Ennen vanhaan
koteihin hankittiin harkiten tauluja ja samat teokset pysyivät seinillä
vuosikymmeniä, vieläpä ihan samoissa paikoissa jättäen jälkensä seinäpintaan.
Taulut saivat olla mieluiten oikeiden taiteilijoiden maalaamia ja jos sellaisia
oli mahdollisuus hankkia, niin niitä luonnollisesti myös arvostettiin ja ne
sijoitettiin asunnon arvokkaimpiin tiloihin, kuten olohuoneisiin ja saleihin. Nykyään
tauluja ei oteta niin vakavasti. Niitä vaihdellaan tilanteen mukaan, niiden ei
tarvitse olla arvotauluja ja ripustus sekä kehystys voivat olla hyvinkin rentoja.
Menneinä
vuosikymmeninä seiniä somistivat myös erilaiset käsityöt. Ryijyt ja kudotut
seinävaatteet olivat joko taitelijoiden toimesta suunniteltuja taidekäsitöitä
tai näppärän naisväen itse tekemiä, joko valmiiden mallien mukaan tehtyjä tai
itse myös suunniteltuja. Kannattaa muuten katsella näitä käsitöitä
kierrätyskeskuksista ja kirpputoreilta, ovat nimittäin nouseva trendi
sisustuksessa. Itse olen mieltynyt erityisesti 60-luvun graafisiin kudottuihin
tekstiileihin ja onnistunut hankkimaankin muutaman sellaisen.
Taulut ja muut
seinäelementit edustavat mielestäni tärkeää osaa sisustuksen viimeistelyssä.
Yksittäinen teos voi olla myös koko tilan sisustuksen lähtökohta. Tässä
tapauksessa on yleensä kyse taulusta, joka on omistajalleen erityisen
merkityksellinen. Tauluilla voidaan myös täydentää sisustusta ja silloin
sisältö ei välttämättä ole kovin tärkeää. Joka tapauksessa ripustukseen
kannattaa käyttää aikaa ja harkintaa.
Taulujen
sijoittelussa kannattaa pitää mielessä se, että ne on tarkoitettu katseltaviksi ja
nautittaviksi. Teoksen esitystekniikasta riippuen taulu on tarkoitettu
katsottavaksi kauempaa tai aivan läheltä, mutta aina silmän korkeudelta.
Kannattaa siis välttää liian korkeaa ripustusta.
Joudun työssäni pohtimaan paljon asiakkaiden taulujen sijoittelua ja antamaan vinkkejä seinäpintojen elävöittämiseksi jos tauluja ei ennestään ole. Asiakkaan tähän tarkoitukseen antama budjetti määrittelee hankintapaikan, se voi olla "oikeaa" taidetta suoraan taitelijoilta hankittua, kehystettyjä julisteita, karttoja tai valokuvia usein suurennoksina. Ja joskus riittää vanhan taulun kehystäminen uudelleen. Kannattaa myös tsekata taidelainaamojen tarjonta.
Joudun työssäni pohtimaan paljon asiakkaiden taulujen sijoittelua ja antamaan vinkkejä seinäpintojen elävöittämiseksi jos tauluja ei ennestään ole. Asiakkaan tähän tarkoitukseen antama budjetti määrittelee hankintapaikan, se voi olla "oikeaa" taidetta suoraan taitelijoilta hankittua, kehystettyjä julisteita, karttoja tai valokuvia usein suurennoksina. Ja joskus riittää vanhan taulun kehystäminen uudelleen. Kannattaa myös tsekata taidelainaamojen tarjonta.
Henkilökohtaisesti
pidän tauluista, jotka merkitsevät itselleni jotakin tai niihin liittyy jokin tarina. Meillä on runsaasti tauluja ja valokuvia ja ne ovat pääosin taiteellisesti
lahjakkaan lähisuvun käsialaa ja joihin blogissa saatte vielä jatkossa tutustua. Myös
matkoilta tuodut julisteet ja grafiikat muistuttavat minua mukavista reissuista.
Pidän myös yllättävistä esineistä seinillä, kuten tuossa yllä näkyvästä hetekan jousipatjasta joka on löytynyt koulun vintiltä.
Hankin viime
syksynä Rakennustiedon kirjakaupasta kaksi pakettia korttipakkoja, joissa on
kuvituksena suomalaisten muotoilijoiden töitä eri vuosikymmeniltä. Toisen annoin lahjaksi
ja toisesta pakasta päädyin tekemään taulun. Tämä taulun tekeminen ei siis
lähtenyt taulun tarpeesta, vaan siitä, että koska emme juuri pelaa korttipelejä
ja jotenkin pakka oli hyödynnettävä. Nyt näitä kuvia tulee myös katseltua.
Tässä valmis
taulu työhuoneen seinällä, mutta luulenpa, että tämä päätyy oppilaitten iloksi
työpaikalleni.
Korttipakoista
voi askarrella taulun vaikka lastenhuoneeseen, niissähän on vaikka mitä
hauskoja kuvituksia Hullunkurisista perheistä alkaen.
Niin on kaunis tuo jousipatja, eikä pelikorteissakaan ole mitään moittimista. Kauniita!
VastaaPoistaKiitos Katja:)
Poista