Olen aina pitänyt kirjomisesta, mutta
ristipistotöitä en ole tehnyt koskaan. Minulla on kuitenkin vanha
Nimikoimiskirja, ja päätin testata, millaista jälkeä saisin
aikaiseksi tyynyliinoihin.
64-sivuinen kirja on täynnä
houkuttelevia ristipistoin tehtäviä kirjainmalleja, ja lisäksi siinä on hauskoja mennyttä
maailmaa kuvaavia tekstejä, kuten: “Me kaikki haluamme
liinavaatevarastomme kauniisti nimikoiduksi.” ja “Meillä on
usein erheellinen ennakkoluulo, ettei mikään muu kuin laakaompelu
ja korko-ompelu kelpaa hienoimpiin liinavaateisiin. Syynä lienee se,
että äideillämme ja isoäideillämmekin oli tällä hitaalla ja
vaikealla tavalla nimikoidut kapiot. He antoivat usein jonkun
koruompelijattaren suorittaa nimikoimisen.”
En tiedä milloin kapio-perinne on
Suomessa loppunut, eikä liinavaatteitakaan enää nimikoida.
Koruompelijatarkin on sukupuutton kuollut ammatti, ainakin
länsimaissa.
Itse pidän pienestä näpertelystä, mutta voin kuvitella millaista tuskaa joillekin esiäideillemme on nimikoiminen saattanut aiheuttaa aikana, jolloin naisen elämä oli rajoitettu kodin seinien sisäpuolelle ja naiseutta arvioitiin muun muassa naisten tekemien koti- ja käsitöiden laadun perusteella. Toisaalta käsityöt ovat saattaneet olla myös ainoa keino toteuttaa taiteellisuutta ja luovuutta.
Itse pidän pienestä näpertelystä, mutta voin kuvitella millaista tuskaa joillekin esiäideillemme on nimikoiminen saattanut aiheuttaa aikana, jolloin naisen elämä oli rajoitettu kodin seinien sisäpuolelle ja naiseutta arvioitiin muun muassa naisten tekemien koti- ja käsitöiden laadun perusteella. Toisaalta käsityöt ovat saattaneet olla myös ainoa keino toteuttaa taiteellisuutta ja luovuutta.
Ristipistokuvioiden tekeminen oli yllättävän hauskaa ja vei minut täysin mennessään. Kirjassa luvattiin ristipistonimikoinnin olevan nopeaa, mutta itse pakersin tyynyliinojeni parissa tunteja ja tunteja. Kirjassa painotettiin myös, että työn pitää olla yhtä siisti toiselta puolelta. Itse en päässyt vielä ihan tähän vaiheeseen, mutta kukapa sitä nurjaa puolta katseleekaan.
Yritin ensin metsästää
kirpputoreilta laadukkaita, vanhoja, tukevasta puuvillasta
valmistettuja valkoisia tyynyliinoja, mutta kun sellaisia ei
löytynyt, käytin valkoisia IKEAn tyynyliinojani. Niiden materiaali
oli hieman liian ohutta, ja suosittelenkin tähän tarkoitukseen
melko paksusta kankaasta tehtyjä tyynyliinoja.
Aloitin ensin nimikoimalla N:n ja tein
kirjaimeen myös lehtiaiheisen reunuksen.
Työkaverini Heini nimesi
vuoden 2013 jymy-vuodeksi, kuvastakoon tämä tyynyliina sitä!
Yksi tyynyliina on vielä kesken,
esittelen sen tarkemmin myöhemmin. Kehikko on muuten ehdoton
apuvälinen kirjomisessa.
Voi hyvänen aika, onneksi löysin tänne. upeita kuvia. Taulussa ja Tapetissa arvontaan, kannattaa käydä kurkistamassa.
VastaaPoistaHienoja! Mukavan raikas ja talvinen toi sininen väri. Varmasti on koukuttavaa hommaa ja yllättäen aikaa tekemiseen kuluu paljon.
VastaaPoistaKiva Birgit, että löysit blogiimme! Kävin katsomassa myös sinun blogiasi, ja ihania kuvia sielläkin!
VastaaPoistaMarika, on kyllä todella koukuttavaa hommaa! Minulla on vielä selvittämättä, että olisiko olemassa jotain paperia, johon voisi printata kuviot ja silittää kankaalle, se helpottaisi hommaa huomattavasti.
Kaunis ja raikas lopputulos. =) Tykkaan kovasti paljon.
VastaaPoistaNina H.
Kalkkeeripaperilla, jota saa esimekriksi käsityökaupoista, saa siirrettyä kuvat kankaalle. Alimmaiseksi kangas, johon tekstin haluaa piirtää sitten kalkkeeripaperi ja päälimmäiseksi mallipiirros. Paperista riippuen jälki on joko todella selkeää tai sitten hyvin haaleaa. Piirroksen jälki lähtee pesussa pois.
VastaaPoista