22. tammikuuta 2013

Eeva: Tauluista



Ennen vanhaan koteihin hankittiin harkiten tauluja ja samat teokset pysyivät seinillä vuosikymmeniä, vieläpä ihan samoissa paikoissa jättäen jälkensä seinäpintaan. Taulut saivat olla mieluiten oikeiden taiteilijoiden maalaamia ja jos sellaisia oli mahdollisuus hankkia, niin niitä luonnollisesti myös arvostettiin ja ne sijoitettiin asunnon arvokkaimpiin tiloihin, kuten olohuoneisiin ja saleihin. Nykyään tauluja ei oteta niin vakavasti. Niitä vaihdellaan tilanteen mukaan, niiden ei tarvitse olla arvotauluja ja ripustus sekä kehystys voivat olla hyvinkin rentoja.

Menneinä vuosikymmeninä seiniä somistivat myös erilaiset käsityöt. Ryijyt ja kudotut seinävaatteet olivat joko taitelijoiden toimesta suunniteltuja taidekäsitöitä tai näppärän naisväen itse tekemiä, joko valmiiden mallien mukaan tehtyjä tai itse myös suunniteltuja. Kannattaa muuten katsella näitä käsitöitä kierrätyskeskuksista ja kirpputoreilta, ovat nimittäin nouseva trendi sisustuksessa. Itse olen mieltynyt erityisesti 60-luvun graafisiin kudottuihin tekstiileihin ja onnistunut hankkimaankin muutaman sellaisen.
 Taulut ja muut seinäelementit edustavat mielestäni tärkeää osaa sisustuksen viimeistelyssä. Yksittäinen teos voi olla myös koko tilan sisustuksen lähtökohta. Tässä tapauksessa on yleensä kyse taulusta, joka on omistajalleen erityisen merkityksellinen. Tauluilla voidaan myös täydentää sisustusta ja silloin sisältö ei välttämättä ole kovin tärkeää. Joka tapauksessa ripustukseen kannattaa käyttää aikaa ja harkintaa.

Taulujen sijoittelussa kannattaa pitää mielessä se, että ne on tarkoitettu katseltaviksi ja nautittaviksi. Teoksen esitystekniikasta riippuen taulu on tarkoitettu katsottavaksi kauempaa tai aivan läheltä, mutta aina silmän korkeudelta. Kannattaa siis välttää liian korkeaa ripustusta.

Joudun työssäni pohtimaan paljon asiakkaiden taulujen sijoittelua ja antamaan vinkkejä seinäpintojen elävöittämiseksi jos tauluja ei ennestään ole. Asiakkaan tähän tarkoitukseen antama budjetti määrittelee hankintapaikan, se voi olla "oikeaa" taidetta suoraan taitelijoilta hankittua, kehystettyjä julisteita, karttoja tai valokuvia usein suurennoksina. Ja joskus riittää vanhan taulun kehystäminen uudelleen. Kannattaa myös tsekata taidelainaamojen tarjonta. 
Henkilökohtaisesti pidän tauluista, jotka merkitsevät  itselleni jotakin tai niihin liittyy jokin tarina. Meillä on runsaasti tauluja ja valokuvia ja ne ovat pääosin taiteellisesti lahjakkaan lähisuvun käsialaa ja joihin blogissa saatte vielä jatkossa tutustua. Myös matkoilta tuodut julisteet ja grafiikat muistuttavat minua mukavista reissuista. Pidän myös yllättävistä esineistä seinillä, kuten tuossa yllä näkyvästä hetekan jousipatjasta joka on löytynyt koulun vintiltä.
Hankin viime syksynä Rakennustiedon kirjakaupasta kaksi pakettia korttipakkoja, joissa on kuvituksena suomalaisten muotoilijoiden töitä eri vuosikymmeniltä. Toisen annoin lahjaksi ja toisesta pakasta päädyin tekemään taulun. Tämä taulun tekeminen ei siis lähtenyt taulun tarpeesta, vaan siitä, että koska emme juuri pelaa korttipelejä ja jotenkin pakka oli hyödynnettävä. Nyt näitä kuvia tulee myös katseltua.
Tässä valmis taulu työhuoneen seinällä, mutta luulenpa, että tämä päätyy oppilaitten iloksi työpaikalleni.

Korttipakoista voi askarrella taulun vaikka lastenhuoneeseen, niissähän on vaikka mitä hauskoja kuvituksia Hullunkurisista perheistä alkaen.



2 kommenttia:

  1. Niin on kaunis tuo jousipatja, eikä pelikorteissakaan ole mitään moittimista. Kauniita!

    VastaaPoista