninen kokonaisuus mielestäni!

Jin ja Jang kuvastavat vastakohtia, esimerkiksi nainen ja mies, pimeys ja valo, vahvuus ja heikkous. Kun nämä ovat sopusoinnussa keskenään, ne korostavat toisiaan hyvällä tavalla. Olenkin huomannut, että pidän sisustuksessa olevista kontrasteista. Yhdistelen mielelläni uutta ja vanhaa sekä erilaisia materiaaleja keskenään. Ne saavat toistensa parhaat puolet esiin. Näin pitäisi olla myös parisuhteessa.

Tupakeittiön ruokaryhmä on hyvä esimerkki vanhan ja uuden yhdistämisestä. Vanha sivustavedettävä sohva on Koutun vintiltä, pellavainen patjanpäällinen on Ollin isoäidin kutoma ja tyynyliinat ovat vanhoja pellavaisia ja ikean pitsisiä. Ne on yhdistetty pukkijaloilla seisovaan lasipöytään, joka tuo keveyttä pieneen tilaan.

Huonekalujen sijoittelu on helpompaa, kun ottaa huomioon Qi-virran, joka feng shuin mukaan on juuri sitä energiaa, jota on kaikkialla. Sen suunta huoneessa on pääasiassa ovesta sisään ja ikkunasta ulos. Jos istut tuolilla, joka on sijoitettu kohtaan, jossa on voimakas energiavirta, voit tuntea olosi turvattomaksi. Yleinen virhe on sijoittaa työpöytä ikkunan eteen selkä ovelle päin. Sänky pitäisi myös sijoittaa niin, että sieltä näkee sisäänkäynnille, eikä se ole liian voimakkaassa energiavirrassa, jolloin voi esiintyä unettomuutta.

Aura istuu lempituolissani, joka on keskellä huonetta ja siinä istutaan selkä ovelle päin. Sen mukavuutta voisi parantaa huoneen takaseinään asetettavalla peilillä, jonka kautta näkisi sisäänkäynnille päin.

Qin pitäisi päästä virtaamaan vapaasti ja esimerkiksi nurkkaan moneksi viikoksi unohtuneet tavarat, esineet joista et pidä tai joita ei käytetä, sekaisuus ja epäjärjestys saavat Qin pysähtymään. Siksi kodin feng shuin parantaminen tulisikin aloittaa siivoamisesta ja siitä, että laittaa turhat tavarat pois. Tavaroista luopuminen on ollut itselleni ennen vaikeaa, sillä niitähän voi vielä tarvita. Pienten säilytystilojen ja useiden muuttojen myötä olen kuitenkin tullut huomaamaan, ettei kaikkea kuitenkaan tarvitse säästää. Ihan yhtä radikaaliin toimintaan en kuitenkaan pystyisi, kuin tämä heppu sunnuntain Hesarissa. 

Mekot järjestyksessä vaaterekillä.

Tavaroita hankkiessa tai kodista poistaessa kannattaa miettiä mitä esine symboloi itselle. Symbolit ovat feng shuissa tärkeitä välineitä haluamiensa elämän osa-alueiden vahvistamisessa. Esimerkiksi alla olevassa kuvassa oleva kaakeliuunin tiili, joka tarttui mukaani Wanhan wallankumouksesta, on mielestäni kuin taideteos ja symboloi minulle kodin kotoisaa lämpöä ja turvaa. Taustalla ovat isoisäni grafiikat, jotka kuvaavat hänen lapsuudenmaisemiaan.

Pidimme kerran muutaman ystäväni kanssa feng shui –iltamat, jossa pohdimme yhdessä kunkin asunnon sisustusratkaisuja. Ilta oli hauska ja pohdimme myös syvällisemmin, mitä asioita kukin haluaisi elämäänsä enemmän tai vähemmän. Mielestäni feng shuita ei pidä ottaa liian vakavasti tai kirjaimellisesti, vaan poimia siitä ne asiat, jotka itsestä tuntuvat parhaalta. Paras feng shui -oppaani on ollut Agneta Nyholm Winqvistin vuonna 2001 julkaisema kirja Feng shui ja suomalainen koti.