Eeva: Koulun vanhat uunit

Kun vähän yli parikymmentä vuotta sitten muutimme tänne kouluun, olivat lämmönlähteenä vain puulämmitteiset uunit. Muuttohetki sattui tammikuun kovaan pakkasaikaan, pakkasta oli useita päiviä 30 astetta. Oli siinä aamulla ihmettelemistä, kun sisällä oli vain 10 astetta lämmintä, vaikka vasta illalla oli makuuhuoneen uunia lämmitetty. Mutta taisivat ne uuninpellit unohtua auki. 

Siitä se sitten lähti tämä puulämmitykseen tutustuminen. Talossa oli siihen aikaan vain 3 x 10A sulakkeet, joten erillisiä sähkölämmityslaitteitakaan ei voinut käyttää. Melko ankeaa, mutta innostus kouluun muuttamisesta oli sen verran korkealla, että tuokin tuntui silloin ihan pikkuseikalta. 

 

Öljykeskuslämmityksen rakentaminen olikin ihan ensimmäisiä töitä. Tulisijoja on kuitenkin lämmitetty ahkerasti ihan kustannussyistä, vaikka joudummekin ostamaan lähes kaiken puun. Erilaisia uuneja on yhdeksän kappaletta, mutta säännöllisesti niistä lämmitetään vain neljää.

Liekkien ritinää ja tulen lämmön luomaa tunnelmaa parempaa ei olekaan kun pakkanen paukkuu nurkissa. Negatiivisena puolena on puista aiheutuva roskaisuus ja päivittäinen puiden kanto (nykyään menee noin kuutio viikossa). Meillä miesväki hoitaa hienosti tämän homman. Roskat tosin saan siivota ihan itse.

 

Kaakeliuunien valmistus lopetettiin Suomessa 1950-luvulla keskuslämmityksen yleistyttyä. Uuden lämmitystekniikan vuoksi vanhat uunit purettiin valitettavan usein, sillä niitä pidettiin vanhanaikaisina ja turhina. Olen nähnyt vanhoja rakennuksia, joissa kaakeliuunin tilalle on muurattu tiilistä hyödytön ja täysin tilaan sopimaton avotakka.

Nykyään kaakeli- ym. uuneja on taas runsaasti markkinoilla uustuotantona ja myös jonkin verran on saatavissa vanhoja, purettuja uuneja. Meilläkin on vintissä yksi kaakeliuuni ihan alkuperäispakkauksessaan, oli siis täällä jo silloin kun ostimme koulun. Sopivaa paikkaa sille ei ole löytynyt eikä meillä kyllä ole tarvettakaan lisätä uunien määrää. 

Tämä ruokasalimme pyöreä uuni on Turun Kaakelitehtaan valmistama. Tämä huone on ollut koulun johtajan olohuone, joten siksi uunikin on fiinimpää mallia. Yläosaa koristaa kaunis kruunu ja yhdessä kaakelissa on käsin maalattu kasviaihe.

Toinen kaakeliuuneistamme on myös Turun Kaakelitehtaan valmistama.Uuni on kulmamallia, ja tätäkin lämmitetään usein.

Keittiön leivinuunia lämmitetään päivittäin ja suuren massansa vuoksi se on erityisen tehokas lämmönlähde. Jouluna uunissa paistuu mehevä kinkku mutta muuten siinä tehdään ruokaa tosi harvoin. Ja jos tehdään, niin haudutetaan uunipuuroa tai jotain lihapataa. Uunin päällä on kuivahtamassa puita ja myös suppilovahverot kuivuvat hyvin uunin päällä.

Punainen pöttö- eli peltiuuni on yksi useimmiten lämmitettävistä uuneista. Pönttöuunit ovat kotoisin Venäjältä ja Suomessa ne yleistyivät 1940-luvulla. Sisäosa on muurattu tiilistä ja peltikuori johtaa tehokkaasti lämpöä. Näitä pönttöuunejakin on mahdollista hankkia uustuotantona. Olemme maalanneet kaikki pönttöuunimme, tämä uhkea punainen taitaa lähiaikoina vaihtaa väriä.

Koulun ollessa toiminnassaan luokkahuoneet lämmitettiin tietysti lapsityövoiman avulla. Järjestäjiksi nimetyt oppilaat tulivat muita aikaisemmin kouluun kantamaan puita ja uuneja sytyttämään. Onnistuisikohan nykylapsilta?

Nämä kookkaat uunit ovat niin tehokkaita, että lämmittämisen kanssa tulee olla maltillinen, muuten pitää tuuletella liikaa lämpöä ulos.

Työhuoneen pariuunit ovat mustia kuin tehtaan piiput.

Vierashuone on ollut koulun aikana toisen opettajan keittiö. Niiltä ajoilta on tämä puuliesi kupuineen. Alkuaikoina tämä tila toimi keittiönämme ja liedellä valmistettiin ruokaa ihan päivittäin. Siinä samalla lämpeni vesi, lämmintä vettäkään siis ei ensi alkuun tullut.

Nämä puuliedet eivät ole varsinaisesti tarkoitettu lämmittämiseen. Lämpö ei varaudu pitkään ja puita tulisikin lisätä ihan jatkuvasti. Tätä ei olekaan lämmitetty sitten keittiöaikojen mutta emme ole sitä raaskineet purkaa vaikka se viekin huoneesta ison tilan.

Huomaatteko uunin päällä olevat hienot maalaukset? Ne ovat tuttujemme maalaamia, parin vuoden takaisesta juhannuksen vietosta täällä Koutussa.Yhtenä ohjelmanumerona oli abstraktin kuvan maalaaminen, välineinä kovalevyä, siveltimiä ja erilaisia maalipurkin loppuja. Ja jos taitelijat sattuvat nämä tässä näkemään, niin toki ne saa täältä noutaakin, mutta vielä mieluummin pitäisin ne. 

Sääennuste lupaileekin pakkasia tälle viikolle ja meillä siis puiden kanto jatkuu.Rentouttavaa viikonloppua kaikille!